Tietoa näistä sivuista
Osallistu Facebookissa
Viimeksi kommentoidut
- essi kommentoi artikkelia Jaana Paavilainen: Elinvoima ja sen lähteet
- Vielä julkisista palveluista « Lasse Männistö kommentoi artikkelia Lasse Männistö: Julkisten palveluiden on uudistuttava
- Tweets that mention Elinvoimainen Suomi | Suomen elinvoiman lähteet -- Topsy.com kommentoi artikkelia Elinvoimainen Suomi
- Lauri Gröhn kommentoi artikkelia Dan Koivulaakso: Luovuus syntyy yhteisöllisyydestä ja vauraus jakamisesta
- Antti Kääriäinen kommentoi artikkelia Dan Koivulaakso: Luovuus syntyy yhteisöllisyydestä ja vauraus jakamisesta
Asiasanan "Talous" arkisto
Tiedote: Kriisin jälkeen kohti elinvoimaista Suomea
Suomi on keskellä perustavanlaatuisia muutoksia. Nämä muutokset vaikuttavat siihen, miten miellämme talouden kasvun, hyvinvoinnin, ihmisten tavan elää ja tehdä työtä. Muutoksen vaikutukset ovat niin suuria, että voidaan puhua kulttuurinmurroksesta. Sitran uudet julkaisut Kriisin jälkeen -kirja ja Elinvoimainen Suomi -raportti valottavat näitä muutoksia ja tarjoavat suuntamerkkejä tulevaan.
- Läpi vuosikymmenten Suomen vaurastumisen on taannut vienti- ja teollisuusvetoinen talous. Nyt globalisaatio on muuttanut teollisen tuotannon maantiedettä ja olemme siirtymässä tuotantolähtöisestä toiminnasta kohti ihmis- ja ratkaisukeskeistä palvelutaloutta. Tämä siirtymä edellyttää meiltä aivan uutta ajattelua ja toimintaa, sanoo Sari Baldauf, Sitran toteuttaman Suomen elinvoiman lähteet -kehitysohjelman puheenjohtaja.
Teollisuuden ja yhteiskunnan instituutioiden on nyt menestyäkseen yhä enemmän perustettava toimintansa käyttäjien tarpeista lähteviin uusiin palveluratkaisuihin ja tuotteisiin. Muutos ulottuu myös siihen, miten miellämme talouden kasvun, työn luonteen, ihmisten tavan olla ja toimia osana työyhteisöjä tai yhteiskuntaa.
- Yksi ala ei vie meitä enää ylös, eikä uutta Nokiaa tule. Emme yksinkertaisesti palaa entisenlaiseen lintukotoon. Nyt on etsittävä uusia kestävän kasvun aloja. Samalla on kehitettävä hyvinvointimalliamme niin, että sen hyvät puolet säilyvät ja huonot passivoivat puolet vähentyvät, sanoo huippuekonomistien näkemyksistä koostuvan Kriisin jälkeen -kirjan toimittaja Pekka Ylä-Anttila Etlasta.
Uudet kasvun alat perustuvatkin kestävään uudistumiseen. Maailman mittakaavassa ilmastotalous, globaalit verkostot ja avoimet innovaatiot tulevat synnyttämään uutta kasvua ja liiketoimintaa. Esimerkkinä voidaan käyttää veden puhdistusta, jonka ympärille on syntymässä nopeasti kasvavaa tutkimus- ja kehitystoimintaa. Tällainen kasvu ja toimintatapa on Suomen mahdollisuus.
Paikallisella tasolla hierarkkisten instituutioiden ja toimintatapojen sijaan esimerkiksi yhteiskunnalliset yritykset, ruohonjuuritason innovaatiopesäkkeet, pienet hyvinvointipalveluyritykset ja vertaistuotanto ovat sellaisia tekemisen muotoja, joiden avulla tulevaisuutta voidaan rakentaa.
- Tarve muutokselle oli olemassa jo ennen finanssikriisiä. Kriisin myötä paine muutokseen on kuitenkin lisääntynyt. Kriisi osoitti jälleen kerran, kuinka vaikeasti ennustettavaksi maailma on muuttunut. Talouspolitiikassa on varauduttava monenlaisiin tulevaisuuksiin, Pekka Ylä-Anttila toteaa.
