Sini Terävä: Muuttuuko mikään?

Sain viime elokuussa kutsun Suomen elinvoiman lähteet -projektiin. En tiennyt projektista juuri mitään mutta päätin lähteä mukaan. Toimin vuonna 2009 Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtajana ja poliitikkohan vaikuttaa missä vain voi.

Ensimmäinen vaikuttajafoorumi ei pelkästään vaikuttanut. Lavalla istui joukko miehiä toistamassa tuttuja madonlukuja talouden tilasta. Mietin, onko projekti vain sitä samaa vanhaa. Ensimmäisessä työpajassa keskustelu lensi sinne tänne Suomesta ja suomalaisuudesta talvisodan henkeen ja yrittäjämäiseen asenteeseen. Pohdin jo itsekseni, kuinka iso osa osallistujista äänestää Kokoomusta.

Olen saanut muuttaa mielipidettäni projektista. Osallistujat haluavat etsiä jotain uutta. Vaikka en ole samaa mieltä läheskään kaikesta keskusteluissa esillä olleista asioista, on keskustelu ollut kiintoisaa ja hedelmällistä. On hyvä olla mukana pohdinnoissa, joissa kaikki ei ole päivänpolitiikkaa ja jossa ihmisillä ei ole ennalta asettuja positioita. Kun keskusteluissa päästiin keskittymään tiettyihin teemoihin, ihmisten ajatukset ja ideat monipuolistuivat – osallistujiin tuli enemmän väriä.

Työskentelymme loppuvaiheissa olen ollut mukana niin sanotussa kontekstityöryhmässä, jossa on pohdittu laajemmin Suomen muutoksia niin talouden rakenteiden, ympäröivän maailman kuin ilmastonmuutoksenkin kannalta. Mielestäni olemme tässä ryhmässä melko hyvin pystyneet irrottautumaan nykyhetken painolasteista ja pohtimaan, mitä muutoksia taustalla on käynnissä ja mitä on mahdollisesti tulossa. Emme tee skenaarioita, emme tieteellistä tutkimust, mutta uskoisin, että emme silti aivan metsään mene pohdinnoissamme talouden paradigman muutoksista.

Poliitikko minussa nostaa kuitenkin päätään. Meitä istuu työpajoissa kolmisenkymmentä henkeä eri taustoista mutta silti melko homogeenisina: olemme valkoisia, korkeasti koulutettuja, kaupunkilaisia, hyväkuntoisia ja työelämäikäisiä. Meidän pohdinnoistamme tuskin syntyy mitään kaduntallaajaa kiinnostavaa. Syntyykö siitä jotain päättäjiä kiinnostavaa? Vaikuttajafoorumeissa istuu parisensataa tämän maan keskeistä toimijaa. Olen katsellut näiden päättäjien elämää melko läheltä. Seminaaria ja keskustelutilaisuutta on monenlaista ja lukuisaa. Jääkö työstämme heille mitään sellaista käteen, joka muuntuisi teoiksi? Päätyykö loppuraporttimme vain kirjarivin jatkoksi pölyttymään?

Parilla tapaamisella ja yhdellä kirjasella emme saa ajatuksiamme siirtymään muille. Varsinkin poliitikot ovat omaksuneet ajattelutapansa ehkä jo vuosikymmeniä sitten – hevillä emme niitä muuta. Ainoa tapa lienee se, että pystymme sanomaan jotain uutta mutta silti sellaista, joka sopii olemassa olevaan ajatteluun ja käsityksiin maailmasta. Siinä meille tehtävää.

Kirjoittaja on Vihreiden puoluehallituksen jäsen ja aktiivinen osallistuja Suomen elinvoiman lähteet -prosessissa.