- Läpi vuosikymmenten Suomen vaurastumisen on taannut vienti- ja teollisuusvetoinen talous. Nyt globalisaatio on muuttanut teollisen tuotannon maantiedettä ja olemme siirtymässä tuotantolähtöisestä toiminnasta kohti ihmis- ja ratkaisukeskeistä palvelutaloutta. Tämä siirtymä edellyttää meiltä aivan uutta ajattelua ja toimintaa, sanoo Sari Baldauf, Sitran toteuttaman Suomen elinvoiman lähteet -kehitysohjelman puheenjohtaja.

Teollisuuden ja yhteiskunnan instituutioiden on nyt menestyäkseen yhä enemmän perustettava toimintansa käyttäjien tarpeista lähteviin uusiin palveluratkaisuihin ja tuotteisiin. Muutos ulottuu myös siihen, miten miellämme talouden kasvun, työn luonteen, ihmisten tavan olla ja toimia osana työyhteisöjä tai yhteiskuntaa.

- Yksi ala ei vie meitä enää ylös, eikä uutta Nokiaa tule. Emme yksinkertaisesti palaa entisenlaiseen lintukotoon. Nyt on etsittävä uusia kestävän kasvun aloja. Samalla on kehitettävä hyvinvointimalliamme niin, että sen hyvät puolet säilyvät ja huonot passivoivat puolet vähentyvät, sanoo huippuekonomistien näkemyksistä koostuvan Kriisin jälkeen -kirjan toimittaja Pekka Ylä-Anttila Etlasta.

Uudet kasvun alat perustuvatkin kestävään uudistumiseen. Maailman mittakaavassa ilmastotalous, globaalit verkostot ja avoimet innovaatiot tulevat synnyttämään uutta kasvua ja liiketoimintaa. Esimerkkinä voidaan käyttää veden puhdistusta, jonka ympärille on syntymässä nopeasti kasvavaa tutkimus- ja kehitystoimintaa. Tällainen kasvu ja toimintatapa on Suomen mahdollisuus.

Paikallisella tasolla hierarkkisten instituutioiden ja toimintatapojen sijaan esimerkiksi yhteiskunnalliset yritykset, ruohonjuuritason innovaatiopesäkkeet, pienet hyvinvointipalveluyritykset ja vertaistuotanto ovat sellaisia tekemisen muotoja, joiden avulla tulevaisuutta voidaan rakentaa.

- Tarve muutokselle oli olemassa jo ennen finanssikriisiä. Kriisin myötä paine muutokseen on kuitenkin lisääntynyt. Kriisi osoitti jälleen kerran, kuinka vaikeasti ennustettavaksi maailma on muuttunut. Talouspolitiikassa on varauduttava monenlaisiin tulevaisuuksiin, Pekka Ylä-Anttila toteaa.

Ihmiset muutoksen tekijöinä

Suomen elinvoiman lähteet -kehitysohjelmassa on 200 suomalaisen päättäjän ja vaikuttajan voimin etsitty niitä polkuja, joiden myötä Suomi voi olla ajan ennustamattomuudesta ja uhkakuvista huolimatta hyvä paikka elää ja tehdä työtä myös tulevaisuudessa. Keskeiseksi ratkaisuksi nähtiin rohkeus tarttua muutokseen.

- Elinvoimaisessa ihmis- ja ratkaisukeskeisessä palvelutaloudessa työn tekeminen ja johtaminen on toisenlaista. Johtajien on osattava johtaa luovia vuorovaikutteisia verkostoja ja tehtävä niistä houkuttelevia. Työn tekeminen taas perustuu yhä enemmän tietotyöhön, työ on voimakkaammin tehtävään kuin asemaan perustuvaa ja usein muuttuvaa. Tarvitaan omakohtaista osaamisen kehittämistä, sisäistä yrittäjähenkeä ja vastuunottoa, Sari Baldauf avaa muutoksen sisältöä.

- Toimintaympäristömme muutokset edellyttävät meiltä ihmisinä enemmän oma-aloitteisuutta, valppautta, kykyä ja halua toimia niin paikallisissa yhteisöissä kuin globaaleissa verkostoissa. Yhä useamman on uskallettava yrittää ja kasvattaa yritystään kohti kansainvälisiä markkinoita. On avauduttava rohkeammin monikulttuurisuudelle ja ymmärrettävä että emme voi käpertyä pohjoiseen nurkkaamme, Sari Baldauf luettelee kulttuurimme ja ajattelumme kipupisteitä ja muutostarpeita.

