blogi

RSS

Suomen elinvoiman lähteet –kehitysohjelmassa etsitään laajalla yhteiskunnallisten päättäjien ja vaikuttajien joukolla ratkaisuja siihen, mistä Suomi voi ammentaa elinvoimansa tulevaisuudessa. Ohjelman avulla työstetään toimenpiteiksi näkemyksiä siitä, miten maailmaa ravisteleva finanssi- ja talouskriisi, ilmastonmuutos, väestön ikääntyminen ja tieto- ja viestintätekniikan kehitys muuttavat Suomen toimintaympäristöä. Tavoitteena on tunnistaa tärkeimmät tekijät, joiden avulla Suomi voi vahvistaa ja uudistaa elinvoimaisuuttaan, kilpailukykyään ja hyvinvointiaan.

Elinvoimainen Suomi

Elinvoiman lähteiden loppuraportti julkaistiin 29.4.2010. Allaolevassa blogimerkinnässä on myös tiedote siitä, mitä ohjelmassa ja raportissa saatiin aikaan. Lisänä myös multimedia-esitykset YouTubessa, jotka tehtiin kuvaamaan meneillään olevia muutoksia maailmassa, jossa elämme.

Kiitämme kaikkia blogin lukijoita tähänastisesta mukana olosta!

Elinvoiman lähteet –projektitiimi

Raportti: Elinvoimainen Suomi (pdf)

Tiedote: Kriisin jälkeen kohti elinvoimaista Suomea

Suomi on keskellä perustavanlaatuisia muutoksia. Nämä muutokset vaikuttavat siihen, miten miellämme talouden kasvun, hyvinvoinnin, ihmisten tavan elää ja tehdä työtä. Muutoksen vaikutukset ovat niin suuria, että voidaan puhua kulttuurinmurroksesta. Sitran uudet julkaisut Kriisin jälkeen -kirja ja Elinvoimainen Suomi -raportti valottavat näitä muutoksia ja tarjoavat suuntamerkkejä tulevaan.

- Läpi vuosikymmenten Suomen vaurastumisen on taannut vienti- ja teollisuusvetoinen talous. Nyt globalisaatio on muuttanut teollisen tuotannon maantiedettä ja olemme siirtymässä tuotantolähtöisestä toiminnasta kohti ihmis- ja ratkaisukeskeistä palvelutaloutta. Tämä siirtymä edellyttää meiltä aivan uutta ajattelua ja toimintaa, sanoo Sari Baldauf, Sitran toteuttaman Suomen elinvoiman lähteet -kehitysohjelman puheenjohtaja.

Teollisuuden ja yhteiskunnan instituutioiden on nyt menestyäkseen yhä enemmän perustettava toimintansa käyttäjien tarpeista lähteviin uusiin palveluratkaisuihin ja tuotteisiin. Muutos ulottuu myös siihen, miten miellämme talouden kasvun, työn luonteen, ihmisten tavan olla ja toimia osana työyhteisöjä tai yhteiskuntaa.

- Yksi ala ei vie meitä enää ylös, eikä uutta Nokiaa tule. Emme yksinkertaisesti palaa entisenlaiseen lintukotoon. Nyt on etsittävä uusia kestävän kasvun aloja. Samalla on kehitettävä hyvinvointimalliamme niin, että sen hyvät puolet säilyvät ja huonot passivoivat puolet vähentyvät, sanoo huippuekonomistien näkemyksistä koostuvan Kriisin jälkeen -kirjan toimittaja Pekka Ylä-Anttila Etlasta.

Uudet kasvun alat perustuvatkin kestävään uudistumiseen. Maailman mittakaavassa ilmastotalous, globaalit verkostot ja avoimet innovaatiot tulevat synnyttämään uutta kasvua ja liiketoimintaa. Esimerkkinä voidaan käyttää veden puhdistusta, jonka ympärille on syntymässä nopeasti kasvavaa tutkimus- ja kehitystoimintaa. Tällainen kasvu ja toimintatapa on Suomen mahdollisuus.

