Kiitämme kaikkia blogin lukijoita tähänastisesta mukana olosta!

Elinvoiman lähteet –projektitiimi

Raportti: Elinvoimainen Suomi (pdf)

- Läpi vuosikymmenten Suomen vaurastumisen on taannut vienti- ja teollisuusvetoinen talous. Nyt globalisaatio on muuttanut teollisen tuotannon maantiedettä ja olemme siirtymässä tuotantolähtöisestä toiminnasta kohti ihmis- ja ratkaisukeskeistä palvelutaloutta. Tämä siirtymä edellyttää meiltä aivan uutta ajattelua ja toimintaa, sanoo Sari Baldauf, Sitran toteuttaman Suomen elinvoiman lähteet -kehitysohjelman puheenjohtaja.

Teollisuuden ja yhteiskunnan instituutioiden on nyt menestyäkseen yhä enemmän perustettava toimintansa käyttäjien tarpeista lähteviin uusiin palveluratkaisuihin ja tuotteisiin. Muutos ulottuu myös siihen, miten miellämme talouden kasvun, työn luonteen, ihmisten tavan olla ja toimia osana työyhteisöjä tai yhteiskuntaa.

- Yksi ala ei vie meitä enää ylös, eikä uutta Nokiaa tule. Emme yksinkertaisesti palaa entisenlaiseen lintukotoon. Nyt on etsittävä uusia kestävän kasvun aloja. Samalla on kehitettävä hyvinvointimalliamme niin, että sen hyvät puolet säilyvät ja huonot passivoivat puolet vähentyvät, sanoo huippuekonomistien näkemyksistä koostuvan Kriisin jälkeen -kirjan toimittaja Pekka Ylä-Anttila Etlasta.

Uudet kasvun alat perustuvatkin kestävään uudistumiseen. Maailman mittakaavassa ilmastotalous, globaalit verkostot ja avoimet innovaatiot tulevat synnyttämään uutta kasvua ja liiketoimintaa. Esimerkkinä voidaan käyttää veden puhdistusta, jonka ympärille on syntymässä nopeasti kasvavaa tutkimus- ja kehitystoimintaa. Tällainen kasvu ja toimintatapa on Suomen mahdollisuus.

Paikallisella tasolla hierarkkisten instituutioiden ja toimintatapojen sijaan esimerkiksi yhteiskunnalliset yritykset, ruohonjuuritason innovaatiopesäkkeet, pienet hyvinvointipalveluyritykset ja vertaistuotanto ovat sellaisia tekemisen muotoja, joiden avulla tulevaisuutta voidaan rakentaa.

- Tarve muutokselle oli olemassa jo ennen finanssikriisiä. Kriisin myötä paine muutokseen on kuitenkin lisääntynyt. Kriisi osoitti jälleen kerran, kuinka vaikeasti ennustettavaksi maailma on muuttunut. Talouspolitiikassa on varauduttava monenlaisiin tulevaisuuksiin, Pekka Ylä-Anttila toteaa.

Ihmiset muutoksen tekijöinä

Suomen elinvoiman lähteet -kehitysohjelmassa on 200 suomalaisen päättäjän ja vaikuttajan voimin etsitty niitä polkuja, joiden myötä Suomi voi olla ajan ennustamattomuudesta ja uhkakuvista huolimatta hyvä paikka elää ja tehdä työtä myös tulevaisuudessa. Keskeiseksi ratkaisuksi nähtiin rohkeus tarttua muutokseen.

- Elinvoimaisessa ihmis- ja ratkaisukeskeisessä palvelutaloudessa työn tekeminen ja johtaminen on toisenlaista. Johtajien on osattava johtaa luovia vuorovaikutteisia verkostoja ja tehtävä niistä houkuttelevia. Työn tekeminen taas perustuu yhä enemmän tietotyöhön, työ on voimakkaammin tehtävään kuin asemaan perustuvaa ja usein muuttuvaa. Tarvitaan omakohtaista osaamisen kehittämistä, sisäistä yrittäjähenkeä ja vastuunottoa, Sari Baldauf avaa muutoksen sisältöä.

