Tietoa näistä sivuista
Osallistu Facebookissa
Viimeksi kommentoidut
- essi kommentoi artikkelia Jaana Paavilainen: Elinvoima ja sen lähteet
- Vielä julkisista palveluista « Lasse Männistö kommentoi artikkelia Lasse Männistö: Julkisten palveluiden on uudistuttava
- Tweets that mention Elinvoimainen Suomi | Suomen elinvoiman lähteet -- Topsy.com kommentoi artikkelia Elinvoimainen Suomi
- Lauri Gröhn kommentoi artikkelia Dan Koivulaakso: Luovuus syntyy yhteisöllisyydestä ja vauraus jakamisesta
- Antti Kääriäinen kommentoi artikkelia Dan Koivulaakso: Luovuus syntyy yhteisöllisyydestä ja vauraus jakamisesta
Elinvoiman lähteille
21.9.2009
Lähdimme suunnittelemaan tätä kehitysohjelmaa teemalla Suomen hyvinvoinnin lähteet kriisin jälkeen. Otsikointi kuitenkin kirvoitti ryhmässämme vilkkaan keskustelun sekä kriisistä ja sen seurauksista, että hyvinvoinnista. Ensinnäkin, onko perusteltua rakentaa mielikuvaa ohimenevästä kriisistä? Vai onko maailma ja Suomi muuttumassa syvällisellä tavalla monien meneillään olevien prosessien yhteisvaikutuksena? Onko meidän mieluumminkin varauduttava maailmaan, jossa sekä jatkuvasti ratkotaan suurempia ja pienempiä kriisejä että hyödynnetään nopeasti mahdollisuuksia uusia toimintamalleja luomalla?
Toisekseen, onko hyvinvointi käsitteenä liian staattinen, passiivinen – vähän niinkuin saavutettu etu? Herättääkö se riittävästi mielikuvaa jatkuvasta kasvudynamiikan edellytysten ylläpitämisestä muuttuvissa olosuhteissa? Johtaako hyvinvoinnista puhuminen liian nopeasti keskusteluun tulosten jakamisesta sen sijaan, että mietittäisiin mistä Suomi tulevaisuudessa elää?
Näistä syistä päädyimme hakemaan Suomen elinvoiman lähteitä. Kyse ei ole sanakikkailusta vaan merkityssisällöstä niin ympäristöoletusten, painotusten, kattavuuden, dynamiikan kuin aikakäsitteenkin osalta. Meidän ajatuksissamme elinvoimaisuus on nimenomaan energiaa ja ideoita, jotka valjastamalla tuotetaan hyvinvointia ja jatkuvaan uudistumiseen perustuvaa taloudellista kasvua ja kilpailukykyä kestävän kehityksen vaatimukset mielessä pitäen.
Elinvoima on laaja käsite. Se kattaa kaiken elävän, siis myös luonnon, ja erilaisten yhteisöjen viriiliyden, eli kyvyn tuottaa lisäarvoa ja uusiutua. Elinvoima vaatii virratakseen sekä aineellista että henkistä ravintoa. Joustavuus ja moninaisuus ovat tärkeitä elinvoiman elementtejä. Huolestuttavaa on, että uusimmissa arvotutkimuksissa suomalaisten on todettu tulleen yhä turvallisuushakuisemmiksi ja muutosta vastustavammiksi. Miten ammentaa suomalaiseen turhan usein ryppyotsaisen vakavaan, muutosta karttavaan toimintaan rennompaa, energiaa ja elämäniloa vapauttavaa otetta? Ja siinä samalla vahvaa tekemisen meininkiä?
Elinvoimaisuuden ylläpitäminen ja kehittäminen vahvojen muutosten maailmassa vaatii tiivistä vuorovaikutussuhdetta muiden toimijoiden ja ympäristön kanssa – siis verkostomaista, mukaan kutsuvaa toimintatapaa suljetun, hierarkisen ja siiloutuneen mallin sijasta. Elinvoima tarvitsee vahvistuakseen moninaisuuden kohtaamista, rakentavaa jännitettä ja impulsseja useasta eri lähteestä. Vahvan vuorovaikutteisuuden vuoksi yksilön – tai yksikön – elinvoimaisuus tai sen puute vaikuttaa koko verkoston toimintaan. Siksi toimenpiteitä pitää miettiä paitsi kansantalouden myös yksittäisten ihmisten voimaannuttamisen kannalta.