Paikallisella tasolla hierarkkisten instituutioiden ja toimintatapojen sijaan esimerkiksi yhteiskunnalliset yritykset, ruohonjuuritason innovaatiopesäkkeet, pienet hyvinvointipalveluyritykset ja vertaistuotanto ovat sellaisia tekemisen muotoja, joiden avulla tulevaisuutta voidaan rakentaa.

- Tarve muutokselle oli olemassa jo ennen finanssikriisiä. Kriisin myötä paine muutokseen on kuitenkin lisääntynyt. Kriisi osoitti jälleen kerran, kuinka vaikeasti ennustettavaksi maailma on muuttunut. Talouspolitiikassa on varauduttava monenlaisiin tulevaisuuksiin, Pekka Ylä-Anttila toteaa.

Ihmiset muutoksen tekijöinä

Suomen elinvoiman lähteet -kehitysohjelmassa on 200 suomalaisen päättäjän ja vaikuttajan voimin etsitty niitä polkuja, joiden myötä Suomi voi olla ajan ennustamattomuudesta ja uhkakuvista huolimatta hyvä paikka elää ja tehdä työtä myös tulevaisuudessa. Keskeiseksi ratkaisuksi nähtiin rohkeus tarttua muutokseen.

- Elinvoimaisessa ihmis- ja ratkaisukeskeisessä palvelutaloudessa työn tekeminen ja johtaminen on toisenlaista. Johtajien on osattava johtaa luovia vuorovaikutteisia verkostoja ja tehtävä niistä houkuttelevia. Työn tekeminen taas perustuu yhä enemmän tietotyöhön, työ on voimakkaammin tehtävään kuin asemaan perustuvaa ja usein muuttuvaa. Tarvitaan omakohtaista osaamisen kehittämistä, sisäistä yrittäjähenkeä ja vastuunottoa, Sari Baldauf avaa muutoksen sisältöä.

- Toimintaympäristömme muutokset edellyttävät meiltä ihmisinä enemmän oma-aloitteisuutta, valppautta, kykyä ja halua toimia niin paikallisissa yhteisöissä kuin globaaleissa verkostoissa. Yhä useamman on uskallettava yrittää ja kasvattaa yritystään kohti kansainvälisiä markkinoita. On avauduttava rohkeammin monikulttuurisuudelle ja ymmärrettävä että emme voi käpertyä pohjoiseen nurkkaamme, Sari Baldauf luettelee kulttuurimme ja ajattelumme kipupisteitä ja muutostarpeita.

Sitran yliasiamies Mikko Kosonen on erittäin tyytyväinen keskustelunavauksiin, joita Elinvoimainen Suomi -raportti sekä Kriisin jälkeen -kirja tarjoavat.

- Sitra ottaa näin osaa meneillään olevaan keskusteluun Suomen tulevaisuudesta. Kriisin jälkeen -kirja tarjoaa huippuekonomistien vahvoja näkemyksiä finanssikriisin synnystä, sen vaikutuksista ja siitä mihin suuntaan nyt on katsottava. Suomen elinvoiman lähteet -kehitysohjelma puolestaan on mahdollistanut poikkeuksellisen laajan osallistujajoukon työskentelyn elinvoimaisten tulevaisuudenpolkujen hahmottamiseksi.

Lisätietoja:

www.sitra.fi, www.elinvoimanlahteet.fi

Yliasiamies Mikko Kosonen, 09 6189 9289, etunimi.sukunimi@sitra.fi
Tutkimusjohtaja Pekka Ylä-Anttila, 050 5253697, pekka.yla-anttila@etla.fi
Sitran viestintä Elina Kiiski, 044 540 3367, elina.kiiski@sitra.fi

Elinvoimainen Suomi -raportti on ladattavissa maksutta Sitran verkkosivuilta tai tilattavissa julkaisut@sitra.fi (09) 6189 9289.