- Toimintaympäristömme muutokset edellyttävät meiltä ihmisinä enemmän oma-aloitteisuutta, valppautta, kykyä ja halua toimia niin paikallisissa yhteisöissä kuin globaaleissa verkostoissa. Yhä useamman on uskallettava yrittää ja kasvattaa yritystään kohti kansainvälisiä markkinoita. On avauduttava rohkeammin monikulttuurisuudelle ja ymmärrettävä että emme voi käpertyä pohjoiseen nurkkaamme, Sari Baldauf luettelee kulttuurimme ja ajattelumme kipupisteitä ja muutostarpeita.

Sitran yliasiamies Mikko Kosonen on erittäin tyytyväinen keskustelunavauksiin, joita Elinvoimainen Suomi -raportti sekä Kriisin jälkeen -kirja tarjoavat.

- Sitra ottaa näin osaa meneillään olevaan keskusteluun Suomen tulevaisuudesta. Kriisin jälkeen -kirja tarjoaa huippuekonomistien vahvoja näkemyksiä finanssikriisin synnystä, sen vaikutuksista ja siitä mihin suuntaan nyt on katsottava. Suomen elinvoiman lähteet -kehitysohjelma puolestaan on mahdollistanut poikkeuksellisen laajan osallistujajoukon työskentelyn elinvoimaisten tulevaisuudenpolkujen hahmottamiseksi.

Lisätietoja:

www.sitra.fi, www.elinvoimanlahteet.fi

Yliasiamies Mikko Kosonen, 09 6189 9289, etunimi.sukunimi@sitra.fi
Tutkimusjohtaja Pekka Ylä-Anttila, 050 5253697, pekka.yla-anttila@etla.fi
Sitran viestintä Elina Kiiski, 044 540 3367, elina.kiiski@sitra.fi

Elinvoimainen Suomi -raportti on ladattavissa maksutta Sitran verkkosivuilta tai tilattavissa julkaisut@sitra.fi (09) 6189 9289.

Kriisin jälkeen -kirjaa voi ostaa hyvin varustetuista kirjakaupoista hintaan 42,00 euroa. Sitä voi myös tilata Taloustiedosta tilaukset@taloustieto.fi, puh 09 609 90212.

Julkaisujen tiedot:
Kohti elinvoimaista Suomea -raportti
Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra
ISBN 978-951-563-712-3 (nid.)
ISBN 978-951-563-713-0
Helsinki, 2010

Kriisin jälkeen
Sitra 288
ISSN 0785-8388
ISBN 978-951-628-500-2
Yliopistopaino, Helsinki 2010

On ollut kerta kaikkiaan upeaa nähdä aktiivinen osallistuminen ja sitoutuminen tähän yhteiseen kokeiluhankkeeseemme. Emme kukaan tarkkaan ottaen tienneet mihin tämä matka meidät vie – mutta tästä huolimatta hyppäsimme tuntemattomaan ja löysimme kuin löysimme jotain uutta. Ja mikä tärkeintä, kaikki se mitä löysimme ja saavutimme, löydettiin ja saavutettiin yhdessä. Ja tämä on jo sellaisenaan arvokasta!

No mitä me sitten olemme saaneet yhdessä aikaan? Minä en ehkä ole työmme tulosten paras ja objektiivisin arvioija – eikä niitä näin aikaisessa vaiheessa oikein voikaan arvioida. Tähän sopii erinomaisesti Winston Churchillin kuuluisa toteamus, että “this is the end of the beginning”, eli olemme parhaimmillaankin vain saattaneet käyntiin jotain myöhemmin tärkeäksi osoittautuvaa, joka pikkuhiljaa muuttaa Suomea ja maailmaa entistä paremmaksi.

Hieman konkreettisemmin sanottuna, olemme mielestäni saaneet aikaan ainakin seuraavia tärkeitä asioita:

