Tunnelmia viimeisen vaikuttajafoorumin jälkeen

Tämä on Suomen elinvoiman lähteet -löytöretkemme viimeisiä puheenvuoroja, ja haluankin heti alkuun sanoa sen kaikkein tärkeimmän, eli osoittaa sydämelliset kiitokseni kaikille prosessiin osallistuneille.

On ollut kerta kaikkiaan upeaa nähdä aktiivinen osallistuminen ja sitoutuminen tähän yhteiseen kokeiluhankkeeseemme. Emme kukaan tarkkaan ottaen tienneet mihin tämä matka meidät vie – mutta tästä huolimatta hyppäsimme tuntemattomaan ja löysimme kuin löysimme jotain uutta. Ja mikä tärkeintä, kaikki se mitä löysimme ja saavutimme, löydettiin ja saavutettiin yhdessä. Ja tämä on jo sellaisenaan arvokasta!

No mitä me sitten olemme saaneet yhdessä aikaan? Minä en ehkä ole työmme tulosten paras ja objektiivisin arvioija – eikä niitä näin aikaisessa vaiheessa oikein voikaan arvioida. Tähän sopii erinomaisesti Winston Churchillin kuuluisa toteamus, että “this is the end of the beginning”, eli olemme parhaimmillaankin vain saattaneet käyntiin jotain myöhemmin tärkeäksi osoittautuvaa, joka pikkuhiljaa muuttaa Suomea ja maailmaa entistä paremmaksi.

Hieman konkreettisemmin sanottuna, olemme mielestäni saaneet aikaan ainakin seuraavia tärkeitä asioita:

• Ensimmäisenä – ja ehkä kaikkein tärkeimpänä – saavutuksena pitäisin yhdessä luomaamme uutta “ihmis- ja ratkaisukeskeistä palveluparadigmaa” tai viitekehystä. Sen tulisi auttaa meitä jäsentämään ja arvioimaan tekojamme ja suunnitelmiamme uudelta pohjalta. Uskaltaisinkin väittää, että monet tämän hetken suunnitelmamme pikemminkin vahvistavat vanhoja teollisen aikakauden rakenteita ja toimintamalleja – sen sijaan, että ne mahdollistaisivat uuden toimintalogiikkamme mukaisesti ihmisten hyvinvoinnin ja kasvun kestävällä tavalla.
• Pitäisin myös erittäin tärkeänä, että onnistuimme prosessimme myötä määrittelemään ja jopa operationalisoimaan uuden toimintaparadigmamme kannalta keskeisen elinvoimakäsitteen. Nyt kun entistä paremmin tiedämme mitkä asiat estävät ja mitkä mahdollistavat elinvoiman, niin voimme kaikki omilla foorumeillamme ryhtyä vahvistamaan sitä – ja näin parantamaan hyvinvointiamme ja kilpailukykyämme.
• On myös äärimmäisen tärkeää ymmärtää, ettei tämä uusi viitekehys ole sama asia kuin uusi visio tai suunnitelma Suomelle. Nopeasti muuttuvassa ja kompleksisessa maailmassa ei ole enää mahdollista määritellä yhtä kirkasta visiota ja suunnitelmaa, vaan joudumme jatkossa operoimaan yhä enemmän yhteisten tulevaisuuskuvien, arvojen ja periaatteiden pohjalta. Ei ole enää mahdollista kertoa ylhäältä käsin mitä muiden halutaan tekevän, vaan johdon tehtävä on mahdollistaa ihmisten hyvä elämä ja uudet bisnekset tarjoamalla heille tätä varten oikeat henkiset ja fyysiset työkalut.
• Edessä olevan muutoksen suuntaamisen kannalta on myös ensisijaisen tärkeää, että onnistuimme prosessimme aikana identifioimaan kolme keskeistä kehityksen painopistealuetta: johtaminen, yrittäjyys ja hyvinvointipalvelut. Transformaatio teollisesta hyvinvointiyhteiskunnasta ihmiskeskeiseksi kestäväksi palvelutaloudeksi edellyttää suuria muutoksia kaikilla näillä alueilla.
• Olen myös erittäin iloinen, että onnistuimme löytämään monia konkreettisia kärkihankkeita, jotka osoittavat, että olemme jo monessa paikassa menossa aivan oikeaan suuntaan. Nyt meidän täytyy vain vauhdittaa näiden uusien ja hyvien käytäntöjen levittäminen näkyvän omistajuuden kautta. Näihin erinomaisiin hankkeisiin voi tutustua vaikuttajafoorumin Elinvoimatalkoiden esitteestä.

Miten siis jatkamme tästä eteenpäin?

Meistä kuullaan seuraavan kerran 29.4., kun julkistamme tämän prosessin loppuraportin sekä samassa yhteydessä Suomen kärkiekonomistien laatiman Kriisin jälkeen -kirjan. Toivon, että tämä raportti ja sen ajatukset leviävät laajasti suomalaisten päätöksentekijöiden sekä kansalaisten keskuudessa. Toivon myös hartaasti, että uusi viitekehyksemme toimii eräänä tärkeänä ohjenuorana seuraavaa hallitusohjelmaa laadittaessa.

Aiomme myös näyttää esimerkkiä siitä, miten uutta viitekehikkoamme voidaan käyttää olemassa olevien suunnitelmien arviointiin – käymällä läpi Sitran oma strategia tämän uuden viitekehyksen valossa. Uskon tämän arvioinnin tuovan joitakin uusia mielenkiintoisia painotuksia nykyisiin toimintoihimme, jotka kuitenkin ovat jo nyt varsin hyvin linjassa tämän prosessin tulemien kanssa.

Itse asiassa monet projektin puitteissa esiin tulleet hankkeet ovat jo nyt jollain tavoin Sitran toimintasuunnitelman työlistalla. Tulemme kuitenkin vielä varmistamaan, että otamme kopin kaikista niistä esiin nousseista palloista, jotka luontevasti saadaan mahtumaan ohjelmiemme tai muiden aktiviteettiemme piiriin.

Ja sitten viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä:

Mielestäni tämä löytöretki on selvästi osoittanut, että tämänlaatuiselle “siviilimaanpuolustuskurssille” on Suomessa sosiaalinen tilaus. Emme halua olla konsensushakuisia (ja sitä kautta tunnelinäköisiä), mutta konsensus sinänsä on tärkeää – silloin kun se syntyy moniäänisen dialogin seurauksena.

Tähän huutoon vastaamiseksi järjestämme jo tulevana syksynä ensimmäisen Elinvoima-alumnikokouksen, jossa arvioimme miten nyt käynnistämämme kärkihankkeet ja uusi ajattelumme ylipäätään on leviämässä yhteiskuntaamme. Ja jos tarpeen yritämme löytää keinoja, miten vauhditamme niiden etenemistä. Tämän hetken ajatuksemme on, että järjestämme näitä alumnikokouksia vastedes kerran vuodessa.

Toinen keskeinen uusi aloite on Elinvoima-foorumit, jotka tulevat olemaan talouspolitiikan johtamiskoulutusten kaltaisia avainvaikuttajille suunnattuja yhteensä noin viikon mittaisia  johtamiskoulutuksia. Tavoitteenamme on ainakin nyt alkuun järjestää kaksi kurssia vuodessa aina n. 30 vaikuttajalle kerrallaan. Näiden kurssien sisältö on vielä luonnollisesti auki, mutta selvää on, että niissä tullaan kattamaan uuden viitekehyksemme mukaisen yhteiskuntapolitiikan peruskysymyksiä mukaan lukien talouspolitiikka.

Näillä askelilla jatkamme eteenpäin.