Sitran yliasiamies Mikko Kosonen on erittäin tyytyväinen keskustelunavauksiin, joita Elinvoimainen Suomi -raportti sekä Kriisin jälkeen -kirja tarjoavat.

- Sitra ottaa näin osaa meneillään olevaan keskusteluun Suomen tulevaisuudesta. Kriisin jälkeen -kirja tarjoaa huippuekonomistien vahvoja näkemyksiä finanssikriisin synnystä, sen vaikutuksista ja siitä mihin suuntaan nyt on katsottava. Suomen elinvoiman lähteet -kehitysohjelma puolestaan on mahdollistanut poikkeuksellisen laajan osallistujajoukon työskentelyn elinvoimaisten tulevaisuudenpolkujen hahmottamiseksi.

Lisätietoja:

www.sitra.fi, www.elinvoimanlahteet.fi

Yliasiamies Mikko Kosonen, 09 6189 9289, etunimi.sukunimi@sitra.fi
Tutkimusjohtaja Pekka Ylä-Anttila, 050 5253697, pekka.yla-anttila@etla.fi
Sitran viestintä Elina Kiiski, 044 540 3367, elina.kiiski@sitra.fi

Elinvoimainen Suomi -raportti on ladattavissa maksutta Sitran verkkosivuilta tai tilattavissa julkaisut@sitra.fi (09) 6189 9289.

Kriisin jälkeen -kirjaa voi ostaa hyvin varustetuista kirjakaupoista hintaan 42,00 euroa. Sitä voi myös tilata Taloustiedosta tilaukset@taloustieto.fi, puh 09 609 90212.

Julkaisujen tiedot:
Kohti elinvoimaista Suomea -raportti
Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra
ISBN 978-951-563-712-3 (nid.)
ISBN 978-951-563-713-0
Helsinki, 2010

Kriisin jälkeen
Sitra 288
ISSN 0785-8388
ISBN 978-951-628-500-2
Yliopistopaino, Helsinki 2010

On ollut kerta kaikkiaan upeaa nähdä aktiivinen osallistuminen ja sitoutuminen tähän yhteiseen kokeiluhankkeeseemme. Emme kukaan tarkkaan ottaen tienneet mihin tämä matka meidät vie – mutta tästä huolimatta hyppäsimme tuntemattomaan ja löysimme kuin löysimme jotain uutta. Ja mikä tärkeintä, kaikki se mitä löysimme ja saavutimme, löydettiin ja saavutettiin yhdessä. Ja tämä on jo sellaisenaan arvokasta!

No mitä me sitten olemme saaneet yhdessä aikaan? Minä en ehkä ole työmme tulosten paras ja objektiivisin arvioija – eikä niitä näin aikaisessa vaiheessa oikein voikaan arvioida. Tähän sopii erinomaisesti Winston Churchillin kuuluisa toteamus, että “this is the end of the beginning”, eli olemme parhaimmillaankin vain saattaneet käyntiin jotain myöhemmin tärkeäksi osoittautuvaa, joka pikkuhiljaa muuttaa Suomea ja maailmaa entistä paremmaksi.

Hieman konkreettisemmin sanottuna, olemme mielestäni saaneet aikaan ainakin seuraavia tärkeitä asioita:

