Tietoa näistä sivuista
Osallistu Facebookissa
Viimeksi kommentoidut
- essi kommentoi artikkelia Jaana Paavilainen: Elinvoima ja sen lähteet
- Vielä julkisista palveluista « Lasse Männistö kommentoi artikkelia Lasse Männistö: Julkisten palveluiden on uudistuttava
- Tweets that mention Elinvoimainen Suomi | Suomen elinvoiman lähteet -- Topsy.com kommentoi artikkelia Elinvoimainen Suomi
- Lauri Gröhn kommentoi artikkelia Dan Koivulaakso: Luovuus syntyy yhteisöllisyydestä ja vauraus jakamisesta
- Antti Kääriäinen kommentoi artikkelia Dan Koivulaakso: Luovuus syntyy yhteisöllisyydestä ja vauraus jakamisesta
Dan Koivulaakso: Luovuus syntyy yhteisöllisyydestä ja vauraus jakamisesta
Olen osallistunut Elinvoiman lähteet -kehitysohjelmaan hivenen sekavin tuntemuksin. Monet työpajat ovat olleet mielenkiintoisia ja antoisia. Vaikka keskusteluissa onkin maalailtu vaihtoehtoisia tulevaisuudenkuvia, ne on kuitenkin käyty varsin kapean “talouskasvu on ehdotonta” -viitekehyksen sisällä.
Elinvoima itsessään on käsitteenä haasteellinen, sillä yhden elinvoima voi tukahduttaa muiden mahdollisuuksia mielekkääseen ja hyvään elämään. Tämä onkin ansiokkaasti todettu ohjelmamme elinvoimamäärittelyn yhteydessä: ”Talouden kasvun ja kilpailukyvyn edistämisen vaatimat toimenpiteet saattavat johtaa – ja ovat myös usein johtaneet – negatiivisiin hyvinvointivaikutuksiin.”
Esimerkkinä negatiivisista hyvinvointivaikutuksena voisin mainita public-private-partnershipit (PPP), joista on keskusteltu työpajoissa. Valitettavan usein moiset ovat osoittautuneet katastrofeiksi. Isossa-Britanniassa ammattiliitot ja ruohonjuuritason liikkeet ovat kamppailleet esimerkiksi metron PPP-sopimuksista aiheutuneita epäinhimillisiä työehtoja ja valtavia rahoitusvajeita vastaan kutsuen niitä kalliiksi epäonnistumisiksi. Riskinä julkisen ja yksityisen yhteistyössä onkin, että kansalaiset ja veronmaksajat kantavat riskin pelureiden korjatessa voitot. Aidosti elinvoimaisessa yhteisössä näin ei ole.
Olen itse osallistunut hyvinvointityöryhmään työskentelemällä vertaistuotannon parissa. Näenkin yhteisöllisyyden ja omaehtoisen yhdessä toimimisen ehdottomana edellytyksenä elinvoimaiselle kehitykselle. Julkinen sektori toimii usein byrokraattisesti ja yritysmaailman ainoa tehtävä on maksimoida voitot, ihmisistä ja luonnosta piittaamatta. Tarvitsemme siis julkisen vallan uudistumisen lisäksi uudenlaista yhteisöllisyyttä, jossa ihmiset toteuttavat itseään ilman, että joku käärii kermat kakusta.
Mitä vertaistuotanto sitten on? Puhtaimmillaan vertaistuotantoa on havaittavissa tiedontuotannon ja tietotekniikan parissa, esimerkiksi avoimen lähdekoodin ohjelmistoissa, wikipediassa tai sosiaalisen median sovelluksissa. Suurena haasteena onkin miten verkossa toimiva yhteisöllisyys jalkautuu myös ns. palvelutuotantoon ja luo hyvinvointia laajalti. Nykyään sovelluksia ovat erilaiset tavaranvaihtopiirit, asumisyhteisöt ja vertaistukeen perustuvat sosiaali- ja terveyspalvelut. Julkisen vallan haasteena onkin miten tukea näitä ihmisten omaan aktiivisuuteen pohjautuvia sovelluksia muilla aloilla.
