Tietoa näistä sivuista
Viimeksi kommentoidut
- Lasse Männistö kommentoi artikkelia Lasse Männistö: Julkisten palveluiden on uudistuttava
- Lauri Gröhn kommentoi artikkelia Lasse Männistö: Julkisten palveluiden on uudistuttava
- Petja Jäppinen kommentoi artikkelia Jaana Paavilainen: Elinvoima ja sen lähteet
- Lauri Gröhn kommentoi artikkelia Jaana Paavilainen: Elinvoima ja sen lähteet
- Heikki Rönkkö kommentoi artikkelia Jaana Paavilainen: Elinvoima ja sen lähteet
Asiasanan "Hyvinvointi" arkisto
Terveisiä projektitiimiltä: joulukuun vaikuttajafoorumista kohti työpajatyöskentelyä
Suomen elinvoiman lähteet -kehitysohjelma on jatkanut työskentelyään joulukuun vaikuttajafoorumin jälkeen kohti työpajatyöskentelyä ja kolmatta vaikuttajafoorumia. Varmasti lyhyt summaus on paikallaan siitä, mitä joulukuun vaikuttajafoorumissa tehtiin ja miten työnteko jatkuu kohti maaliskuun huipennusta.
Joulukuun vaikuttajafoorumi näki Suomen tulevaisuuden menestyksen avaimina ilmastonmuutoksen torjumisen ja siihen liittyvien liiketoimintamahdollisuuksien hyödyntämisen. Vaikuttajat uskovat myös, että hyvinvointia on luotava uusin keinoin ja että kuntien palvelurakenteet tarvitsevat täystuuletuksen.
Tärkeimmäksi teemaksi Suomen tulevaisuuden menestyksen kannalta nähtiin ilmastonmuutos ja siihen liittyvät toimet. Ilmastonmuutoksen vääjäämättömyys vaatii vaikuttajafoorumin mukaan syvällisiä muutoksia niin yksilöiltä yrityksiltä kuin yhteiskunnilta.
- Ilmastonmuutos tarjoaa kuitenkin suuria mahdollisuuksia taloudelle, murros on verrattavissa teolliseen vallankumoukseen. Bisnestä on kurotettava kohti uusia mahdollisuuksia kun samalla yritysten, kuntien ja valtion on investoitava uusiin liiketoimintamuotoihin, kertoi teemaa foorumissa esitellyt Tuuli Kaskinen.
Toiseksi tärkeäksi yhteiskunnallisen menestyksen tekijäksi nähtiin hyvinvoinnin luominen tekemällä asioita hyvin ja jakamalla yhteisesti ymmärrystä siitä, että saavutettujen etujen valvonnalla ei voida ylläpitää hyvinvointia pitkällä tähtäimellä.
- Tarvitsemme tekemisen meininkiä, ihmisten aitoa halua osallistua yhteisiin asioihin sekä vastuunkantoa, totesi teemaa työryhmässä työstänyt Paavali Kukkonen.
Kolmanneksi tärkeimmäksi teemaksi vaikuttajafoorumi nosti vaatimuksen täystuulettaa kuntien nykyiset palvelurakenteet, josta nähtiin mahdolliseksi luoda myös uusia menestysreseptejä kansainväliselle liiketoiminnalle ja menestykselle.
Vaikuttajafoorumissa käsiteltiin paitsi näitä teemoja, myös yrittäjyyttä, johtajuutta innovaatioita, koulutusta ja osaamista. Teemoista oli muodostettu kymmenen teesiä joista äänestettiin kolme tärkeintä edellä mainittua.
Kehitysohjelma jatkuu työpajoissa, joissa valittuja teemoja työstetään eteenpäin. Viimeinen vaikuttajafoorumi pidetään 23.3.2010 jolloin kehitysohjelma päättyy.