Tässä lopuksi tekee mieli haastaa miettimään millaista ajattelumallia – tai käyttöjärjestelmää – Suomen elinvoimaisuuden ja kasvudynamiikan ylläpitäminen tulevaisuudessa edellyttää. Pitääkö sen lähtökohtana olla olemassa olevat instituutiot, sektorit, rakenteet, työnjaot ja toimintamallit? Vai pitääkö lähtökohtana olla ihmiset, kehittyvät tarpeet ja lisäarvoa tuottavan toimijuuden mahdollistaminen? Verkkoplatformien osaltaan mahdollistama laaja-alainen, dynaaminen ja innovatiivinen osallistuminen vai siiloutunut, edunvalvontaan ja usein historiaan nojaava toimintatapa?
Mikä tukee ja mikä estää Suomen kehittymistä ketteräksi “’pikkujättiläiseksi” osana murrosten Eurooppaa ja maailmaa? Näistä teemoista toivomme monipuolista keskustelua tämän prosessin aikana. Motolla: menneestä ei pidä kaivaa esiin tuhkaa, vaan tuli!
Hei,
Kiitos hyvästä kirjoituksesta ja hyvästä tavoitteesta.
Uskon, että lähtökohta Suomen tulevaisuuteen on suomalaisen ihmisen hyvinvoinnissa. Hyvinvoinnin täytyy merkitä henkistä, ruumiillista ja sosiaalista hyvinvointia. Vaikka moni asia on Suomessa hyvin, on kehitys mennyt huonoon suuntaan jo pitkään. 90-luvun lama ja huonot elintapamme aiheuttavat seurauksia. Yhteiskunta muuttuu myös sosiaalisesti.
Suomalaiset lihovat ja liikkuvat liian vähän. Työteho ja työkyky rapautuu. Osa ylikuormittuu työssään.
70 prosenttia miehistä ja 50 prosenttia naisista on ylipainoisia. 1980 luvun lopulla diabeetikkoja oli alle 100.000, nyt yli 300.000 rekisteröityä ja saman verran rekisteröimättömiä. Yli kymmenen prosenttia kansasta sairastaa siis elämäntapasairautta ja määrä kasvaa koko ajan. Kustannukset tästä 2005 miljardi euroa ylimääräistä, 2010 jo 2 miljardia ylimääräistä vuodessa – pelkkiä hoitokuluja muita menetyksiä laskematta. Kierre on pakko pysäyttää NYT, muuten kilpailukykymme on 2010-luvulla mennyttä. Ongelman tulevat kulut vuosina 2010-2030 ylittävät jo nyt tämän laman kulut mutta kukaan ei puhu siitä tai tee vaikuttavia tekoja.
Miten se ratkaistaan? Lapsiin ja nuoriin on panostettava lisää jotta kasvattaisimme terveitä aikuisia. Niihin perheisiin on panostettava, joilla on ongelmia – ongelmat siirtyvät sukupolvelta toiselle. Tämä tähtää ongelman leviämisen pysäyttämiseen.
Työelämässä oleviin on kohdistettava toimenpiteitä työnantajien ja ammattiliittojen tukemana. Terve ja hyvinvoiva suomalainen on yhteinen tavoite ja etu. Työ säilyy täällä vain, jos pystymme pitämään kustannukset kurissa ja kasvattamaan tuottavuutta. Siihen pystyvät vain terveet ja hyväkuntoiset (osaavat) työntekijät.
Työelämän ulkopuolella olevat ja ikääntyvä väestö on saatava kuntien kautta ennaltaehkäisevän toiminnan piiriin.
Silmäänkääntötemppu, joka muutti sairaanhoidon nimen terveydenhuolloksi, ei ole muuttanut sisältöä mitenkään. Järjestelmämme hoitaa sairaita – ja puuttuu asioihin vasta silloin, kun se on yhteiskunnan voimavarojen ja rahankäytön kannalta liian myöhäistä. Kroonikon kuluissa ei paljon voida säästää -sairaus ehkäisemällä säästetään vuosien kulut ja työpanos.
Suomalaisten omaa vastuuta terveydestään on lisättävä käyttäen sekä keppiä että porkkanaa. On löydettävä tapa jolla tämä markkinoidaan ja viedään käytäntöön muutosvastarinnasta huolimatta.
Myös sosiaalinen pahoinvointi lisääntyy. Uskallan väittää, että fyysinen rappeutuminen on vain yksi henkisen rappeutumisen ilmenemismuoto. Kansa jakaantuu kahtia hyvinvoiviin pahoinvoiviin. Taloudelliset vaikeudet aiheuttavat sosiaalisia ongelmia. Yksineläminen voi olla oma valinta mutta heijastaa myös sosiaalisia muutoksia ja aiheuttaa ongelmia. Voiko asialle tehdä jotain? Onko Suomessa mahdollista saada aikaan yhteisöllisyyttä joka on sodan jälkeisenä aikana koko ajan heikentynyt?