Kriisin jälkeen -kirjaa voi ostaa hyvin varustetuista kirjakaupoista hintaan 42,00 euroa. Sitä voi myös tilata Taloustiedosta tilaukset@taloustieto.fi, puh 09 609 90212.

Julkaisujen tiedot:
Kohti elinvoimaista Suomea -raportti
Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra
ISBN 978-951-563-712-3 (nid.)
ISBN 978-951-563-713-0
Helsinki, 2010

Kriisin jälkeen
Sitra 288
ISSN 0785-8388
ISBN 978-951-628-500-2
Yliopistopaino, Helsinki 2010

Tunnelmia viimeisen vaikuttajafoorumin jälkeen

Tämä on Suomen elinvoiman lähteet -löytöretkemme viimeisiä puheenvuoroja, ja haluankin heti alkuun sanoa sen kaikkein tärkeimmän, eli osoittaa sydämelliset kiitokseni kaikille prosessiin osallistuneille.

On ollut kerta kaikkiaan upeaa nähdä aktiivinen osallistuminen ja sitoutuminen tähän yhteiseen kokeiluhankkeeseemme. Emme kukaan tarkkaan ottaen tienneet mihin tämä matka meidät vie – mutta tästä huolimatta hyppäsimme tuntemattomaan ja löysimme kuin löysimme jotain uutta. Ja mikä tärkeintä, kaikki se mitä löysimme ja saavutimme, löydettiin ja saavutettiin yhdessä. Ja tämä on jo sellaisenaan arvokasta!

No mitä me sitten olemme saaneet yhdessä aikaan? Minä en ehkä ole työmme tulosten paras ja objektiivisin arvioija – eikä niitä näin aikaisessa vaiheessa oikein voikaan arvioida. Tähän sopii erinomaisesti Winston Churchillin kuuluisa toteamus, että “this is the end of the beginning”, eli olemme parhaimmillaankin vain saattaneet käyntiin jotain myöhemmin tärkeäksi osoittautuvaa, joka pikkuhiljaa muuttaa Suomea ja maailmaa entistä paremmaksi.

Hieman konkreettisemmin sanottuna, olemme mielestäni saaneet aikaan ainakin seuraavia tärkeitä asioita:

  • Ensimmäisenä – ja ehkä kaikkein tärkeimpänä – saavutuksena pitäisin yhdessä luomaamme uutta “ihmis- ja ratkaisukeskeistä palveluparadigmaa” tai viitekehystä. Sen tulisi auttaa meitä jäsentämään ja arvioimaan tekojamme ja suunnitelmiamme uudelta pohjalta. Uskaltaisinkin väittää, että monet tämän hetken suunnitelmamme pikemminkin vahvistavat vanhoja teollisen aikakauden rakenteita ja toimintamalleja – sen sijaan, että ne mahdollistaisivat uuden toimintalogiikkamme mukaisesti ihmisten hyvinvoinnin ja kasvun kestävällä tavalla.
  • Pitäisin myös erittäin tärkeänä, että onnistuimme prosessimme myötä määrittelemään ja jopa operationalisoimaan uuden toimintaparadigmamme kannalta keskeisen elinvoimakäsitteen. Nyt kun entistä paremmin tiedämme mitkä asiat estävät ja mitkä mahdollistavat elinvoiman, niin voimme kaikki omilla foorumeillamme ryhtyä vahvistamaan sitä – ja näin parantamaan hyvinvointiamme ja kilpailukykyämme.
  • On myös äärimmäisen tärkeää ymmärtää, ettei tämä uusi viitekehys ole sama asia kuin uusi visio tai suunnitelma Suomelle. Nopeasti muuttuvassa ja kompleksisessa maailmassa ei ole enää mahdollista määritellä yhtä kirkasta visiota ja suunnitelmaa, vaan joudumme jatkossa operoimaan yhä enemmän yhteisten tulevaisuuskuvien, arvojen ja periaatteiden pohjalta. Ei ole enää mahdollista kertoa ylhäältä käsin mitä muiden halutaan tekevän, vaan johdon tehtävä on mahdollistaa ihmisten hyvä elämä ja uudet bisnekset tarjoamalla heille tätä varten oikeat henkiset ja fyysiset työkalut.
  • Edessä olevan muutoksen suuntaamisen kannalta on myös ensisijaisen tärkeää, että onnistuimme prosessimme aikana identifioimaan kolme keskeistä kehityksen painopistealuetta: johtaminen, yrittäjyys ja hyvinvointipalvelut. Transformaatio teollisesta hyvinvointiyhteiskunnasta ihmiskeskeiseksi kestäväksi palvelutaloudeksi edellyttää suuria muutoksia kaikilla näillä alueilla.
  • Olen myös erittäin iloinen, että onnistuimme löytämään monia konkreettisia kärkihankkeita, jotka osoittavat, että olemme jo monessa paikassa menossa aivan oikeaan suuntaan. Nyt meidän täytyy vain vauhdittaa näiden uusien ja hyvien käytäntöjen levittäminen näkyvän omistajuuden kautta. Näihin erinomaisiin hankkeisiin voi tutustua vaikuttajafoorumin Elinvoimatalkoiden esitteestä.