Ihmiset muutoksen tekijöinä
Suomen elinvoiman lähteet -kehitysohjelmassa on 200 suomalaisen päättäjän ja vaikuttajan voimin etsitty niitä polkuja, joiden myötä Suomi voi olla ajan ennustamattomuudesta ja uhkakuvista huolimatta hyvä paikka elää ja tehdä työtä myös tulevaisuudessa. Keskeiseksi ratkaisuksi nähtiin rohkeus tarttua muutokseen.
- Elinvoimaisessa ihmis- ja ratkaisukeskeisessä palvelutaloudessa työn tekeminen ja johtaminen on toisenlaista. Johtajien on osattava johtaa luovia vuorovaikutteisia verkostoja ja tehtävä niistä houkuttelevia. Työn tekeminen taas perustuu yhä enemmän tietotyöhön, työ on voimakkaammin tehtävään kuin asemaan perustuvaa ja usein muuttuvaa. Tarvitaan omakohtaista osaamisen kehittämistä, sisäistä yrittäjähenkeä ja vastuunottoa, Sari Baldauf avaa muutoksen sisältöä.
- Toimintaympäristömme muutokset edellyttävät meiltä ihmisinä enemmän oma-aloitteisuutta, valppautta, kykyä ja halua toimia niin paikallisissa yhteisöissä kuin globaaleissa verkostoissa. Yhä useamman on uskallettava yrittää ja kasvattaa yritystään kohti kansainvälisiä markkinoita. On avauduttava rohkeammin monikulttuurisuudelle ja ymmärrettävä että emme voi käpertyä pohjoiseen nurkkaamme, Sari Baldauf luettelee kulttuurimme ja ajattelumme kipupisteitä ja muutostarpeita.
Sitran yliasiamies Mikko Kosonen on erittäin tyytyväinen keskustelunavauksiin, joita Elinvoimainen Suomi -raportti sekä Kriisin jälkeen -kirja tarjoavat.
- Sitra ottaa näin osaa meneillään olevaan keskusteluun Suomen tulevaisuudesta. Kriisin jälkeen -kirja tarjoaa huippuekonomistien vahvoja näkemyksiä finanssikriisin synnystä, sen vaikutuksista ja siitä mihin suuntaan nyt on katsottava. Suomen elinvoiman lähteet -kehitysohjelma puolestaan on mahdollistanut poikkeuksellisen laajan osallistujajoukon työskentelyn elinvoimaisten tulevaisuudenpolkujen hahmottamiseksi.
Lisätietoja:
www.sitra.fi, www.elinvoimanlahteet.fi
Yliasiamies Mikko Kosonen, 09 6189 9289, etunimi.sukunimi@sitra.fi
Tutkimusjohtaja Pekka Ylä-Anttila, 050 5253697, pekka.yla-anttila@etla.fi
Sitran viestintä Elina Kiiski, 044 540 3367, elina.kiiski@sitra.fi
Elinvoimainen Suomi -raportti on ladattavissa maksutta Sitran verkkosivuilta tai tilattavissa julkaisut@sitra.fi (09) 6189 9289.
Kriisin jälkeen -kirjaa voi ostaa hyvin varustetuista kirjakaupoista hintaan 42,00 euroa. Sitä voi myös tilata Taloustiedosta tilaukset@taloustieto.fi, puh 09 609 90212.
Julkaisujen tiedot:
Kohti elinvoimaista Suomea -raportti
Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra
ISBN 978-951-563-712-3 (nid.)
ISBN 978-951-563-713-0
Helsinki, 2010
Kriisin jälkeen
Sitra 288
ISSN 0785-8388
ISBN 978-951-628-500-2
Yliopistopaino, Helsinki 2010
Vaikuttajat vakavina
14.10.2009
Suomen elinvoiman lähteet -kehitysohjelman ensimmäinen vaikuttajafoorumi veti ilmeet vakaviksi. Noin kaksisataa suomalaista päätöksentekijää ja vaikuttajaa yhteiskunnan eri sektoreilta oli kokoontunut yhden iltapäivän seminaariin pohtimaan ajankohtaista tilannekuvaa ja kiteyttämään suuria Suomen tulevaisuuden määrittävä kysymyksiä.