Vaikuttajat vakavina
14.10.2009
Suomen elinvoiman lähteet -kehitysohjelman ensimmäinen vaikuttajafoorumi veti ilmeet vakaviksi. Noin kaksisataa suomalaista päätöksentekijää ja vaikuttajaa yhteiskunnan eri sektoreilta oli kokoontunut yhden iltapäivän seminaariin pohtimaan ajankohtaista tilannekuvaa ja kiteyttämään suuria Suomen tulevaisuuden määrittävä kysymyksiä.
Johtopäätös tilannearviosta oli ja on haastava. Meillä on takanamme loistava menneisyys – ja tulevaisuus. Mutta ajat ovat pysyvästi muuttuneet, eikä paluuta entiseen ole. Meidän on uudistuttava nopeasti, muuten on edessä syvä taantuminen. Mutta mitä tämä uudistuminen merkitsee ja mitä se pitää sisällään?
Hyvä uutinen oli se, että maailmanloppu on lykkääntynyt, kuten globaalin talouskriisin syistä ja seurauksista alustanut taloustieteen nobelisti Paul Krugman totesi. Samalla hän korosti sitä, että talouskriisi ei vielä suinkaan ole ohi, vaan toipumisessa voi mennä pitkään ja takapakkeja voi tulla. Edelleen hän totesi, että tämä talouskriisi ei johtunut ulkoisista tekijöistä vaan talouden sisäisen ”käyttöjärjestelmän” ongelmista; että olemme rakentaneet globaalin talouden järjestelmän, jonka sisäistä olemusta ja toimintaa emme ymmärrä riittävän hyvin.
Hämmennys ja epävarmuus tulevasta kehityksestä olivat foorumin osanottajien parissa suurta, talouskriisi on osaltaan paljastanut vallitsevien ajatustapojemme heikentyneen selitysvoiman.
Suomi joutuu talouskriisin lisäksi kohtaamaan kaksi rinnakkaista suurta ja nopeasti etenevää rakennemuutosta, elinkeinorakenteen ja väestörakenteen muutokset. Nämä kaikki tekijät yhdessä vaikuttavat tehtävän työn määrään, talouden kokoon ja kasvumahdollisuuksiin sekä myös julkisen sektorin tarpeisiin ja toimintaedellytyksiin. Meillä on nyt nopeasti kasvava kuilu hyvinvointiyhteiskunnan kasvavien vaatimusten ja pienentyvien voimavarojen välillä – huoltosuhde heikkenee nopeasti.
Tämä on tiedostettu, me tiedämme mitä pitää tehdä. Julkinen talouden kestävyys on varmistettava sopeuttamalla sen koko kansantalouden kantokykyä vastaavaksi. Mutta me emme näytä tietävän miten tämä pitää tehdä, kun muutoksia ei oikein saada toteutettua. Ongelmakokonaisuudet ovat suuria ja monimutkaisia ja meillä tuntuu olevan merkittäviä näkemyseroja prioriteeteista ja etenemistavoista.
Vielä mittavampi haaste on talouden palauttaminen kasvu-uralle. Perinteiset kasvun moottorit eli metsä-, metalli, ja elektroniikka- ja telekommunikaatioalat hiipuvat eikä uusia vastaavia ole vielä näköpiirissä. Mistä saadaan lisää työtä nyt ja tulevaisuudessa? Talouden kasvustrategia on hukassa ja sen myötä hyvinvointi uhattuna.
Me emme myöskään kyseenalaista, ainakaan kovin laajalti, nykyisen yhteiskuntapolitiikan suurta päämäärää, hyvinvointiyhteiskuntaa sen nykyisessä muodossaan. Puolustaessamme sitä mitä me itse asiassa puolustamme, sen saavutuksia, sen rakenteita ja järjestelmiä vai sen peruslähtökohtia eli palveluiden universaalisuutta ja rahoituksen yhteisvastuuta? Mitä meidän täytyy uudistaa ja mistä luopua voidaksemme säilyttää? Vai pitäisikö meidän syvällisemmin kyseenalaistaa ja pohtia myös perimmäisiä tarkoitusperiämme?