• Ensimmäisenä – ja ehkä kaikkein tärkeimpänä – saavutuksena pitäisin yhdessä luomaamme uutta “ihmis- ja ratkaisukeskeistä palveluparadigmaa” tai viitekehystä. Sen tulisi auttaa meitä jäsentämään ja arvioimaan tekojamme ja suunnitelmiamme uudelta pohjalta. Uskaltaisinkin väittää, että monet tämän hetken suunnitelmamme pikemminkin vahvistavat vanhoja teollisen aikakauden rakenteita ja toimintamalleja – sen sijaan, että ne mahdollistaisivat uuden toimintalogiikkamme mukaisesti ihmisten hyvinvoinnin ja kasvun kestävällä tavalla.
• Pitäisin myös erittäin tärkeänä, että onnistuimme prosessimme myötä määrittelemään ja jopa operationalisoimaan uuden toimintaparadigmamme kannalta keskeisen elinvoimakäsitteen. Nyt kun entistä paremmin tiedämme mitkä asiat estävät ja mitkä mahdollistavat elinvoiman, niin voimme kaikki omilla foorumeillamme ryhtyä vahvistamaan sitä – ja näin parantamaan hyvinvointiamme ja kilpailukykyämme.
• On myös äärimmäisen tärkeää ymmärtää, ettei tämä uusi viitekehys ole sama asia kuin uusi visio tai suunnitelma Suomelle. Nopeasti muuttuvassa ja kompleksisessa maailmassa ei ole enää mahdollista määritellä yhtä kirkasta visiota ja suunnitelmaa, vaan joudumme jatkossa operoimaan yhä enemmän yhteisten tulevaisuuskuvien, arvojen ja periaatteiden pohjalta. Ei ole enää mahdollista kertoa ylhäältä käsin mitä muiden halutaan tekevän, vaan johdon tehtävä on mahdollistaa ihmisten hyvä elämä ja uudet bisnekset tarjoamalla heille tätä varten oikeat henkiset ja fyysiset työkalut.
• Edessä olevan muutoksen suuntaamisen kannalta on myös ensisijaisen tärkeää, että onnistuimme prosessimme aikana identifioimaan kolme keskeistä kehityksen painopistealuetta: johtaminen, yrittäjyys ja hyvinvointipalvelut. Transformaatio teollisesta hyvinvointiyhteiskunnasta ihmiskeskeiseksi kestäväksi palvelutaloudeksi edellyttää suuria muutoksia kaikilla näillä alueilla.
• Olen myös erittäin iloinen, että onnistuimme löytämään monia konkreettisia kärkihankkeita, jotka osoittavat, että olemme jo monessa paikassa menossa aivan oikeaan suuntaan. Nyt meidän täytyy vain vauhdittaa näiden uusien ja hyvien käytäntöjen levittäminen näkyvän omistajuuden kautta. Näihin erinomaisiin hankkeisiin voi tutustua vaikuttajafoorumin Elinvoimatalkoiden esitteestä.

Miten siis jatkamme tästä eteenpäin?

Meistä kuullaan seuraavan kerran 29.4., kun julkistamme tämän prosessin loppuraportin sekä samassa yhteydessä Suomen kärkiekonomistien laatiman Kriisin jälkeen -kirjan. Toivon, että tämä raportti ja sen ajatukset leviävät laajasti suomalaisten päätöksentekijöiden sekä kansalaisten keskuudessa. Toivon myös hartaasti, että uusi viitekehyksemme toimii eräänä tärkeänä ohjenuorana seuraavaa hallitusohjelmaa laadittaessa.

Aiomme myös näyttää esimerkkiä siitä, miten uutta viitekehikkoamme voidaan käyttää olemassa olevien suunnitelmien arviointiin – käymällä läpi Sitran oma strategia tämän uuden viitekehyksen valossa. Uskon tämän arvioinnin tuovan joitakin uusia mielenkiintoisia painotuksia nykyisiin toimintoihimme, jotka kuitenkin ovat jo nyt varsin hyvin linjassa tämän prosessin tulemien kanssa.

Itse asiassa monet projektin puitteissa esiin tulleet hankkeet ovat jo nyt jollain tavoin Sitran toimintasuunnitelman työlistalla. Tulemme kuitenkin vielä varmistamaan, että otamme kopin kaikista niistä esiin nousseista palloista, jotka luontevasti saadaan mahtumaan ohjelmiemme tai muiden aktiviteettiemme piiriin.

Ja sitten viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä:

Mielestäni tämä löytöretki on selvästi osoittanut, että tämänlaatuiselle “siviilimaanpuolustuskurssille” on Suomessa sosiaalinen tilaus. Emme halua olla konsensushakuisia (ja sitä kautta tunnelinäköisiä), mutta konsensus sinänsä on tärkeää – silloin kun se syntyy moniäänisen dialogin seurauksena.