Miten siis jatkamme tästä eteenpäin?

Meistä kuullaan seuraavan kerran 29.4., kun julkistamme tämän prosessin loppuraportin sekä samassa yhteydessä Suomen kärkiekonomistien laatiman Kriisin jälkeen -kirjan. Toivon, että tämä raportti ja sen ajatukset leviävät laajasti suomalaisten päätöksentekijöiden sekä kansalaisten keskuudessa. Toivon myös hartaasti, että uusi viitekehyksemme toimii eräänä tärkeänä ohjenuorana seuraavaa hallitusohjelmaa laadittaessa.

Aiomme myös näyttää esimerkkiä siitä, miten uutta viitekehikkoamme voidaan käyttää olemassa olevien suunnitelmien arviointiin – käymällä läpi Sitran oma strategia tämän uuden viitekehyksen valossa. Uskon tämän arvioinnin tuovan joitakin uusia mielenkiintoisia painotuksia nykyisiin toimintoihimme, jotka kuitenkin ovat jo nyt varsin hyvin linjassa tämän prosessin tulemien kanssa.

Itse asiassa monet projektin puitteissa esiin tulleet hankkeet ovat jo nyt jollain tavoin Sitran toimintasuunnitelman työlistalla. Tulemme kuitenkin vielä varmistamaan, että otamme kopin kaikista niistä esiin nousseista palloista, jotka luontevasti saadaan mahtumaan ohjelmiemme tai muiden aktiviteettiemme piiriin.

Ja sitten viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä:

Mielestäni tämä löytöretki on selvästi osoittanut, että tämänlaatuiselle “siviilimaanpuolustuskurssille” on Suomessa sosiaalinen tilaus. Emme halua olla konsensushakuisia (ja sitä kautta tunnelinäköisiä), mutta konsensus sinänsä on tärkeää – silloin kun se syntyy moniäänisen dialogin seurauksena.

Tähän huutoon vastaamiseksi järjestämme jo tulevana syksynä ensimmäisen Elinvoima-alumnikokouksen, jossa arvioimme miten nyt käynnistämämme kärkihankkeet ja uusi ajattelumme ylipäätään on leviämässä yhteiskuntaamme. Ja jos tarpeen yritämme löytää keinoja, miten vauhditamme niiden etenemistä. Tämän hetken ajatuksemme on, että järjestämme näitä alumnikokouksia vastedes kerran vuodessa.

Toinen keskeinen uusi aloite on Elinvoima-foorumit, jotka tulevat olemaan talouspolitiikan johtamiskoulutusten kaltaisia avainvaikuttajille suunnattuja yhteensä noin viikon mittaisia  johtamiskoulutuksia. Tavoitteenamme on ainakin nyt alkuun järjestää kaksi kurssia vuodessa aina n. 30 vaikuttajalle kerrallaan. Näiden kurssien sisältö on vielä luonnollisesti auki, mutta selvää on, että niissä tullaan kattamaan uuden viitekehyksemme mukaisen yhteiskuntapolitiikan peruskysymyksiä mukaan lukien talouspolitiikka.