Toisaalta Suomella ja suomalaisilla on toki paljon mahdollisuuksia ja vahvuuksia, joiden varaan rakentaa hyvää tulevaisuutta. Toimintaympäristön monet suuret trendit, kuten ilmastomuutos, globalisaation uudet vaiheet, teknologioiden kehitys, väestönkasvu ja luonnonvarojen riittävyys, avaavat sinänsä uusia mahdollisuuksien ikkunoita. Ja Suomella on erittäin hyvät lähtökohdat kuten syvällistä osaamista ja korkean tason teknologiaa, luonnonvaroja, vakaat yhteiskunnalliset olot, sekä myös strategista näkemystä ja ketteryyttä näiden mahdollisuuksien hyödyntämiseen.
Pikkujättiläisen on vain uudelleen löydettävä itsensä, tehtävänsä ja paikkansa nopeasti muuttuvassa maailmassa. Kun Suomen suurta kansallista teollisen hyvinvointivaltion rakentamisprojektia aikanaan käynnistettiin, suomalaisilta kysyttiin malttia vaurastua. Nyt Suomelta ja suomalaisilta kysytään rohkeutta uudistua.
Foorumi-iltapäivän lähestyessä päätöstään ja vaikuttajien käydessä loppukeskusteluaan nousi yksi huoli ja kaipuu ylitse muiden. Me kaipaamme tuoretta intoa ja inspiraatiota uudistua ja uudistaa, mutta emme oikein tiedä mitä se on ja mistä sitä löytyy?
Nimenomaan tästä on tässä kehitysohjelmassa kyse, etsimme polkuja elinvoiman lähteille.
Elinvoiman lähteille
21.9.2009
Lähdimme suunnittelemaan tätä kehitysohjelmaa teemalla Suomen hyvinvoinnin lähteet kriisin jälkeen. Otsikointi kuitenkin kirvoitti ryhmässämme vilkkaan keskustelun sekä kriisistä ja sen seurauksista, että hyvinvoinnista. Ensinnäkin, onko perusteltua rakentaa mielikuvaa ohimenevästä kriisistä? Vai onko maailma ja Suomi muuttumassa syvällisellä tavalla monien meneillään olevien prosessien yhteisvaikutuksena? Onko meidän mieluumminkin varauduttava maailmaan, jossa sekä jatkuvasti ratkotaan suurempia ja pienempiä kriisejä että hyödynnetään nopeasti mahdollisuuksia uusia toimintamalleja luomalla?
Toisekseen, onko hyvinvointi käsitteenä liian staattinen, passiivinen – vähän niinkuin saavutettu etu? Herättääkö se riittävästi mielikuvaa jatkuvasta kasvudynamiikan edellytysten ylläpitämisestä muuttuvissa olosuhteissa? Johtaako hyvinvoinnista puhuminen liian nopeasti keskusteluun tulosten jakamisesta sen sijaan, että mietittäisiin mistä Suomi tulevaisuudessa elää?
Näistä syistä päädyimme hakemaan Suomen elinvoiman lähteitä. Kyse ei ole sanakikkailusta vaan merkityssisällöstä niin ympäristöoletusten, painotusten, kattavuuden, dynamiikan kuin aikakäsitteenkin osalta. Meidän ajatuksissamme elinvoimaisuus on nimenomaan energiaa ja ideoita, jotka valjastamalla tuotetaan hyvinvointia ja jatkuvaan uudistumiseen perustuvaa taloudellista kasvua ja kilpailukykyä kestävän kehityksen vaatimukset mielessä pitäen.
Elinvoima on laaja käsite. Se kattaa kaiken elävän, siis myös luonnon, ja erilaisten yhteisöjen viriiliyden, eli kyvyn tuottaa lisäarvoa ja uusiutua. Elinvoima vaatii virratakseen sekä aineellista että henkistä ravintoa. Joustavuus ja moninaisuus ovat tärkeitä elinvoiman elementtejä. Huolestuttavaa on, että uusimmissa arvotutkimuksissa suomalaisten on todettu tulleen yhä turvallisuushakuisemmiksi ja muutosta vastustavammiksi. Miten ammentaa suomalaiseen turhan usein ryppyotsaisen vakavaan, muutosta karttavaan toimintaan rennompaa, energiaa ja elämäniloa vapauttavaa otetta? Ja siinä samalla vahvaa tekemisen meininkiä?
