Tietoa näistä sivuista
Viimeksi kommentoidut
- Lauri Gröhn kommentoi artikkelia Dan Koivulaakso: Luovuus syntyy yhteisöllisyydestä ja vauraus jakamisesta
- Lasse Männistö kommentoi artikkelia Lasse Männistö: Julkisten palveluiden on uudistuttava
- Lauri Gröhn kommentoi artikkelia Lasse Männistö: Julkisten palveluiden on uudistuttava
- Petja Jäppinen kommentoi artikkelia Jaana Paavilainen: Elinvoima ja sen lähteet
- Lauri Gröhn kommentoi artikkelia Jaana Paavilainen: Elinvoima ja sen lähteet
Asiasanan "Tulevaisuus" arkisto
Ensimmäisen työpajan satoa
11.11.2009
Kehitysohjelmamme joulukuun Vaikuttajafoorumia syyskuisen tehtäväksiannon pohjalta valmisteleva ensimmäinen 30 asiantuntijan työpaja kokoontui lokakuun lopun harmaan sateisessa säässä ja synkeiden talousuutisten keskellä. Ei kuitenkaan masentuneena tai toivonsa heittäneenä, vaan energisellä ”sotaa apatiaa vastaan” -asenteella, tavoitteena löytää tapoja, joilla lamaantunut Suomi saadaan havahtumaan tekemisen tahtoon ja meininkiin. Maailmassa, jossa suuret murrokset muuttavat perusteellisesti useimpien toimialojen ansaintalogiikkaa ja myös julkisen sektorin toiminnan perusteita. Tilanteessa, jossa aikaa ei ole hukattavaksi.
Kriittiseksi tekijäksi Suomen tulevaisuudelle todettiin henki. Henkeen kuuluu usko tulevaisuuteen, tosissaan (vaan ei vailla huumorintajua, pakonomaisesti tai ilottomasti) tekeminen, oman kortensa kekoon kantaminen, muiden arvostaminen ja rohkaiseminen sekä luottamuksellinen yhteistyö. Henki pohjaa arvoihin ja rakentaa elinvoimaisuutta. Jotta henki voi kasvaa yhteisölliseksi nosteeksi, tarvitaan tulevaisuuden näköaloja, suuntaa.
Tahtotila on elinvoimainen Suomi ja sitä hahmoteltiin seuraavien adjektiivien avulla: innostava, rohkea, riskinottokykyinen, osaava, osallistuva, välittävä, moninaisuutta arvostava, yhteistyökykyinen ja mukaankutsuva. Yksi osa meneillään olevaa työtä on määritellä elinvoimalle konkreettisia, seurattavissa olevia mittareita yksilön, organisaatioiden ja yhteiskunnan kannalta.
Keskiössä työpajaprosessissa on ihminen ja mielekäs tekeminen, työ, joka muodostaa tärkeän osan oman arvon tunteesta ja elämän kokemisesta merkityksellisenä. Sen lisäksi, että se on sekä yksilön että kansantalouden toimeentulon perusta. Työn luonne ja sisältö muuttuu siirtyessämme tieto- ja palveluyhteiskuntaan; samanaikaisesti tuotannon kansainvälistyminen vähentää teollista työtä täällä. Suuri huolenaihe on, mistä työtä ihmisille poistuneiden teollisten työpaikkojen sijaan, mistä riittävän vahvoja uuden kasvun alkuja. Huolenaihe on myös se, miten pystymme uudistamaan usein hierarkkisia toimintatapojamme vuorovaikutteisemmiksi, sellaisiksi, joilla pysymme vaikeasti ennakoitavan maailman pulssilla ja kehityksessä mukana.