Tähän huutoon vastaamiseksi järjestämme jo tulevana syksynä ensimmäisen Elinvoima-alumnikokouksen, jossa arvioimme miten nyt käynnistämämme kärkihankkeet ja uusi ajattelumme ylipäätään on leviämässä yhteiskuntaamme. Ja jos tarpeen yritämme löytää keinoja, miten vauhditamme niiden etenemistä. Tämän hetken ajatuksemme on, että järjestämme näitä alumnikokouksia vastedes kerran vuodessa.

Toinen keskeinen uusi aloite on Elinvoima-foorumit, jotka tulevat olemaan talouspolitiikan johtamiskoulutusten kaltaisia avainvaikuttajille suunnattuja yhteensä noin viikon mittaisia  johtamiskoulutuksia. Tavoitteenamme on ainakin nyt alkuun järjestää kaksi kurssia vuodessa aina n. 30 vaikuttajalle kerrallaan. Näiden kurssien sisältö on vielä luonnollisesti auki, mutta selvää on, että niissä tullaan kattamaan uuden viitekehyksemme mukaisen yhteiskuntapolitiikan peruskysymyksiä mukaan lukien talouspolitiikka.

Näillä askelilla jatkamme eteenpäin.

Elinvoima itsessään on käsitteenä haasteellinen, sillä yhden elinvoima voi tukahduttaa muiden mahdollisuuksia mielekkääseen ja hyvään elämään. Tämä onkin ansiokkaasti todettu ohjelmamme elinvoimamäärittelyn yhteydessä: ”Talouden kasvun ja kilpailukyvyn edistämisen vaatimat toimenpiteet saattavat johtaa – ja ovat myös usein johtaneet – negatiivisiin hyvinvointivaikutuksiin.”

Esimerkkinä negatiivisista hyvinvointivaikutuksena voisin mainita public-private-partnershipit (PPP), joista on keskusteltu työpajoissa. Valitettavan usein moiset ovat osoittautuneet katastrofeiksi. Isossa-Britanniassa ammattiliitot ja ruohonjuuritason liikkeet ovat kamppailleet esimerkiksi metron PPP-sopimuksista aiheutuneita epäinhimillisiä työehtoja ja valtavia rahoitusvajeita vastaan kutsuen niitä kalliiksi epäonnistumisiksi. Riskinä julkisen ja yksityisen yhteistyössä onkin, että kansalaiset ja veronmaksajat kantavat riskin pelureiden korjatessa voitot. Aidosti elinvoimaisessa yhteisössä näin ei ole.

Olen itse osallistunut hyvinvointityöryhmään työskentelemällä vertaistuotannon parissa. Näenkin yhteisöllisyyden ja omaehtoisen yhdessä toimimisen ehdottomana edellytyksenä elinvoimaiselle kehitykselle. Julkinen sektori toimii usein byrokraattisesti ja yritysmaailman ainoa tehtävä on maksimoida voitot, ihmisistä ja luonnosta piittaamatta. Tarvitsemme siis julkisen vallan uudistumisen lisäksi uudenlaista yhteisöllisyyttä, jossa ihmiset toteuttavat itseään ilman, että joku käärii kermat kakusta.

Mitä vertaistuotanto sitten on? Puhtaimmillaan vertaistuotantoa on havaittavissa tiedontuotannon ja tietotekniikan parissa, esimerkiksi avoimen lähdekoodin ohjelmistoissa, wikipediassa tai sosiaalisen median sovelluksissa. Suurena haasteena onkin miten verkossa toimiva yhteisöllisyys jalkautuu myös ns. palvelutuotantoon ja luo hyvinvointia laajalti. Nykyään sovelluksia ovat erilaiset tavaranvaihtopiirit, asumisyhteisöt ja vertaistukeen perustuvat sosiaali- ja terveyspalvelut. Julkisen vallan haasteena onkin miten tukea näitä ihmisten omaan aktiivisuuteen pohjautuvia sovelluksia muilla aloilla.

Yleisenä haasteena vertaistuotannon leviämiselle taas on yhteiskunnassamme valloillaan oleva tiedon yksityistämisen vimma, joista esimerkkejä on nähtävissä esimerkiksi uudessa yliopistolaissa, tiukoissa tekijänoikeus- ja patenttilaeissa sekä yksityisyyttä loukkaavissa valvontamekanismeissa, joilla ihmisten luovuutta ja koko elämää haltuunotetaan ja irroitetaan tuotoksistaan.