Lapsettomuus on kasvava ongelma. Väestömme ei enää kasva ja alkaa pian supistua. Voidaanko sosiaalisin muutoksin vaikuttaa nuorten aikuisten elämään ja turvata väestön kasvua? Millaiset arvot tukevat kehitystä? Mikä on trendi?
Vanhustemme kohtelu ei vastaa inhimillistä ajattelua. Asiaa ei voi jättää hoitamatta. Tulevaisuuden vanhukset – nykyhetken keski-ikäiset – voivat vain huolehtia olevansa terveitä, hyväkuntoisia ja itsenäisesti toimeentulevia – yhteiskunnan tarjoamaan apuun ei voi luottaa. Elämä tuskin on elämisen arvoista huonokuntoisena laitoshoidossa.
Jotta taloudellinen toiminta tuottaisi yhteistä hyvää, on yrittäminen ja kaikenlainen kekseliäisyys saatava kunniaan. Emme menesty, jos suomalaiset edelleen pyrkivät mukavuudenhaluisesti työpaikkaan, jossa joku muu kertoo mitä pitäisi tehdä. Maailma on täynnä mahdollisuuksia. Kaikki energiset, kekseliäät ja sosiaalisesti lahjakkaat täytyy saada etsimään niitä omaksi ja muiden suomalaisten hyväksi. Tämä ei tapahdu hallinnollisin toimin mutta edellytyksiä voidaan parantaa. Yrittäminen onnistuu parhaiten yhdistämällä kokemusta ja nuoruuden innokkuutta sopivassa suhteessa. Kansainvälisen kokemuksen siirtämistä alkaviin ja kasvaviin yrityksiin täytyy edistää. Yritysten kasvulle pitää luoda porkkanoita. Epäonnistuville täytyy jäädä mahdollisuus yrittää uudestaan – kasvaneella kokemuksella.
Tehtävänne on haasteellinen. Kuten, Sari, aamu-TV:ssä sanoit – ajatuksista on päästävä toimintaan. Tässä kannattaa kuulla niitä, jotka jo rakentavat Suomen tulevaisuutta alkavissa ja kasvuyrityksissä. Kannattaa myös kuulla niitä, joilla on visio uudesta, toimivammasta hallinnosta. Suurten ikäluokkien eläköityminen on ainutlaatuinen tilaisuus yksinkertaistaa ja virtaviivaistaa hallintoa ja lisätä samalla sen tuottamia suoritteita kohdistamalla voimavarat oikein.
Onnea matkaan!
Erkki
“Vai pitääkö lähtökohtana olla ihmiset, kehittyvät tarpeet ja lisäarvoa tuottavan toimijuuden mahdollistaminen? ”
Minusta pitäisi.
Minun, joka olen lähtökohtaisesti hyvin syvältä Savon maaseudulta, maailmankuvaani on voimakkaasti vaikuttanut kahden vuoden työkokemus Roomassa 80-luvun alussa.
Kun siellä kansainvälisten työkavereitteni ihmetyksekseni kerroin haluavani palata Suomeen, joku heistä väitti, että Itä-Euroopan kansandemokratioiden kansoilla olisi enemmän toivoa omaperäisen kulttuurin kehityksestä kuin suomenkielisillä Suomessa.
Joku toinen voisi kai todeta juuri niin käyneen?
En tiedä sanoa onko tällä jotakin tekemistä suomalaisia vaivaavan sietämättömän keskinäisen kyräilyn ja vertailun kanssa. Jotenkin sitä vaan pitäisi päästä vähentämään.
Ainakaan sellaista ajattelutapaa ei soisi enää suosittavan, että jossakin näkymättömissä on “isä, suojelija,luoja” joka määrittelee älykkäidenkin kohtalon. Siitähän ne kateuden höyryt pohjimmiltaan nousevat.
Niin, melkein unohdin lisätä, että ulkoministeriöstä kuulemani mukaan henkinen paluu Rooman tai Pariisin kaltaisesta paikasta Suomeen on heidän perimätietonsa mukaan mahdottomuus.
Esitetty kysymyksenasettelu on puhtaasti poliittinen. Suomesta näkemys tulevaisuuden politiikasta puuttuu.
Tekstistä näkyy kuitenkin sama ongelma, mikä hallitus- ja eduskuntatasollakin. Tavoitteet ja keinot ovat vaihtaneet paikkaa. Blogissa ei puhuta tavoitteista, vaan keinoista. Ei kerrota millaista Suomea halutaan, vaan kirjoitetaan siitä, millaisilla keinoilla päästään johonkin määrittelemättömään Suomeen.