Johtopäätös tilannearviosta oli ja on haastava. Meillä on takanamme loistava menneisyys – ja tulevaisuus. Mutta ajat ovat pysyvästi muuttuneet, eikä paluuta entiseen ole. Meidän on uudistuttava nopeasti, muuten on edessä syvä taantuminen. Mutta mitä tämä uudistuminen merkitsee ja mitä se pitää sisällään?
Hyvä uutinen oli se, että maailmanloppu on lykkääntynyt, kuten globaalin talouskriisin syistä ja seurauksista alustanut taloustieteen nobelisti Paul Krugman totesi. Samalla hän korosti sitä, että talouskriisi ei vielä suinkaan ole ohi, vaan toipumisessa voi mennä pitkään ja takapakkeja voi tulla. Edelleen hän totesi, että tämä talouskriisi ei johtunut ulkoisista tekijöistä vaan talouden sisäisen ”käyttöjärjestelmän” ongelmista; että olemme rakentaneet globaalin talouden järjestelmän, jonka sisäistä olemusta ja toimintaa emme ymmärrä riittävän hyvin.
Hämmennys ja epävarmuus tulevasta kehityksestä olivat foorumin osanottajien parissa suurta, talouskriisi on osaltaan paljastanut vallitsevien ajatustapojemme heikentyneen selitysvoiman.
Suomi joutuu talouskriisin lisäksi kohtaamaan kaksi rinnakkaista suurta ja nopeasti etenevää rakennemuutosta, elinkeinorakenteen ja väestörakenteen muutokset. Nämä kaikki tekijät yhdessä vaikuttavat tehtävän työn määrään, talouden kokoon ja kasvumahdollisuuksiin sekä myös julkisen sektorin tarpeisiin ja toimintaedellytyksiin. Meillä on nyt nopeasti kasvava kuilu hyvinvointiyhteiskunnan kasvavien vaatimusten ja pienentyvien voimavarojen välillä – huoltosuhde heikkenee nopeasti.
Tämä on tiedostettu, me tiedämme mitä pitää tehdä. Julkinen talouden kestävyys on varmistettava sopeuttamalla sen koko kansantalouden kantokykyä vastaavaksi. Mutta me emme näytä tietävän miten tämä pitää tehdä, kun muutoksia ei oikein saada toteutettua. Ongelmakokonaisuudet ovat suuria ja monimutkaisia ja meillä tuntuu olevan merkittäviä näkemyseroja prioriteeteista ja etenemistavoista.
Vielä mittavampi haaste on talouden palauttaminen kasvu-uralle. Perinteiset kasvun moottorit eli metsä-, metalli, ja elektroniikka- ja telekommunikaatioalat hiipuvat eikä uusia vastaavia ole vielä näköpiirissä. Mistä saadaan lisää työtä nyt ja tulevaisuudessa? Talouden kasvustrategia on hukassa ja sen myötä hyvinvointi uhattuna.
Me emme myöskään kyseenalaista, ainakaan kovin laajalti, nykyisen yhteiskuntapolitiikan suurta päämäärää, hyvinvointiyhteiskuntaa sen nykyisessä muodossaan. Puolustaessamme sitä mitä me itse asiassa puolustamme, sen saavutuksia, sen rakenteita ja järjestelmiä vai sen peruslähtökohtia eli palveluiden universaalisuutta ja rahoituksen yhteisvastuuta? Mitä meidän täytyy uudistaa ja mistä luopua voidaksemme säilyttää? Vai pitäisikö meidän syvällisemmin kyseenalaistaa ja pohtia myös perimmäisiä tarkoitusperiämme?
Toisaalta Suomella ja suomalaisilla on toki paljon mahdollisuuksia ja vahvuuksia, joiden varaan rakentaa hyvää tulevaisuutta. Toimintaympäristön monet suuret trendit, kuten ilmastomuutos, globalisaation uudet vaiheet, teknologioiden kehitys, väestönkasvu ja luonnonvarojen riittävyys, avaavat sinänsä uusia mahdollisuuksien ikkunoita. Ja Suomella on erittäin hyvät lähtökohdat kuten syvällistä osaamista ja korkean tason teknologiaa, luonnonvaroja, vakaat yhteiskunnalliset olot, sekä myös strategista näkemystä ja ketteryyttä näiden mahdollisuuksien hyödyntämiseen.