• Ensimmäisenä – ja ehkä kaikkein tärkeimpänä – saavutuksena pitäisin yhdessä luomaamme uutta “ihmis- ja ratkaisukeskeistä palveluparadigmaa” tai viitekehystä. Sen tulisi auttaa meitä jäsentämään ja arvioimaan tekojamme ja suunnitelmiamme uudelta pohjalta. Uskaltaisinkin väittää, että monet tämän hetken suunnitelmamme pikemminkin vahvistavat vanhoja teollisen aikakauden rakenteita ja toimintamalleja – sen sijaan, että ne mahdollistaisivat uuden toimintalogiikkamme mukaisesti ihmisten hyvinvoinnin ja kasvun kestävällä tavalla.
• Pitäisin myös erittäin tärkeänä, että onnistuimme prosessimme myötä määrittelemään ja jopa operationalisoimaan uuden toimintaparadigmamme kannalta keskeisen elinvoimakäsitteen. Nyt kun entistä paremmin tiedämme mitkä asiat estävät ja mitkä mahdollistavat elinvoiman, niin voimme kaikki omilla foorumeillamme ryhtyä vahvistamaan sitä – ja näin parantamaan hyvinvointiamme ja kilpailukykyämme.
• On myös äärimmäisen tärkeää ymmärtää, ettei tämä uusi viitekehys ole sama asia kuin uusi visio tai suunnitelma Suomelle. Nopeasti muuttuvassa ja kompleksisessa maailmassa ei ole enää mahdollista määritellä yhtä kirkasta visiota ja suunnitelmaa, vaan joudumme jatkossa operoimaan yhä enemmän yhteisten tulevaisuuskuvien, arvojen ja periaatteiden pohjalta. Ei ole enää mahdollista kertoa ylhäältä käsin mitä muiden halutaan tekevän, vaan johdon tehtävä on mahdollistaa ihmisten hyvä elämä ja uudet bisnekset tarjoamalla heille tätä varten oikeat henkiset ja fyysiset työkalut.
• Edessä olevan muutoksen suuntaamisen kannalta on myös ensisijaisen tärkeää, että onnistuimme prosessimme aikana identifioimaan kolme keskeistä kehityksen painopistealuetta: johtaminen, yrittäjyys ja hyvinvointipalvelut. Transformaatio teollisesta hyvinvointiyhteiskunnasta ihmiskeskeiseksi kestäväksi palvelutaloudeksi edellyttää suuria muutoksia kaikilla näillä alueilla.
• Olen myös erittäin iloinen, että onnistuimme löytämään monia konkreettisia kärkihankkeita, jotka osoittavat, että olemme jo monessa paikassa menossa aivan oikeaan suuntaan. Nyt meidän täytyy vain vauhdittaa näiden uusien ja hyvien käytäntöjen levittäminen näkyvän omistajuuden kautta. Näihin erinomaisiin hankkeisiin voi tutustua vaikuttajafoorumin Elinvoimatalkoiden esitteestä.

Miten siis jatkamme tästä eteenpäin?

Meistä kuullaan seuraavan kerran 29.4., kun julkistamme tämän prosessin loppuraportin sekä samassa yhteydessä Suomen kärkiekonomistien laatiman Kriisin jälkeen -kirjan. Toivon, että tämä raportti ja sen ajatukset leviävät laajasti suomalaisten päätöksentekijöiden sekä kansalaisten keskuudessa. Toivon myös hartaasti, että uusi viitekehyksemme toimii eräänä tärkeänä ohjenuorana seuraavaa hallitusohjelmaa laadittaessa.

Aiomme myös näyttää esimerkkiä siitä, miten uutta viitekehikkoamme voidaan käyttää olemassa olevien suunnitelmien arviointiin – käymällä läpi Sitran oma strategia tämän uuden viitekehyksen valossa. Uskon tämän arvioinnin tuovan joitakin uusia mielenkiintoisia painotuksia nykyisiin toimintoihimme, jotka kuitenkin ovat jo nyt varsin hyvin linjassa tämän prosessin tulemien kanssa.

Itse asiassa monet projektin puitteissa esiin tulleet hankkeet ovat jo nyt jollain tavoin Sitran toimintasuunnitelman työlistalla. Tulemme kuitenkin vielä varmistamaan, että otamme kopin kaikista niistä esiin nousseista palloista, jotka luontevasti saadaan mahtumaan ohjelmiemme tai muiden aktiviteettiemme piiriin.

Ja sitten viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä:

Mielestäni tämä löytöretki on selvästi osoittanut, että tämänlaatuiselle “siviilimaanpuolustuskurssille” on Suomessa sosiaalinen tilaus. Emme halua olla konsensushakuisia (ja sitä kautta tunnelinäköisiä), mutta konsensus sinänsä on tärkeää – silloin kun se syntyy moniäänisen dialogin seurauksena.

Tähän huutoon vastaamiseksi järjestämme jo tulevana syksynä ensimmäisen Elinvoima-alumnikokouksen, jossa arvioimme miten nyt käynnistämämme kärkihankkeet ja uusi ajattelumme ylipäätään on leviämässä yhteiskuntaamme. Ja jos tarpeen yritämme löytää keinoja, miten vauhditamme niiden etenemistä. Tämän hetken ajatuksemme on, että järjestämme näitä alumnikokouksia vastedes kerran vuodessa.