Työpaja päätti lähteä hakemaan polkuja kohti tahtotilaa seuraavista näkökulmista:
- Yrittäjyys
- Osaaminen ja innovaatioympäristö
- Johtaminen ja hallinta (governance)
- Kestävä malli hyvinvointiyhteiskunnalle
Aidon avautumisen…
Kaikkiin näkökulmiin liittyy tavalla tai toisella Suomen avautuminen ja verkottuminen. Suomi on voimakkaasti viennistä riippuva kansantalous. Mikä on roolimme uudenlaisessa kansainvälisessä työnjaossa? Missä olemme aloitteentekijöitä, perustajia ja yhteistyöhön kokoavan osaamisen alustoja, missä menemme mukaan omalla lisäarvollamme toisten käynnistämiin ideoihin? Avautuminen tarkoittaa sitä, että Suomi ja suomalaiset kytkeytyvät todella osaksi kansainvälisiä verkostoja… ja muualta tulevat sekä muualla toimivat osaksi meidän verkostojamme. Digitaalisessa, jälkiteollisessa maailmassa valtiot kilpailevat kyvyllään toimia innovaatio- ja yrittäjäympäristönä, ei niinkään perinteisillä suhteellisilla tuotannontekijäeduilla ja -eroilla. Oleellista on, että muualtakin halutaan tulla Suomeen käynnistämään ja kehittämään uusia, kiinnostavia juttuja. Meidän on ajateltava useammin outside-in, maailmanlaajuisesta näkökulmasta käsin kuin sisälähtöisesti ja -pölytteisesti, oman joukon kesken.
Mihin Suomen pitäisi sitten panostuksiaan kohdentaa? Ovatko julkiset panostukset toisaalta liian pirstoutuneita ja toisaalta liiaksi ”vanhoja” aloja tukevia? Globaaleissa meneillään olevissa paradigmamuutoksissa (esimerkkinä ihmisten arvoissa tapahtuneet muutokset energiaa ja ympäristöä säästäviä sekä päästöjä vähentäviä ratkaisuja suosiviksi, sääntelyn lisäksi) aukeaa isoja kansainvälisiä mahdollisuuksia, mutta myös kilpailu tulee olemaan kovaa ja riskit siten suuria. Miten Suomi voi parantaa mahdollisuuksiaan toimia merkittävänä innovaatioympäristönä? Millä alueilla meillä on mahdollisuuksia kehittää maailmanluokan osaamista ja ratkaisuja? Paljon appeita tähän pohdintaan ja myös välittömille toimille tarjoaa vastajulkistettu innovaatiojärjestelmämme arviointi.
…ja verkottumisen välttämättömyys
Maiden välisen liiketoiminnan sijoittumismittelön ohella tärkeäksi nousee erilaisten kansainvälisten verkostojen välinen kilpailu. Digitaalisessa maailmassa verkostoissa toimivien ei tarvitse olla fyysisesti samassa paikassa: pieni väestöpohja ei ole rajoite, jos pystytään rakentamaan liiketoimintoja, yhteisöjä ja avoimia innovaatioalustoja, jotka houkuttelevat osaajia eri puolilta maailmaa mukaan toimijoiksi.
Digitalisaatio ja sen mahdollistama toimintaprosessien automatisointi, käyttäjälähtöisten palveluiden tuottaminen ja jatkuva vuorovaikutus on läpitunkeva osa nykyaikaista yhteiskuntaa. Tällä on valtava merkitys niin toimintojen organisoimiselle, johtamiselle, tavoille tehdä työtä kuin uuden osaamisen luomiselle – siksi se myös haastaa, jopa velvoittaa olemassa olevien rakenteiden, instituutioiden ja toimintamallien kriittiseen tarkasteluun. Siilomaiseen työskentelyyn ja päällekkäisyyksiin ei ole syytä eikä varaa, käyttäjä/tarvelähtöinen ajattelu vaatii vahvistamista, toimijoiden viidakko karsimista ja tehtäväjaot kirkastamista. Digitalisaatio ja verkkoympäristö tarjoavat sekä bisnesmalli-innovaatioiden että tuottavuuden lisäämismahdollisuuksia eritoten palvelusektorilla. Tästä n. 50% koostuu julkisista palveluista – iso haaste ja iso mahdollisuus!
Edunvalvonnasta tulevaisuuden rakentamiseen
Yksisilmäinen edunvalvonta, kenen tahansa toimesta, ei kanna erinomaiseen tulemaan missään olosuhteissa. Isoissa murroksissa kaikkien on herättävä laaja-alaisen, totutuista ennakkoasetelmista irrottautuvan avoimen kriittisen arvioinnin välttämättömyyteen: Ollaanko jääty puolustamaan historian linnakkeita? Ovatko tulevaisuuden ja elinvoimaisuuden kannalta oleelliset kysymykset toisaalla? Ja siten myös ihmisten etu?