Pikkujättiläisen on vain uudelleen löydettävä itsensä, tehtävänsä ja paikkansa nopeasti muuttuvassa maailmassa. Kun Suomen suurta kansallista teollisen hyvinvointivaltion rakentamisprojektia aikanaan käynnistettiin, suomalaisilta kysyttiin malttia vaurastua. Nyt Suomelta ja suomalaisilta kysytään rohkeutta uudistua.
Foorumi-iltapäivän lähestyessä päätöstään ja vaikuttajien käydessä loppukeskusteluaan nousi yksi huoli ja kaipuu ylitse muiden. Me kaipaamme tuoretta intoa ja inspiraatiota uudistua ja uudistaa, mutta emme oikein tiedä mitä se on ja mistä sitä löytyy?
Nimenomaan tästä on tässä kehitysohjelmassa kyse, etsimme polkuja elinvoiman lähteille.
Sixten Korkmanin ja Raimo Sailaksen esitykset
.jpg){kind=avatar}
23.9.2009
Ohessa maanantaisessa Vaikuttajafoorumissa esiintyneiden Sixten Korkmanin ja Raimo Sailaksen esitykset.
Sixten Korkmanin esitys (pdf, 532 kB)
Raimo Sailaksen esitys (pdf, 252 kB)
Kuvia ensimmäisestä Vaikuttajafoorumista
23.9.2009
Taloustieteen nobelisti Paul Krugman puhui maanantaina 21.9.2009 Helsingissä maailmantalouden tilanteesta parisataapäiselle yleisölle. Tapahtuma avasi Sitran vetämän kehitysohjelman, joka jatkuu ensi kevääseen. Tämä blogi seuraa kehitysohjelman tapahtumia ja tuo näkökulmia keskusteluun. Edelliset Sarin ja Mikon blogikirjoitukset ovat lyhennelmiä heidän puheistaan, joilla tapahtuma avattiin.
Ohessa kuvia tapahtumasta.
Ensimmäisen Vaikuttajafoorumin tapahtumapaikka.
Taloustieteen nobelisti Paul Krugman ja Sitran yliasiamies Mikko Kosonen.
Sari Baldauf johti puhetta Vaikuttajafoorumissa.
Tavoitteena muutoskykyinen Suomi
21.9.2009
Elämme paraikaa syvälle käyvien muutosten keskellä – joista nyt kaikkien huulilla oleva talouskriisi on vain jäävuoren huippu. Muun muassa globalisaatiokehitys, ilmastonmuutos, väestön ikääntyminen sekä jatkuvasti kiihtyvä teknologian kehitys tulevat lähivuosina merkittävästi muuttamaan sitä toimintaympäristöä, jossa olemme tottuneet toimimaan – tahdoimme sitä itse täällä Suomessa tai emme. Talouskriisi vain nopeuttaa uusien ratkaisujen löytämisen välttämättömyyttä. Perinteisen teollisen elinkeinorakenteemme muutospaineet sekä julkisen sektorin kriisiytyvä kehitys ovat nopeasti johtamassa vaikeaan tilanteeseen, joka haastaa nykyiset toimintamallimme.
Meidän on siis syvällisesti ymmärrettävä omat vahvuutemme ja heikkoutemme globaalissa toimintaympäristössä. Miten tuemme ja vahvistamme omia vahvuuksiamme globaalien verkostojen kautta ja miten hyödynnämme vahvuuksiamme verkostopartneriemme kanssa? Mitä koulutusjärjestelmän, sosiaaliturvan ja terveydenhuollon ominaisuuksia meidän on uudistettava ja mitkä säilytettävä ja vahvistettava? Onko nykyinen hyvin siiloutunut hallintomme pikemminkin dynaamisen toiminnan este kuin sen mahdollistaja? Ja millaista osaamista ja suhtautumista muuhun maailmaan tarvitsemme tulevaisuudessa? Onko meidän enää mahdollista pärjätä pelkästään tuotannollisen maailman kovalla osaamisella, vai tuleeko meidän panostaa merkittävästi lisää pehmeämpään osaamiseen, kuten palvelut, design, ja käyttäytymistieteet? Voimmeko pärjätä ollenkaan olematta maailman avomielisin ja sopeutumiskykyisin maa?