Toinen keskeinen uusi aloite on Elinvoima-foorumit, jotka tulevat olemaan talouspolitiikan johtamiskoulutusten kaltaisia avainvaikuttajille suunnattuja yhteensä noin viikon mittaisia  johtamiskoulutuksia. Tavoitteenamme on ainakin nyt alkuun järjestää kaksi kurssia vuodessa aina n. 30 vaikuttajalle kerrallaan. Näiden kurssien sisältö on vielä luonnollisesti auki, mutta selvää on, että niissä tullaan kattamaan uuden viitekehyksemme mukaisen yhteiskuntapolitiikan peruskysymyksiä mukaan lukien talouspolitiikka.

Näillä askelilla jatkamme eteenpäin.

Elinvoimaa ei voi koskettaa, sen voi vain aistia. Se on lataustila, mikä voidaan saada aikaan ihmisissä ja tekemisessä – noste, jonka avulla voidaan saavuttaa asioita, mitkä muutoin saattaisivat vaikuttaa mahdottomilta tai raskailta.

Olemme pohtineet puoli vuotta, kuinka elinvoimaa saadaan lisää. Missio on ollut erityisen tärkeä ja tulee olemaan sitä jatkossakin. Jokaisen meidän tavoiteenamme on ollut nostaa elinvoimaa omassa työ-ja kontaktipiirissämme ja itse tartuin siihen tapojeni mukaisesti hyvin konkreettisesti.

Ensimmäisen kokoontumisen jälkeen selvitin, olisiko mahdollista perustaa paikalliselle tasolle Hämeenlinnaan oma vaikuttajafoorumi. Kannustuksesta innostuneena keräsin paikallisen  vaikuttajafoorumin kokoon, missä lähes 20 paikallista vaikuttajaa kokoontuivat pohtimaan elinvoimaisuuden kasvua alueellemme. Jo ensimmäisessä kokoontumisessamme keskustelu oli vilkasta ja innostunutta – Foorumimme toimi pohjana tammikuussa lanseeraatulle idealle: Haluttiin ja kaivattiin konkretiaa, yhdessä tekemistä, uudenlaista verkostoitumista eri tekijöiden sekä päättäjien että tekijöiden kesken. Siitä syntyi Made in Hämeenlinna, joka siis jatkaa paikallisen vaikuttajafoorumin alulle laittamaa yhteistyötä ja elivoimaisuuden lähteiden hakemista.

Made in Hämeenlinna on paikallinen elinvoimaisuuden osoitus, missä erilaiset tekijät kohtaavat toisensa ja yhdessä saavat vahvaa elinvoiman kasvua aikaan. Haettiin paikallisia tuottajia, jotka haluaisivat tehdä alueestamme elinvoimaista tuotteistamalla sitä. Tämä positiivinen vire on jo siirtynyt kuluttajiin, uuden järjestön perustamiseen – ja tulevaisuudessa vahvan paikallisen tekijöiden verkoston kasvamiseen.

Alue on saatava laman jälkeen uuteen iskuun, jotta alalle syntyisi (merkittäviä) kaupallisia menestyksiä. Ainoa tapa saada menestyksiä aikaan on keskittää toimintaa järjestäytyneeseen verkostoon, joka suuntautuu aktiivisesti ulospäin. Verkosto on paikka, mistä hajallaan olevat yritykset löydetään keskitetysti ja yhdessä rakennetaan yhdestä tuotemerkistä kattomerkki, jonka alla yritykset voivat toimia.

Verkostoon voidaan rakentaa tarvittaessa myös tietynlainen toimintatapa, miten kohdataan asiakas – tietynlainen palvelukonsepti; mitä tarjotaan, kenelle ja miten tuodaan lisäarvoa. Ideoita, vuorovaikustusta ja tiedonvaihtoa. Tapaamiset ja yhteydenpito rakennetaan joustavaksi ja säännölliseksi. Tiivis toimiva verkosto pyritään saamaan myös netissä saavutettavaksi.