Vieraileva kirjoittaja Dan Koivulaakso on Suomen elinvoiman lähteet -prosessin aktiivinen osallistuja ja Vasemmistonuorten puheenjohtaja.

Joulukuun vaikuttajafoorumi näki Suomen tulevaisuuden menestyksen avaimina ilmastonmuutoksen torjumisen ja siihen liittyvien liiketoimintamahdollisuuksien hyödyntämisen. Vaikuttajat uskovat myös, että hyvinvointia on luotava uusin keinoin ja että kuntien palvelurakenteet tarvitsevat täystuuletuksen.

Tärkeimmäksi teemaksi Suomen tulevaisuuden menestyksen kannalta nähtiin ilmastonmuutos ja siihen liittyvät toimet. Ilmastonmuutoksen vääjäämättömyys vaatii vaikuttajafoorumin mukaan syvällisiä muutoksia niin yksilöiltä yrityksiltä kuin yhteiskunnilta.

- Ilmastonmuutos tarjoaa kuitenkin suuria mahdollisuuksia taloudelle, murros on verrattavissa teolliseen vallankumoukseen. Bisnestä on kurotettava kohti uusia mahdollisuuksia kun samalla yritysten, kuntien ja valtion on investoitava uusiin liiketoimintamuotoihin, kertoi teemaa foorumissa esitellyt Tuuli Kaskinen.

Toiseksi tärkeäksi yhteiskunnallisen menestyksen tekijäksi nähtiin hyvinvoinnin luominen tekemällä asioita hyvin ja jakamalla yhteisesti ymmärrystä siitä, että saavutettujen etujen valvonnalla ei voida ylläpitää hyvinvointia pitkällä tähtäimellä.

- Tarvitsemme tekemisen meininkiä, ihmisten aitoa halua osallistua yhteisiin asioihin sekä vastuunkantoa, totesi teemaa työryhmässä työstänyt Paavali Kukkonen.

Kolmanneksi tärkeimmäksi teemaksi vaikuttajafoorumi nosti vaatimuksen täystuulettaa kuntien nykyiset palvelurakenteet, josta nähtiin mahdolliseksi luoda myös uusia menestysreseptejä kansainväliselle liiketoiminnalle ja menestykselle.

Vaikuttajafoorumissa käsiteltiin paitsi näitä teemoja, myös yrittäjyyttä, johtajuutta innovaatioita, koulutusta ja osaamista. Teemoista oli muodostettu kymmenen teesiä joista äänestettiin kolme tärkeintä edellä mainittua.

Kehitysohjelma jatkuu  työpajoissa, joissa valittuja teemoja työstetään eteenpäin. Viimeinen vaikuttajafoorumi pidetään 23.3.2010 jolloin kehitysohjelma päättyy.

Johtopäätös tilannearviosta oli ja on haastava. Meillä on takanamme loistava menneisyys – ja tulevaisuus. Mutta ajat ovat pysyvästi muuttuneet, eikä paluuta entiseen ole.  Meidän on uudistuttava nopeasti, muuten on edessä syvä taantuminen. Mutta mitä tämä uudistuminen merkitsee ja mitä se pitää sisällään?

Hyvä uutinen oli se, että maailmanloppu on lykkääntynyt, kuten globaalin talouskriisin syistä ja seurauksista alustanut taloustieteen nobelisti Paul Krugman totesi. Samalla hän korosti sitä, että talouskriisi ei vielä suinkaan ole ohi, vaan toipumisessa voi mennä pitkään ja takapakkeja voi tulla.  Edelleen hän totesi, että tämä talouskriisi ei johtunut ulkoisista tekijöistä vaan talouden sisäisen ”käyttöjärjestelmän” ongelmista; että olemme rakentaneet globaalin talouden järjestelmän, jonka sisäistä olemusta ja toimintaa emme ymmärrä riittävän hyvin.

Hämmennys ja epävarmuus tulevasta kehityksestä olivat foorumin osanottajien parissa suurta, talouskriisi on osaltaan paljastanut vallitsevien ajatustapojemme heikentyneen selitysvoiman.