Elinvoimaisuuden ylläpitäminen ja kehittäminen vahvojen muutosten maailmassa vaatii tiivistä vuorovaikutussuhdetta muiden toimijoiden ja ympäristön kanssa – siis verkostomaista, mukaan kutsuvaa toimintatapaa suljetun, hierarkisen ja siiloutuneen mallin sijasta. Elinvoima tarvitsee vahvistuakseen moninaisuuden kohtaamista, rakentavaa jännitettä ja impulsseja useasta eri lähteestä. Vahvan vuorovaikutteisuuden vuoksi yksilön – tai yksikön – elinvoimaisuus tai sen puute vaikuttaa koko verkoston toimintaan. Siksi toimenpiteitä pitää miettiä paitsi kansantalouden myös yksittäisten ihmisten voimaannuttamisen kannalta.
Tässä lopuksi tekee mieli haastaa miettimään millaista ajattelumallia – tai käyttöjärjestelmää – Suomen elinvoimaisuuden ja kasvudynamiikan ylläpitäminen tulevaisuudessa edellyttää. Pitääkö sen lähtökohtana olla olemassa olevat instituutiot, sektorit, rakenteet, työnjaot ja toimintamallit? Vai pitääkö lähtökohtana olla ihmiset, kehittyvät tarpeet ja lisäarvoa tuottavan toimijuuden mahdollistaminen? Verkkoplatformien osaltaan mahdollistama laaja-alainen, dynaaminen ja innovatiivinen osallistuminen vai siiloutunut, edunvalvontaan ja usein historiaan nojaava toimintatapa?
Mikä tukee ja mikä estää Suomen kehittymistä ketteräksi “’pikkujättiläiseksi” osana murrosten Eurooppaa ja maailmaa? Näistä teemoista toivomme monipuolista keskustelua tämän prosessin aikana. Motolla: menneestä ei pidä kaivaa esiin tuhkaa, vaan tuli!
Tavoitteena muutoskykyinen Suomi
21.9.2009
Elämme paraikaa syvälle käyvien muutosten keskellä – joista nyt kaikkien huulilla oleva talouskriisi on vain jäävuoren huippu. Muun muassa globalisaatiokehitys, ilmastonmuutos, väestön ikääntyminen sekä jatkuvasti kiihtyvä teknologian kehitys tulevat lähivuosina merkittävästi muuttamaan sitä toimintaympäristöä, jossa olemme tottuneet toimimaan – tahdoimme sitä itse täällä Suomessa tai emme. Talouskriisi vain nopeuttaa uusien ratkaisujen löytämisen välttämättömyyttä. Perinteisen teollisen elinkeinorakenteemme muutospaineet sekä julkisen sektorin kriisiytyvä kehitys ovat nopeasti johtamassa vaikeaan tilanteeseen, joka haastaa nykyiset toimintamallimme.
Meidän on siis syvällisesti ymmärrettävä omat vahvuutemme ja heikkoutemme globaalissa toimintaympäristössä. Miten tuemme ja vahvistamme omia vahvuuksiamme globaalien verkostojen kautta ja miten hyödynnämme vahvuuksiamme verkostopartneriemme kanssa? Mitä koulutusjärjestelmän, sosiaaliturvan ja terveydenhuollon ominaisuuksia meidän on uudistettava ja mitkä säilytettävä ja vahvistettava? Onko nykyinen hyvin siiloutunut hallintomme pikemminkin dynaamisen toiminnan este kuin sen mahdollistaja? Ja millaista osaamista ja suhtautumista muuhun maailmaan tarvitsemme tulevaisuudessa? Onko meidän enää mahdollista pärjätä pelkästään tuotannollisen maailman kovalla osaamisella, vai tuleeko meidän panostaa merkittävästi lisää pehmeämpään osaamiseen, kuten palvelut, design, ja käyttäytymistieteet? Voimmeko pärjätä ollenkaan olematta maailman avomielisin ja sopeutumiskykyisin maa?