Moninaisuus rakentaa luovaa jännitettä ja mahdollistaa uuden synnyttämisen. Etenkin, kun mukaan lisätään luottamus ja kunnioitus. Tältä pohjalta monenlaisten taustojen, osaamisten ja ikäkertymien rikastuttama, positiivisen kirjava joukkiomme jatkaa prosessin eteenpäinviemistä.
Vaikuttajat vakavina
14.10.2009
Suomen elinvoiman lähteet -kehitysohjelman ensimmäinen vaikuttajafoorumi veti ilmeet vakaviksi. Noin kaksisataa suomalaista päätöksentekijää ja vaikuttajaa yhteiskunnan eri sektoreilta oli kokoontunut yhden iltapäivän seminaariin pohtimaan ajankohtaista tilannekuvaa ja kiteyttämään suuria Suomen tulevaisuuden määrittävä kysymyksiä.
Johtopäätös tilannearviosta oli ja on haastava. Meillä on takanamme loistava menneisyys – ja tulevaisuus. Mutta ajat ovat pysyvästi muuttuneet, eikä paluuta entiseen ole. Meidän on uudistuttava nopeasti, muuten on edessä syvä taantuminen. Mutta mitä tämä uudistuminen merkitsee ja mitä se pitää sisällään?
Hyvä uutinen oli se, että maailmanloppu on lykkääntynyt, kuten globaalin talouskriisin syistä ja seurauksista alustanut taloustieteen nobelisti Paul Krugman totesi. Samalla hän korosti sitä, että talouskriisi ei vielä suinkaan ole ohi, vaan toipumisessa voi mennä pitkään ja takapakkeja voi tulla. Edelleen hän totesi, että tämä talouskriisi ei johtunut ulkoisista tekijöistä vaan talouden sisäisen ”käyttöjärjestelmän” ongelmista; että olemme rakentaneet globaalin talouden järjestelmän, jonka sisäistä olemusta ja toimintaa emme ymmärrä riittävän hyvin.
Hämmennys ja epävarmuus tulevasta kehityksestä olivat foorumin osanottajien parissa suurta, talouskriisi on osaltaan paljastanut vallitsevien ajatustapojemme heikentyneen selitysvoiman.
Suomi joutuu talouskriisin lisäksi kohtaamaan kaksi rinnakkaista suurta ja nopeasti etenevää rakennemuutosta, elinkeinorakenteen ja väestörakenteen muutokset. Nämä kaikki tekijät yhdessä vaikuttavat tehtävän työn määrään, talouden kokoon ja kasvumahdollisuuksiin sekä myös julkisen sektorin tarpeisiin ja toimintaedellytyksiin. Meillä on nyt nopeasti kasvava kuilu hyvinvointiyhteiskunnan kasvavien vaatimusten ja pienentyvien voimavarojen välillä – huoltosuhde heikkenee nopeasti.
Tämä on tiedostettu, me tiedämme mitä pitää tehdä. Julkinen talouden kestävyys on varmistettava sopeuttamalla sen koko kansantalouden kantokykyä vastaavaksi. Mutta me emme näytä tietävän miten tämä pitää tehdä, kun muutoksia ei oikein saada toteutettua. Ongelmakokonaisuudet ovat suuria ja monimutkaisia ja meillä tuntuu olevan merkittäviä näkemyseroja prioriteeteista ja etenemistavoista.
Vielä mittavampi haaste on talouden palauttaminen kasvu-uralle. Perinteiset kasvun moottorit eli metsä-, metalli, ja elektroniikka- ja telekommunikaatioalat hiipuvat eikä uusia vastaavia ole vielä näköpiirissä. Mistä saadaan lisää työtä nyt ja tulevaisuudessa? Talouden kasvustrategia on hukassa ja sen myötä hyvinvointi uhattuna.
Me emme myöskään kyseenalaista, ainakaan kovin laajalti, nykyisen yhteiskuntapolitiikan suurta päämäärää, hyvinvointiyhteiskuntaa sen nykyisessä muodossaan. Puolustaessamme sitä mitä me itse asiassa puolustamme, sen saavutuksia, sen rakenteita ja järjestelmiä vai sen peruslähtökohtia eli palveluiden universaalisuutta ja rahoituksen yhteisvastuuta? Mitä meidän täytyy uudistaa ja mistä luopua voidaksemme säilyttää? Vai pitäisikö meidän syvällisemmin kyseenalaistaa ja pohtia myös perimmäisiä tarkoitusperiämme?