Näillä askelilla jatkamme eteenpäin.

Sini Terävä: Muuttuuko mikään?

Sain viime elokuussa kutsun Suomen elinvoiman lähteet -projektiin. En tiennyt projektista juuri mitään mutta päätin lähteä mukaan. Toimin vuonna 2009 Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtajana ja poliitikkohan vaikuttaa missä vain voi.

Ensimmäinen vaikuttajafoorumi ei pelkästään vaikuttanut. Lavalla istui joukko miehiä toistamassa tuttuja madonlukuja talouden tilasta. Mietin, onko projekti vain sitä samaa vanhaa. Ensimmäisessä työpajassa keskustelu lensi sinne tänne Suomesta ja suomalaisuudesta talvisodan henkeen ja yrittäjämäiseen asenteeseen. Pohdin jo itsekseni, kuinka iso osa osallistujista äänestää Kokoomusta.

Olen saanut muuttaa mielipidettäni projektista. Osallistujat haluavat etsiä jotain uutta. Vaikka en ole samaa mieltä läheskään kaikesta keskusteluissa esillä olleista asioista, on keskustelu ollut kiintoisaa ja hedelmällistä. On hyvä olla mukana pohdinnoissa, joissa kaikki ei ole päivänpolitiikkaa ja jossa ihmisillä ei ole ennalta asettuja positioita. Kun keskusteluissa päästiin keskittymään tiettyihin teemoihin, ihmisten ajatukset ja ideat monipuolistuivat – osallistujiin tuli enemmän väriä.

Työskentelymme loppuvaiheissa olen ollut mukana niin sanotussa kontekstityöryhmässä, jossa on pohdittu laajemmin Suomen muutoksia niin talouden rakenteiden, ympäröivän maailman kuin ilmastonmuutoksenkin kannalta. Mielestäni olemme tässä ryhmässä melko hyvin pystyneet irrottautumaan nykyhetken painolasteista ja pohtimaan, mitä muutoksia taustalla on käynnissä ja mitä on mahdollisesti tulossa. Emme tee skenaarioita, emme tieteellistä tutkimust, mutta uskoisin, että emme silti aivan metsään mene pohdinnoissamme talouden paradigman muutoksista.

Poliitikko minussa nostaa kuitenkin päätään. Meitä istuu työpajoissa kolmisenkymmentä henkeä eri taustoista mutta silti melko homogeenisina: olemme valkoisia, korkeasti koulutettuja, kaupunkilaisia, hyväkuntoisia ja työelämäikäisiä. Meidän pohdinnoistamme tuskin syntyy mitään kaduntallaajaa kiinnostavaa. Syntyykö siitä jotain päättäjiä kiinnostavaa? Vaikuttajafoorumeissa istuu parisensataa tämän maan keskeistä toimijaa. Olen katsellut näiden päättäjien elämää melko läheltä. Seminaaria ja keskustelutilaisuutta on monenlaista ja lukuisaa. Jääkö työstämme heille mitään sellaista käteen, joka muuntuisi teoiksi? Päätyykö loppuraporttimme vain kirjarivin jatkoksi pölyttymään?

Parilla tapaamisella ja yhdellä kirjasella emme saa ajatuksiamme siirtymään muille. Varsinkin poliitikot ovat omaksuneet ajattelutapansa ehkä jo vuosikymmeniä sitten – hevillä emme niitä muuta. Ainoa tapa lienee se, että pystymme sanomaan jotain uutta mutta silti sellaista, joka sopii olemassa olevaan ajatteluun ja käsityksiin maailmasta. Siinä meille tehtävää.

Kirjoittaja on Vihreiden puoluehallituksen jäsen ja aktiivinen osallistuja Suomen elinvoiman lähteet -prosessissa.