Omien vahvuuksiemme ja heikkouksiemme tunnistamisen lisäksi tarvitsemme aitoa keskustelua arvostuksistamme ja odotuksistamme. Mihin suuntaan haluamme Suomea viedä? Tämä on tärkeää jo senkin takia, että myllerrysten keskellä elävät ihmiset hakevat ennustettavuutta elämäänsä. Yhteiset tulevaisuuskuvat ovat tärkeä ihmisiä motivoiva voima, eräänlainen hyvinvoinnin perusedellytys, ja parhaassa tapauksessa tärkeä kansallinen voimavara. Näin silloinkin, kun kansalaisten näkemykset yksittäisistä lyhyen aikavälin ilmiöistä eroavat toisistaan, ja erityisesti silloin kun näkyvissä on uhkia. Luottamuksellisen yhteistyön kautta syntyneet yhteiset tulevaisuuskuvat ovat suorastaan välttämättömiä, mikäli haluamme motivoida ihmisiä panostamaan resurssejaan asioihin, jotka ovat kansallisesti merkityksellisiä – ja pitkällä aikavälillä heidän omaa hyvinvointiaan parantavia.
Lähitulevaisuuden suurten haasteiden kääntäminen voitoksi edellyttää meiltä tähänastisten menestysreseptien uudelleenarviointia ja monien täysin uusien toimintamallien kehittämistä. Onko esimerkiksi nykyinen vallalla oleva tapamme tuottaa tuotteita ja palveluja enää tarkoituksenmukainen? Suomen hyvinvointiahan on koko sodanjälkeisen ajan rakennettu menestyksellisesti tuotantolähtöisen ohjauksen varaan. Tietoyhteiskunnan palvelujen kehittäminen edellyttää kuitenkin käyttäjälähtöistä toimintamallia, jossa tuotteen käyttäjät ja viime kädessä kansalaiset kytketään aktiiviseksi mukaan uusien, yhteisille standardeille perustuvien palvelujen ja ratkaisujen kehittämisprosessiin.
Tietointensiivisten palvelujen kehittäminen edellyttää myös uudenlaista, entistä tiiviimpää julkisen ja yksityisen sektorin sekä kansalaisjärjestöjen välistä yhteistyötä – ja sen myötä entistä selkeämpiä yhteisiä pelisääntöjä. Meidän on nykyistä selvemmin päätettävä mitä palveluja tuotamme keskitetysti ja mitä hajautetusti ja keiden toimesta. Meidän on myös tarkennettava käsitystämme hyvästä johtajuudesta. Palveluvetoisessa tietoyhteiskunnassa hierarkiaan nojaavalla asemavallalla ei pitkälle pötkitä. Henry Mintzberg ehdottaakin tämän kesän Harvard Business Review’ssä leadership ja management -käsitteiden korvaamista käsitteellä communityship. Mintzberg peräänkuuluttaa lisää itsensä peliin heittäviä, joukkojensa keskellä eläviä ja tekemisen substanssissa kiinni olevia vastuuntuntoisia johtajia.
Mutta meillä on näiden haasteiden äärellä myös suuria mahdollisuuksia. Suomella on sopivan kokoisena, hyvin koulutettuna ja yhteistyökykyisenä, vahvan kulttuuriperimän omaavana maana paljon annettavaa maailmalle. Voisimmeko me olla seuraavan sukupolven hyvinvointiyhteiskunnan mallimaa? Suomihan on luotettava ja uskottava maailmanluokan peluri esimerkiksi hyvinvointipalveluissa ja koulutuksessa jo tänään.
Toivon, että tämän kehitysohjelman työskentelyssä päästään avoimeen ja rehelliseen, vallitsevia ajatuksia ja uskomuksia haastavaan keskusteluun sekä vuorovaikutukseen joka vahvistaa yhteistä sitoutumista ja luo kasvavaa innostusta tarvittavaan muutokseen. Sama pätee myös tässä blogissa käytävään keskusteluun.