Toisaalta Suomella ja suomalaisilla on toki paljon mahdollisuuksia ja vahvuuksia, joiden varaan rakentaa hyvää tulevaisuutta. Toimintaympäristön monet suuret trendit, kuten ilmastomuutos, globalisaation uudet vaiheet, teknologioiden kehitys, väestönkasvu ja luonnonvarojen riittävyys, avaavat sinänsä uusia mahdollisuuksien ikkunoita. Ja Suomella on erittäin hyvät lähtökohdat kuten syvällistä osaamista ja korkean tason teknologiaa, luonnonvaroja, vakaat yhteiskunnalliset olot, sekä myös strategista näkemystä ja ketteryyttä näiden mahdollisuuksien hyödyntämiseen.
Pikkujättiläisen on vain uudelleen löydettävä itsensä, tehtävänsä ja paikkansa nopeasti muuttuvassa maailmassa. Kun Suomen suurta kansallista teollisen hyvinvointivaltion rakentamisprojektia aikanaan käynnistettiin, suomalaisilta kysyttiin malttia vaurastua. Nyt Suomelta ja suomalaisilta kysytään rohkeutta uudistua.
Foorumi-iltapäivän lähestyessä päätöstään ja vaikuttajien käydessä loppukeskusteluaan nousi yksi huoli ja kaipuu ylitse muiden. Me kaipaamme tuoretta intoa ja inspiraatiota uudistua ja uudistaa, mutta emme oikein tiedä mitä se on ja mistä sitä löytyy?
Nimenomaan tästä on tässä kehitysohjelmassa kyse, etsimme polkuja elinvoiman lähteille.
Kuvia ensimmäisestä Vaikuttajafoorumista
.jpg){kind=avatar}
23.9.2009
Taloustieteen nobelisti Paul Krugman puhui maanantaina 21.9.2009 Helsingissä maailmantalouden tilanteesta parisataapäiselle yleisölle. Tapahtuma avasi Sitran vetämän kehitysohjelman, joka jatkuu ensi kevääseen. Tämä blogi seuraa kehitysohjelman tapahtumia ja tuo näkökulmia keskusteluun. Edelliset Sarin ja Mikon blogikirjoitukset ovat lyhennelmiä heidän puheistaan, joilla tapahtuma avattiin.
Ohessa kuvia tapahtumasta.
Ensimmäisen Vaikuttajafoorumin tapahtumapaikka.
Taloustieteen nobelisti Paul Krugman ja Sitran yliasiamies Mikko Kosonen.
Sari Baldauf johti puhetta Vaikuttajafoorumissa.
Tavoitteena muutoskykyinen Suomi
21.9.2009
Elämme paraikaa syvälle käyvien muutosten keskellä – joista nyt kaikkien huulilla oleva talouskriisi on vain jäävuoren huippu. Muun muassa globalisaatiokehitys, ilmastonmuutos, väestön ikääntyminen sekä jatkuvasti kiihtyvä teknologian kehitys tulevat lähivuosina merkittävästi muuttamaan sitä toimintaympäristöä, jossa olemme tottuneet toimimaan – tahdoimme sitä itse täällä Suomessa tai emme. Talouskriisi vain nopeuttaa uusien ratkaisujen löytämisen välttämättömyyttä. Perinteisen teollisen elinkeinorakenteemme muutospaineet sekä julkisen sektorin kriisiytyvä kehitys ovat nopeasti johtamassa vaikeaan tilanteeseen, joka haastaa nykyiset toimintamallimme.
Meidän on siis syvällisesti ymmärrettävä omat vahvuutemme ja heikkoutemme globaalissa toimintaympäristössä. Miten tuemme ja vahvistamme omia vahvuuksiamme globaalien verkostojen kautta ja miten hyödynnämme vahvuuksiamme verkostopartneriemme kanssa? Mitä koulutusjärjestelmän, sosiaaliturvan ja terveydenhuollon ominaisuuksia meidän on uudistettava ja mitkä säilytettävä ja vahvistettava? Onko nykyinen hyvin siiloutunut hallintomme pikemminkin dynaamisen toiminnan este kuin sen mahdollistaja? Ja millaista osaamista ja suhtautumista muuhun maailmaan tarvitsemme tulevaisuudessa? Onko meidän enää mahdollista pärjätä pelkästään tuotannollisen maailman kovalla osaamisella, vai tuleeko meidän panostaa merkittävästi lisää pehmeämpään osaamiseen, kuten palvelut, design, ja käyttäytymistieteet? Voimmeko pärjätä ollenkaan olematta maailman avomielisin ja sopeutumiskykyisin maa?