Omien vahvuuksiemme ja heikkouksiemme tunnistamisen lisäksi tarvitsemme aitoa keskustelua arvostuksistamme ja odotuksistamme. Mihin suuntaan haluamme Suomea viedä? Tämä on tärkeää jo senkin takia, että myllerrysten keskellä elävät ihmiset hakevat ennustettavuutta elämäänsä. Yhteiset tulevaisuuskuvat ovat tärkeä ihmisiä motivoiva voima, eräänlainen hyvinvoinnin perusedellytys, ja parhaassa tapauksessa tärkeä kansallinen voimavara. Näin silloinkin, kun kansalaisten näkemykset yksittäisistä lyhyen aikavälin ilmiöistä eroavat toisistaan, ja erityisesti silloin kun näkyvissä on uhkia. Luottamuksellisen yhteistyön kautta syntyneet yhteiset tulevaisuuskuvat ovat suorastaan välttämättömiä, mikäli haluamme motivoida ihmisiä panostamaan resurssejaan asioihin, jotka ovat kansallisesti merkityksellisiä – ja pitkällä aikavälillä heidän omaa hyvinvointiaan parantavia.
Lähitulevaisuuden suurten haasteiden kääntäminen voitoksi edellyttää meiltä tähänastisten menestysreseptien uudelleenarviointia ja monien täysin uusien toimintamallien kehittämistä. Onko esimerkiksi nykyinen vallalla oleva tapamme tuottaa tuotteita ja palveluja enää tarkoituksenmukainen? Suomen hyvinvointiahan on koko sodanjälkeisen ajan rakennettu menestyksellisesti tuotantolähtöisen ohjauksen varaan. Tietoyhteiskunnan palvelujen kehittäminen edellyttää kuitenkin käyttäjälähtöistä toimintamallia, jossa tuotteen käyttäjät ja viime kädessä kansalaiset kytketään aktiiviseksi mukaan uusien, yhteisille standardeille perustuvien palvelujen ja ratkaisujen kehittämisprosessiin.
Tietointensiivisten palvelujen kehittäminen edellyttää myös uudenlaista, entistä tiiviimpää julkisen ja yksityisen sektorin sekä kansalaisjärjestöjen välistä yhteistyötä – ja sen myötä entistä selkeämpiä yhteisiä pelisääntöjä. Meidän on nykyistä selvemmin päätettävä mitä palveluja tuotamme keskitetysti ja mitä hajautetusti ja keiden toimesta. Meidän on myös tarkennettava käsitystämme hyvästä johtajuudesta. Palveluvetoisessa tietoyhteiskunnassa hierarkiaan nojaavalla asemavallalla ei pitkälle pötkitä. Henry Mintzberg ehdottaakin tämän kesän Harvard Business Review’ssä leadership ja management -käsitteiden korvaamista käsitteellä communityship. Mintzberg peräänkuuluttaa lisää itsensä peliin heittäviä, joukkojensa keskellä eläviä ja tekemisen substanssissa kiinni olevia vastuuntuntoisia johtajia.
Mutta meillä on näiden haasteiden äärellä myös suuria mahdollisuuksia. Suomella on sopivan kokoisena, hyvin koulutettuna ja yhteistyökykyisenä, vahvan kulttuuriperimän omaavana maana paljon annettavaa maailmalle. Voisimmeko me olla seuraavan sukupolven hyvinvointiyhteiskunnan mallimaa? Suomihan on luotettava ja uskottava maailmanluokan peluri esimerkiksi hyvinvointipalveluissa ja koulutuksessa jo tänään.
Toivon, että tämän kehitysohjelman työskentelyssä päästään avoimeen ja rehelliseen, vallitsevia ajatuksia ja uskomuksia haastavaan keskusteluun sekä vuorovaikutukseen joka vahvistaa yhteistä sitoutumista ja luo kasvavaa innostusta tarvittavaan muutokseen. Sama pätee myös tässä blogissa käytävään keskusteluun.