Kukin verkostossa pyrkii keskittymään siihen, missä on vahvimmillaan – mistä nauttii, missä on vahvinta osaamista. Aktiivinen, innostunut ja elinvoimainen verkosto tuo uusia ideoita ja ajatuksia, uudenlaisia innovaatioita, tuoteyhdistelmiä. Uudet tuotteet kiinnostavat, laittavat kansainvälisestikin kiinnostavuuden liikkeelle, “veret kiertämään” ja avaa yhteyksiä uusiin mahdollisuuksiin.

Minulle työskentely sekä työpajoissa että vaikuttajafoorumeissa on ollut hyvin antoisaa. Olen halunnut omalla panoksellani, laittamalla itseni likoon, saada elinvoimaa liikkeelle sekä innostunutta asennetta omalla esimerkilläni. Toivon, että kykenemme saamaan uusia aloituksia, ituja kasvamaan ja ihmisiä pohtimaan vaihtoehtoja uusista näkökulmista.

Elinvoima ympäristössämme on kiinni meistä jokaisesta, siksi meidän kaikkien tulisi omalta osaltamme kantaa vastuu siitä, että emme vähennä sen määrää vaan pyrimme kasvattamaan sitä omalla osallistumisellamme.

Vain se, joka kokee ja tahtoo olla elinvoimainen, on sitä.

Vieraileva kirjoittaja Jaana Paavilainen on Suomen Pukutehtaan tirehtööri ja aktiivinen osallistuja Suomen Elinvoiman lähteet -kehitysohjelman vaikuttajafoorumeissa sekä työpajaprosessissa.

Kriittiseksi tekijäksi Suomen tulevaisuudelle todettiin henki. Henkeen kuuluu usko tulevaisuuteen, tosissaan (vaan ei vailla huumorintajua, pakonomaisesti tai ilottomasti) tekeminen, oman kortensa kekoon kantaminen, muiden arvostaminen ja rohkaiseminen sekä luottamuksellinen yhteistyö. Henki pohjaa arvoihin ja rakentaa elinvoimaisuutta. Jotta henki voi kasvaa yhteisölliseksi nosteeksi, tarvitaan tulevaisuuden näköaloja, suuntaa.

Tahtotila on elinvoimainen Suomi ja sitä hahmoteltiin seuraavien adjektiivien avulla: innostava, rohkea, riskinottokykyinen, osaava, osallistuva, välittävä, moninaisuutta arvostava, yhteistyökykyinen ja mukaankutsuva. Yksi osa meneillään olevaa työtä on määritellä elinvoimalle konkreettisia, seurattavissa olevia mittareita yksilön, organisaatioiden ja yhteiskunnan kannalta.

Keskiössä työpajaprosessissa on ihminen ja mielekäs tekeminen, työ, joka muodostaa tärkeän osan oman arvon tunteesta ja elämän kokemisesta merkityksellisenä. Sen lisäksi, että se on sekä yksilön että kansantalouden toimeentulon perusta. Työn luonne ja sisältö muuttuu siirtyessämme tieto- ja palveluyhteiskuntaan; samanaikaisesti tuotannon kansainvälistyminen vähentää teollista työtä täällä. Suuri huolenaihe on, mistä työtä ihmisille poistuneiden teollisten työpaikkojen sijaan, mistä riittävän vahvoja uuden kasvun alkuja. Huolenaihe on myös se, miten pystymme uudistamaan usein hierarkkisia toimintatapojamme vuorovaikutteisemmiksi, sellaisiksi, joilla pysymme vaikeasti ennakoitavan maailman pulssilla ja kehityksessä mukana.

Työpaja päätti lähteä hakemaan polkuja kohti tahtotilaa seuraavista näkökulmista:

1. Yrittäjyys
2. Osaaminen ja innovaatioympäristö
3. Johtaminen ja hallinta (governance)
4. Kestävä malli hyvinvointiyhteiskunnalle