Yleisenä haasteena vertaistuotannon leviämiselle taas on yhteiskunnassamme valloillaan oleva tiedon yksityistämisen vimma, joista esimerkkejä on nähtävissä esimerkiksi uudessa yliopistolaissa, tiukoissa tekijänoikeus- ja patenttilaeissa sekä yksityisyyttä loukkaavissa valvontamekanismeissa, joilla ihmisten luovuutta ja koko elämää haltuunotetaan ja irroitetaan tuotoksistaan.
Vieraileva kirjoittaja Dan Koivulaakso on Suomen elinvoiman lähteet -prosessin aktiivinen osallistuja ja Vasemmistonuorten puheenjohtaja.
Avoimen lähdekoodin projekteissa on luovuus kaukana. Vain prosentti niistä on omaperäisiä, muut käyttävät hyväkseen ideoita, joiden kehittämiseen ja testaamiseen on voitu käyttää suuriakin summia ja jotka on kelvollisiksi havaittu. Eräänlaista varkautta.
Tekijänoikeudet ovat nimenomaan yksilöiden suoja, antaessaan luoville ihmisille oikeuden itse päättää, miten heidän työnsä tuloksia käytetään. Koivulaakson kannattama luovan työn tulosten sosialisointi tuhoaa luovuuden.
Yhteisöllisyys voi tukea luovuutta, mutta luovuus syntyy yksilöistä.
Kopioimisesta on varkaus kaukana, ajattelumalli ei toimi digitaalisiin tuotteisiin. Eikö lisäksi ole hyvä, että ideoita jatkotyöstetään, jotta saamme parempia ja tehokkaampia tuotteita käyttöömme?
Wikipedia tai Linuxin kehitystarina ovat mielestäni oivia todisteita luovuuden ja vertaistuotannon mahdollisuuksista.
Yksilö omaksuu tietoa, joka on aina luonteeltaan kollektiivista ja aiemman tiedon päälle kasaantunutta ja siten yhteistä.
Diginatiivit ym. ovat olevinaan edistyksilliä ja kuitenkin ovat jumiutuneet vanhoihin määritelmiin mm. siitä mitä varkauidella tarkoitetaan.
Kommentteja uuteen surkean kirjaan tekijänoikeuksista:
http://grohn.blogit.uusisuomi.fi/2010/03/22/tekijanoikeuksien-pakkososialisoijat-veronmaksajien-lompakolla/
Linux sai alkunsa, kun joukko nörttejä halusi Unixin PC:n. Ei siinä ollut luovuudella sijaa vaan idean varastamisesta. Linusin ansio ja innovatiivisuus oli nimenomaan johtamisessa.
“Linux sai alkunsa, kun joukko nörttejä halusi Unixin PC:n. Ei siinä ollut luovuudella sijaa vaan idean varastamisesta.”
Luovat ratkaisut eivät synny umpiossa, vaan perustuvat siihen, että olemassa olevia asioita yhdistetään toisiinsa tavalla, jota kukaan ei ole sattunut tekemään aiemmin. Se, että haluaa Unixin PC:hen, on luovaa tilanteessa, jossa konvention mukaan Unix ja PC kuuluvat täysin eri maailmoihin.
Sitäpaitsi ei Unixkaan ole missään tyhjiössä syntynyt, vaan perustuu aiempien keksintöjen luovaan yhdistelemiseen. Tunnettua sanontaa mukaellen luovat yksilöt pystyvät kurottamaan uusiin keksintöihin, koska seisovat sitä edeltävien keksintöjen tekijöiden hartioilla.
Tekijänoikeuksien tulee siis olla kompromissi: Niiden pitää toisaalta tarjota mahdollisuus rakentaa keksinnöille ansaintalogiikka. Mutta toisaalta ne eivät saa olla kehityksen este.
Antti K.
Keksintöjen hallintaoikeus on nimenomaan luonut pohjan ansaintalogiikalla. Tekijänoikeuksien varastaminen onn vain tehotonta sosialisointia. Linux ei ollut tuoteinnovaatio.
Käytät tuo “luovat yksilöt pystyvät kurottamaan uusiin keksintöihin, koska seisovat sitä edeltävien keksintöjen tekijöiden hartioilla” väärin. Se liittyy tieteeseen, mutta ei sovi teknologiaan samalla tavoin.