Omien vahvuuksiemme ja heikkouksiemme tunnistamisen lisäksi tarvitsemme aitoa keskustelua arvostuksistamme ja odotuksistamme. Mihin suuntaan haluamme Suomea viedä? Tämä on tärkeää jo senkin takia, että myllerrysten keskellä elävät ihmiset hakevat ennustettavuutta elämäänsä. Yhteiset tulevaisuuskuvat ovat tärkeä ihmisiä motivoiva voima, eräänlainen hyvinvoinnin perusedellytys, ja parhaassa tapauksessa tärkeä kansallinen voimavara. Näin silloinkin, kun kansalaisten näkemykset yksittäisistä lyhyen aikavälin ilmiöistä eroavat toisistaan, ja erityisesti silloin kun näkyvissä on uhkia. Luottamuksellisen yhteistyön kautta syntyneet yhteiset tulevaisuuskuvat ovat suorastaan välttämättömiä, mikäli haluamme motivoida ihmisiä panostamaan resurssejaan asioihin, jotka ovat kansallisesti merkityksellisiä – ja pitkällä aikavälillä heidän omaa hyvinvointiaan parantavia.
Lähitulevaisuuden suurten haasteiden kääntäminen voitoksi edellyttää meiltä tähänastisten menestysreseptien uudelleenarviointia ja monien täysin uusien toimintamallien kehittämistä. Onko esimerkiksi nykyinen vallalla oleva tapamme tuottaa tuotteita ja palveluja enää tarkoituksenmukainen? Suomen hyvinvointiahan on koko sodanjälkeisen ajan rakennettu menestyksellisesti tuotantolähtöisen ohjauksen varaan. Tietoyhteiskunnan palvelujen kehittäminen edellyttää kuitenkin käyttäjälähtöistä toimintamallia, jossa tuotteen käyttäjät ja viime kädessä kansalaiset kytketään aktiiviseksi mukaan uusien, yhteisille standardeille perustuvien palvelujen ja ratkaisujen kehittämisprosessiin.
Tietointensiivisten palvelujen kehittäminen edellyttää myös uudenlaista, entistä tiiviimpää julkisen ja yksityisen sektorin sekä kansalaisjärjestöjen välistä yhteistyötä – ja sen myötä entistä selkeämpiä yhteisiä pelisääntöjä. Meidän on nykyistä selvemmin päätettävä mitä palveluja tuotamme keskitetysti ja mitä hajautetusti ja keiden toimesta. Meidän on myös tarkennettava käsitystämme hyvästä johtajuudesta. Palveluvetoisessa tietoyhteiskunnassa hierarkiaan nojaavalla asemavallalla ei pitkälle pötkitä. Henry Mintzberg ehdottaakin tämän kesän Harvard Business Review’ssä leadership ja management -käsitteiden korvaamista käsitteellä communityship. Mintzberg peräänkuuluttaa lisää itsensä peliin heittäviä, joukkojensa keskellä eläviä ja tekemisen substanssissa kiinni olevia vastuuntuntoisia johtajia.
Mutta meillä on näiden haasteiden äärellä myös suuria mahdollisuuksia. Suomella on sopivan kokoisena, hyvin koulutettuna ja yhteistyökykyisenä, vahvan kulttuuriperimän omaavana maana paljon annettavaa maailmalle. Voisimmeko me olla seuraavan sukupolven hyvinvointiyhteiskunnan mallimaa? Suomihan on luotettava ja uskottava maailmanluokan peluri esimerkiksi hyvinvointipalveluissa ja koulutuksessa jo tänään.
Toivon, että tämän kehitysohjelman työskentelyssä päästään avoimeen ja rehelliseen, vallitsevia ajatuksia ja uskomuksia haastavaan keskusteluun sekä vuorovaikutukseen joka vahvistaa yhteistä sitoutumista ja luo kasvavaa innostusta tarvittavaan muutokseen. Sama pätee myös tässä blogissa käytävään keskusteluun.