Aidon avautumisen…

Kaikkiin näkökulmiin liittyy tavalla tai toisella Suomen avautuminen ja verkottuminen. Suomi on voimakkaasti viennistä riippuva kansantalous. Mikä on roolimme uudenlaisessa kansainvälisessä työnjaossa? Missä olemme aloitteentekijöitä, perustajia ja yhteistyöhön kokoavan osaamisen alustoja, missä menemme mukaan omalla lisäarvollamme toisten käynnistämiin ideoihin? Avautuminen tarkoittaa sitä, että Suomi ja suomalaiset kytkeytyvät todella osaksi kansainvälisiä verkostoja… ja muualta tulevat sekä muualla toimivat osaksi meidän verkostojamme. Digitaalisessa, jälkiteollisessa maailmassa valtiot kilpailevat kyvyllään toimia innovaatio- ja yrittäjäympäristönä, ei niinkään perinteisillä suhteellisilla tuotannontekijäeduilla ja -eroilla. Oleellista on, että muualtakin halutaan tulla Suomeen käynnistämään ja kehittämään uusia, kiinnostavia juttuja. Meidän on ajateltava useammin outside-in, maailmanlaajuisesta näkökulmasta käsin kuin sisälähtöisesti ja -pölytteisesti, oman joukon kesken.

Mihin Suomen pitäisi sitten panostuksiaan kohdentaa? Ovatko julkiset panostukset toisaalta liian pirstoutuneita ja toisaalta liiaksi ”vanhoja” aloja tukevia? Globaaleissa meneillään olevissa paradigmamuutoksissa (esimerkkinä ihmisten arvoissa tapahtuneet muutokset energiaa ja ympäristöä säästäviä sekä päästöjä vähentäviä ratkaisuja suosiviksi, sääntelyn lisäksi) aukeaa isoja kansainvälisiä mahdollisuuksia, mutta myös kilpailu tulee olemaan kovaa ja riskit siten suuria. Miten Suomi voi parantaa mahdollisuuksiaan toimia merkittävänä innovaatioympäristönä? Millä alueilla meillä on mahdollisuuksia kehittää maailmanluokan osaamista ja ratkaisuja? Paljon appeita tähän pohdintaan ja myös välittömille toimille tarjoaa vastajulkistettu innovaatiojärjestelmämme arviointi.

…ja verkottumisen välttämättömyys

Maiden välisen liiketoiminnan sijoittumismittelön ohella tärkeäksi nousee erilaisten kansainvälisten verkostojen välinen kilpailu. Digitaalisessa maailmassa verkostoissa toimivien ei tarvitse olla fyysisesti samassa paikassa: pieni väestöpohja ei ole rajoite, jos pystytään rakentamaan liiketoimintoja, yhteisöjä ja avoimia innovaatioalustoja, jotka houkuttelevat osaajia eri puolilta maailmaa mukaan toimijoiksi.

Digitalisaatio ja sen mahdollistama toimintaprosessien automatisointi, käyttäjälähtöisten palveluiden tuottaminen ja jatkuva vuorovaikutus on läpitunkeva osa nykyaikaista yhteiskuntaa. Tällä on valtava merkitys niin toimintojen organisoimiselle, johtamiselle, tavoille tehdä työtä kuin uuden osaamisen luomiselle – siksi se myös haastaa, jopa velvoittaa olemassa olevien rakenteiden, instituutioiden ja toimintamallien kriittiseen tarkasteluun. Siilomaiseen työskentelyyn ja päällekkäisyyksiin ei ole syytä eikä varaa, käyttäjä/tarvelähtöinen ajattelu vaatii vahvistamista, toimijoiden viidakko karsimista ja tehtäväjaot kirkastamista. Digitalisaatio ja verkkoympäristö tarjoavat sekä bisnesmalli-innovaatioiden että tuottavuuden lisäämismahdollisuuksia eritoten palvelusektorilla. Tästä n. 50% koostuu julkisista palveluista – iso haaste ja iso mahdollisuus!

Edunvalvonnasta tulevaisuuden rakentamiseen

Yksisilmäinen edunvalvonta, kenen tahansa toimesta, ei kanna erinomaiseen tulemaan missään olosuhteissa. Isoissa murroksissa kaikkien on herättävä laaja-alaisen, totutuista ennakkoasetelmista irrottautuvan avoimen kriittisen arvioinnin välttämättömyyteen: Ollaanko jääty puolustamaan historian linnakkeita? Ovatko tulevaisuuden ja elinvoimaisuuden kannalta oleelliset kysymykset  toisaalla? Ja siten myös ihmisten etu?

Moninaisuus rakentaa luovaa jännitettä ja mahdollistaa uuden synnyttämisen. Etenkin, kun mukaan lisätään luottamus ja kunnioitus. Tältä pohjalta monenlaisten taustojen, osaamisten ja ikäkertymien rikastuttama, positiivisen kirjava joukkiomme jatkaa prosessin eteenpäinviemistä.