Suomi joutuu talouskriisin lisäksi kohtaamaan kaksi rinnakkaista suurta ja nopeasti etenevää rakennemuutosta, elinkeinorakenteen ja väestörakenteen muutokset. Nämä kaikki tekijät yhdessä vaikuttavat tehtävän työn määrään, talouden kokoon ja kasvumahdollisuuksiin sekä myös julkisen sektorin tarpeisiin ja toimintaedellytyksiin. Meillä on nyt nopeasti kasvava kuilu hyvinvointiyhteiskunnan kasvavien vaatimusten ja pienentyvien voimavarojen välillä – huoltosuhde heikkenee nopeasti.

Tämä on tiedostettu, me tiedämme mitä pitää tehdä. Julkinen talouden kestävyys on varmistettava sopeuttamalla sen koko kansantalouden kantokykyä vastaavaksi. Mutta me emme näytä tietävän miten tämä pitää tehdä, kun muutoksia ei oikein saada toteutettua. Ongelmakokonaisuudet ovat suuria ja monimutkaisia ja meillä tuntuu olevan merkittäviä näkemyseroja prioriteeteista ja etenemistavoista.

Vielä mittavampi haaste on talouden palauttaminen kasvu-uralle. Perinteiset kasvun moottorit eli metsä-, metalli, ja elektroniikka- ja telekommunikaatioalat hiipuvat eikä uusia vastaavia ole vielä näköpiirissä. Mistä saadaan lisää työtä nyt ja tulevaisuudessa? Talouden kasvustrategia on hukassa ja sen myötä hyvinvointi uhattuna.

Me emme myöskään kyseenalaista, ainakaan kovin laajalti, nykyisen yhteiskuntapolitiikan suurta päämäärää, hyvinvointiyhteiskuntaa sen nykyisessä muodossaan. Puolustaessamme sitä mitä me itse asiassa puolustamme, sen saavutuksia, sen rakenteita ja järjestelmiä vai sen peruslähtökohtia eli palveluiden universaalisuutta ja rahoituksen yhteisvastuuta? Mitä meidän täytyy uudistaa ja mistä luopua voidaksemme säilyttää? Vai pitäisikö meidän syvällisemmin kyseenalaistaa ja pohtia myös perimmäisiä tarkoitusperiämme?

Toisaalta Suomella ja suomalaisilla on toki paljon mahdollisuuksia ja vahvuuksia, joiden varaan rakentaa hyvää tulevaisuutta. Toimintaympäristön monet suuret trendit, kuten ilmastomuutos, globalisaation uudet vaiheet, teknologioiden kehitys, väestönkasvu ja luonnonvarojen riittävyys, avaavat sinänsä uusia mahdollisuuksien ikkunoita. Ja Suomella on erittäin hyvät lähtökohdat kuten syvällistä osaamista ja korkean tason teknologiaa, luonnonvaroja, vakaat yhteiskunnalliset olot, sekä myös strategista näkemystä ja ketteryyttä näiden mahdollisuuksien hyödyntämiseen.

Pikkujättiläisen on vain uudelleen löydettävä itsensä, tehtävänsä ja paikkansa nopeasti muuttuvassa maailmassa. Kun Suomen suurta kansallista teollisen hyvinvointivaltion rakentamisprojektia aikanaan käynnistettiin, suomalaisilta kysyttiin malttia vaurastua. Nyt Suomelta ja suomalaisilta kysytään rohkeutta uudistua.

Foorumi-iltapäivän lähestyessä päätöstään ja vaikuttajien käydessä loppukeskusteluaan nousi yksi huoli ja kaipuu ylitse muiden.  Me kaipaamme tuoretta intoa ja inspiraatiota uudistua ja uudistaa, mutta emme oikein tiedä mitä se on ja mistä sitä löytyy?

Nimenomaan tästä on tässä kehitysohjelmassa kyse, etsimme polkuja elinvoiman lähteille.

Toisekseen, onko hyvinvointi käsitteenä liian staattinen, passiivinen – vähän niinkuin saavutettu etu? Herättääkö se riittävästi mielikuvaa jatkuvasta kasvudynamiikan edellytysten ylläpitämisestä muuttuvissa olosuhteissa? Johtaako hyvinvoinnista puhuminen liian nopeasti keskusteluun tulosten jakamisesta sen sijaan, että mietittäisiin mistä Suomi tulevaisuudessa elää?