Dan Koivulaakso: Luovuus syntyy yhteisöllisyydestä ja vauraus jakamisesta

Olen osallistunut Elinvoiman lähteet -kehitysohjelmaan hivenen sekavin tuntemuksin. Monet työpajat ovat olleet mielenkiintoisia ja antoisia. Vaikka keskusteluissa onkin maalailtu vaihtoehtoisia tulevaisuudenkuvia, ne on kuitenkin käyty varsin kapean “talouskasvu on ehdotonta” -viitekehyksen sisällä.

Elinvoima itsessään on käsitteenä haasteellinen, sillä yhden elinvoima voi tukahduttaa muiden mahdollisuuksia mielekkääseen ja hyvään elämään. Tämä onkin ansiokkaasti todettu ohjelmamme elinvoimamäärittelyn yhteydessä: ”Talouden kasvun ja kilpailukyvyn edistämisen vaatimat toimenpiteet saattavat johtaa – ja ovat myös usein johtaneet – negatiivisiin hyvinvointivaikutuksiin.”

Esimerkkinä negatiivisista hyvinvointivaikutuksena voisin mainita public-private-partnershipit (PPP), joista on keskusteltu työpajoissa. Valitettavan usein moiset ovat osoittautuneet katastrofeiksi. Isossa-Britanniassa ammattiliitot ja ruohonjuuritason liikkeet ovat kamppailleet esimerkiksi metron PPP-sopimuksista aiheutuneita epäinhimillisiä työehtoja ja valtavia rahoitusvajeita vastaan kutsuen niitä kalliiksi epäonnistumisiksi. Riskinä julkisen ja yksityisen yhteistyössä onkin, että kansalaiset ja veronmaksajat kantavat riskin pelureiden korjatessa voitot. Aidosti elinvoimaisessa yhteisössä näin ei ole.

Olen itse osallistunut hyvinvointityöryhmään työskentelemällä vertaistuotannon parissa. Näenkin yhteisöllisyyden ja omaehtoisen yhdessä toimimisen ehdottomana edellytyksenä elinvoimaiselle kehitykselle. Julkinen sektori toimii usein byrokraattisesti ja yritysmaailman ainoa tehtävä on maksimoida voitot, ihmisistä ja luonnosta piittaamatta. Tarvitsemme siis julkisen vallan uudistumisen lisäksi uudenlaista yhteisöllisyyttä, jossa ihmiset toteuttavat itseään ilman, että joku käärii kermat kakusta.

Mitä vertaistuotanto sitten on? Puhtaimmillaan vertaistuotantoa on havaittavissa tiedontuotannon ja tietotekniikan parissa, esimerkiksi avoimen lähdekoodin ohjelmistoissa, wikipediassa tai sosiaalisen median sovelluksissa. Suurena haasteena onkin miten verkossa toimiva yhteisöllisyys jalkautuu myös ns. palvelutuotantoon ja luo hyvinvointia laajalti. Nykyään sovelluksia ovat erilaiset tavaranvaihtopiirit, asumisyhteisöt ja vertaistukeen perustuvat sosiaali- ja terveyspalvelut. Julkisen vallan haasteena onkin miten tukea näitä ihmisten omaan aktiivisuuteen pohjautuvia sovelluksia muilla aloilla.

Yleisenä haasteena vertaistuotannon leviämiselle taas on yhteiskunnassamme valloillaan oleva tiedon yksityistämisen vimma, joista esimerkkejä on nähtävissä esimerkiksi uudessa yliopistolaissa, tiukoissa tekijänoikeus- ja patenttilaeissa sekä yksityisyyttä loukkaavissa valvontamekanismeissa, joilla ihmisten luovuutta ja koko elämää haltuunotetaan ja irroitetaan tuotoksistaan.

Vieraileva kirjoittaja Dan Koivulaakso on Suomen elinvoiman lähteet -prosessin aktiivinen osallistuja ja Vasemmistonuorten puheenjohtaja.

Vanhemmat artikkelit »