Sixten Korkmanin esitys (pdf, 532 kB)
Raimo Sailaksen esitys (pdf, 252 kB)

Ohessa kuvia tapahtumasta.

Ensimmäisen Vaikuttajafoorumin tapahtumapaikka.

Taloustieteen nobelisti Paul Krugman ja Sitran yliasiamies Mikko Kosonen.

Sari Baldauf johti puhetta Vaikuttajafoorumissa.

Toisekseen, onko hyvinvointi käsitteenä liian staattinen, passiivinen – vähän niinkuin saavutettu etu? Herättääkö se riittävästi mielikuvaa jatkuvasta kasvudynamiikan edellytysten ylläpitämisestä muuttuvissa olosuhteissa? Johtaako hyvinvoinnista puhuminen liian nopeasti keskusteluun tulosten jakamisesta sen sijaan, että mietittäisiin mistä Suomi tulevaisuudessa elää?

Näistä syistä päädyimme hakemaan Suomen elinvoiman lähteitä. Kyse ei ole sanakikkailusta vaan merkityssisällöstä niin ympäristöoletusten, painotusten, kattavuuden, dynamiikan kuin aikakäsitteenkin osalta. Meidän ajatuksissamme elinvoimaisuus on nimenomaan energiaa ja ideoita, jotka valjastamalla tuotetaan hyvinvointia ja jatkuvaan uudistumiseen perustuvaa taloudellista kasvua ja kilpailukykyä kestävän kehityksen vaatimukset mielessä pitäen.

Elinvoima on laaja käsite. Se kattaa kaiken elävän, siis myös luonnon, ja erilaisten yhteisöjen viriiliyden, eli kyvyn tuottaa lisäarvoa ja uusiutua. Elinvoima vaatii virratakseen sekä aineellista että henkistä ravintoa. Joustavuus ja moninaisuus ovat tärkeitä elinvoiman elementtejä. Huolestuttavaa on, että uusimmissa arvotutkimuksissa suomalaisten on todettu tulleen yhä turvallisuushakuisemmiksi ja muutosta vastustavammiksi. Miten ammentaa suomalaiseen turhan usein ryppyotsaisen vakavaan, muutosta karttavaan toimintaan rennompaa, energiaa ja elämäniloa vapauttavaa otetta? Ja siinä samalla vahvaa tekemisen meininkiä?

Elinvoimaisuuden ylläpitäminen ja kehittäminen vahvojen muutosten maailmassa vaatii tiivistä vuorovaikutussuhdetta muiden toimijoiden ja ympäristön kanssa – siis verkostomaista, mukaan kutsuvaa toimintatapaa suljetun, hierarkisen ja siiloutuneen mallin sijasta. Elinvoima tarvitsee vahvistuakseen moninaisuuden kohtaamista, rakentavaa jännitettä ja impulsseja useasta eri lähteestä. Vahvan vuorovaikutteisuuden vuoksi yksilön – tai yksikön – elinvoimaisuus tai sen puute vaikuttaa koko verkoston toimintaan. Siksi toimenpiteitä pitää miettiä paitsi kansantalouden myös yksittäisten ihmisten voimaannuttamisen kannalta.

Tässä lopuksi tekee mieli haastaa miettimään millaista ajattelumallia – tai käyttöjärjestelmää – Suomen elinvoimaisuuden ja kasvudynamiikan ylläpitäminen tulevaisuudessa edellyttää. Pitääkö sen lähtökohtana olla olemassa olevat instituutiot, sektorit, rakenteet, työnjaot ja toimintamallit? Vai pitääkö lähtökohtana olla ihmiset, kehittyvät tarpeet ja lisäarvoa tuottavan toimijuuden mahdollistaminen? Verkkoplatformien osaltaan mahdollistama laaja-alainen, dynaaminen ja innovatiivinen osallistuminen vai siiloutunut, edunvalvontaan ja usein historiaan nojaava toimintatapa?

Mikä tukee ja mikä estää Suomen kehittymistä ketteräksi “’pikkujättiläiseksi” osana murrosten Eurooppaa ja maailmaa? Näistä teemoista toivomme monipuolista keskustelua tämän prosessin aikana. Motolla: menneestä ei pidä kaivaa esiin tuhkaa, vaan tuli!