Näistä syistä päädyimme hakemaan Suomen elinvoiman lähteitä. Kyse ei ole sanakikkailusta vaan merkityssisällöstä niin ympäristöoletusten, painotusten, kattavuuden, dynamiikan kuin aikakäsitteenkin osalta. Meidän ajatuksissamme elinvoimaisuus on nimenomaan energiaa ja ideoita, jotka valjastamalla tuotetaan hyvinvointia ja jatkuvaan uudistumiseen perustuvaa taloudellista kasvua ja kilpailukykyä kestävän kehityksen vaatimukset mielessä pitäen.

Elinvoima on laaja käsite. Se kattaa kaiken elävän, siis myös luonnon, ja erilaisten yhteisöjen viriiliyden, eli kyvyn tuottaa lisäarvoa ja uusiutua. Elinvoima vaatii virratakseen sekä aineellista että henkistä ravintoa. Joustavuus ja moninaisuus ovat tärkeitä elinvoiman elementtejä. Huolestuttavaa on, että uusimmissa arvotutkimuksissa suomalaisten on todettu tulleen yhä turvallisuushakuisemmiksi ja muutosta vastustavammiksi. Miten ammentaa suomalaiseen turhan usein ryppyotsaisen vakavaan, muutosta karttavaan toimintaan rennompaa, energiaa ja elämäniloa vapauttavaa otetta? Ja siinä samalla vahvaa tekemisen meininkiä?

Elinvoimaisuuden ylläpitäminen ja kehittäminen vahvojen muutosten maailmassa vaatii tiivistä vuorovaikutussuhdetta muiden toimijoiden ja ympäristön kanssa – siis verkostomaista, mukaan kutsuvaa toimintatapaa suljetun, hierarkisen ja siiloutuneen mallin sijasta. Elinvoima tarvitsee vahvistuakseen moninaisuuden kohtaamista, rakentavaa jännitettä ja impulsseja useasta eri lähteestä. Vahvan vuorovaikutteisuuden vuoksi yksilön – tai yksikön – elinvoimaisuus tai sen puute vaikuttaa koko verkoston toimintaan. Siksi toimenpiteitä pitää miettiä paitsi kansantalouden myös yksittäisten ihmisten voimaannuttamisen kannalta.

Tässä lopuksi tekee mieli haastaa miettimään millaista ajattelumallia – tai käyttöjärjestelmää – Suomen elinvoimaisuuden ja kasvudynamiikan ylläpitäminen tulevaisuudessa edellyttää. Pitääkö sen lähtökohtana olla olemassa olevat instituutiot, sektorit, rakenteet, työnjaot ja toimintamallit? Vai pitääkö lähtökohtana olla ihmiset, kehittyvät tarpeet ja lisäarvoa tuottavan toimijuuden mahdollistaminen? Verkkoplatformien osaltaan mahdollistama laaja-alainen, dynaaminen ja innovatiivinen osallistuminen vai siiloutunut, edunvalvontaan ja usein historiaan nojaava toimintatapa?

Mikä tukee ja mikä estää Suomen kehittymistä ketteräksi “’pikkujättiläiseksi” osana murrosten Eurooppaa ja maailmaa? Näistä teemoista toivomme monipuolista keskustelua tämän prosessin aikana. Motolla: menneestä ei pidä kaivaa esiin tuhkaa, vaan tuli!

Meidän on siis syvällisesti ymmärrettävä omat vahvuutemme ja heikkoutemme globaalissa toimintaympäristössä. Miten tuemme ja vahvistamme omia vahvuuksiamme globaalien verkostojen kautta ja miten hyödynnämme vahvuuksiamme verkostopartneriemme kanssa? Mitä koulutusjärjestelmän, sosiaaliturvan ja terveydenhuollon ominaisuuksia meidän on uudistettava ja mitkä säilytettävä ja vahvistettava? Onko nykyinen hyvin siiloutunut hallintomme pikemminkin dynaamisen toiminnan este kuin sen mahdollistaja? Ja millaista osaamista ja suhtautumista muuhun maailmaan tarvitsemme tulevaisuudessa? Onko meidän enää mahdollista pärjätä pelkästään tuotannollisen maailman kovalla osaamisella, vai tuleeko meidän panostaa merkittävästi lisää pehmeämpään osaamiseen, kuten  palvelut, design, ja käyttäytymistieteet? Voimmeko pärjätä ollenkaan olematta maailman avomielisin ja sopeutumiskykyisin maa?

Omien vahvuuksiemme ja heikkouksiemme tunnistamisen lisäksi tarvitsemme aitoa keskustelua arvostuksistamme ja odotuksistamme. Mihin suuntaan haluamme Suomea viedä? Tämä on tärkeää jo senkin takia, että myllerrysten keskellä elävät ihmiset hakevat ennustettavuutta elämäänsä. Yhteiset tulevaisuuskuvat ovat tärkeä ihmisiä motivoiva voima, eräänlainen hyvinvoinnin perusedellytys, ja parhaassa tapauksessa tärkeä kansallinen voimavara. Näin silloinkin, kun kansalaisten näkemykset yksittäisistä lyhyen aikavälin ilmiöistä eroavat toisistaan, ja erityisesti silloin kun näkyvissä on uhkia. Luottamuksellisen yhteistyön kautta syntyneet yhteiset tulevaisuuskuvat ovat suorastaan välttämättömiä, mikäli haluamme motivoida ihmisiä panostamaan resurssejaan asioihin, jotka ovat kansallisesti merkityksellisiä – ja pitkällä aikavälillä heidän omaa hyvinvointiaan parantavia.

Lähitulevaisuuden suurten haasteiden kääntäminen voitoksi edellyttää meiltä tähänastisten menestysreseptien uudelleenarviointia ja monien täysin uusien toimintamallien kehittämistä. Onko esimerkiksi nykyinen vallalla oleva tapamme tuottaa tuotteita ja palveluja enää tarkoituksenmukainen? Suomen hyvinvointiahan on koko sodanjälkeisen ajan rakennettu menestyksellisesti tuotantolähtöisen ohjauksen varaan. Tietoyhteiskunnan palvelujen kehittäminen edellyttää kuitenkin käyttäjälähtöistä toimintamallia, jossa tuotteen käyttäjät ja viime kädessä kansalaiset kytketään aktiiviseksi mukaan uusien, yhteisille standardeille perustuvien palvelujen ja ratkaisujen kehittämisprosessiin.

Tietointensiivisten palvelujen kehittäminen edellyttää myös uudenlaista, entistä tiiviimpää julkisen ja yksityisen sektorin sekä kansalaisjärjestöjen välistä yhteistyötä – ja sen myötä entistä selkeämpiä yhteisiä pelisääntöjä. Meidän on nykyistä selvemmin päätettävä mitä palveluja tuotamme keskitetysti ja mitä hajautetusti ja keiden toimesta. Meidän on myös tarkennettava käsitystämme hyvästä johtajuudesta. Palveluvetoisessa tietoyhteiskunnassa hierarkiaan nojaavalla asemavallalla ei pitkälle pötkitä. Henry Mintzberg ehdottaakin tämän kesän Harvard Business Review’ssä leadership ja management -käsitteiden korvaamista  käsitteellä communityship. Mintzberg peräänkuuluttaa lisää itsensä peliin heittäviä, joukkojensa keskellä eläviä ja tekemisen substanssissa kiinni olevia vastuuntuntoisia johtajia.

Mutta meillä on näiden haasteiden äärellä myös suuria mahdollisuuksia. Suomella on sopivan kokoisena, hyvin koulutettuna ja yhteistyökykyisenä, vahvan kulttuuriperimän omaavana maana paljon annettavaa maailmalle. Voisimmeko me olla seuraavan sukupolven hyvinvointiyhteiskunnan mallimaa? Suomihan on luotettava ja uskottava maailmanluokan peluri esimerkiksi hyvinvointipalveluissa ja koulutuksessa jo tänään.

Toivon, että tämän kehitysohjelman työskentelyssä päästään avoimeen ja rehelliseen, vallitsevia ajatuksia ja uskomuksia haastavaan keskusteluun sekä vuorovaikutukseen joka vahvistaa yhteistä sitoutumista ja luo kasvavaa innostusta tarvittavaan muutokseen. Sama pätee myös tässä blogissa käytävään keskusteluun.