Mikäli spontaania kansan suusta level-2 -keskustelua sallitaan:
Jep – Elinvoiman lähteet voisivat aidosti lähteä aluksi eduskunnan ja virkamiesten korjaussarjasta, missä kansakuntaa tulehduttavat tulehtuneet toimintamallit modifioidaan “ei toivotuiksi” ja korvataan dojolaisella “oikean ja väärän” -tunnistamisen lisenssi-ajokorteilla.
- Ja koska mopo on jo karannut käsistä, niin tälle vapaasti kansalaisia valheillaan pilkkaaville “kansan palvelijoille” sakko- ja kuritusmenettelyt sekä auttamistyöleireille minimiruokapalkalla eri puolille Suomea.
Erityinen huomio Suomen Kolin juurelle laskettujen uuskolonianismin uraanikaivoshankkeiden suuntaan, missä kansa saa uuden 20-vuotisjatkumon – terveyselämänkurssin alamäkeen.
- Peräänkuulutankin, missä piilee suomalainen “omatunto”, “sisu” ja “oikean. ja väärän” -tunnistamisen taito?
Hei – on ilo tervehtiä Sari Baldaufia ja toivottaa hänen luotsaamalle vuorovaikutustehtävälle vaikuttavaa menestystä. Tahtotilojen aito kuvaus niin hyvässä kuin huonossa voi johtaa aitoon hyvään.
mitä erityistä tarvitaan:
- “Aito-innovaatiot syntyvät luovuudesta, niukkuudesta ja tarpeesta, periksiantamattomalla sisulla ja hengenpalolla (“Luovuuden lähde – onnellisuus, oikeus onneen” ©maurijo.hirvonen)”
- Funktionaalinen käsittelytapa päästää uuteen mallinnustasoon
- “Onnellisuusihminen”-määrittelyä olen koostanut joulukuussa 2007. – Luovuus kyydittää intohimoa ideageneroinnista yllättävienkin mentaalimuokkaus-projektien saralle, missä avoin innovaatio kutsuu mukaan haastaviin tehtäviin, kutsukaa mukaan!
Suomessa tai johtaminen ylipäätänsä olla hukassa. Siilasmaa ja Baldauf eivät Liito-ohjelman vuosiseminaarissa pystyneet nimeämään yhtään vuosisada alun johtamisinnovaatiota.
Uskon elinvoiman ja johtamisinnovaatioiden syntyvän ja leviävän alhaalta ylöspäin – ylätason ohjauksen/rakenteiden tukemana tai ilman sitä. Tämä taas väistämättä johtavat ylätason johtamiskriisin syvenemiseen.
Näin eteläpohjalaisgeenisenä uskon todellisen muutoksen perustuvat kolmitasoiseen yrittäjyyteen, jota voisi kuvata seuraavasti:
- “Sisäiseksi” yrittäjyydeksi, joka on mahdollista jokaiselle meille Oy Minä/Oma elämä Ab -mielessä oli sitten elämäntilanne mikä tahansa.
- Yrittämisen asenteeksi kunkin omassa roolissa työelämän organisaatioissa, yhteisöissä ja verkostoissa
- Varsinaiseksi innovatiiviseksi yritystoiminnaksi liiketoimintamielessä
Myös netti ja sosiaalisen median keinot tarjoavat uudenlaisen pohjan tuulettaa nykyisiä 1.0 -tasoisia rajoittavia uskomuksia ja toimintatapoja joka tasolla ja sektorilla. 2.0 -tasoon päästään vain jos riittävän suuret konfliktit ja kriisit pakottavat rikkomaan lasikatot ja pelot. Uudentyyppisen yhteisöllisyyden ja verkkodemokratian/vaikuttamisen taimet ovat jo pinnalla…
Eli Albert Einstein -vainaata vapaasti lainaten:
Merkittäviä ongelmia ei voi ratkaista samalla ajattelun (ja tekemisen) tasolla, jolla ne on luotu.
Eli onneksi meillä on lama… terävöittää (toivottavasti) ajattelua ja tekemistä itse kullakin omissa “ekosysteemeissä”.
Baldauf: “Mikä tukee ja mikä estää Suomen kehittymistä ketteräksi ”’pikkujättiläiseksi” osana murrosten Eurooppaa ja maailmaa?”
Vaikka kuinka tekisi mieli, Suomi ei voi olla osaavin ja innovatiivisin. Osaava ja innovatiivinen kyllä. Miksi? Yhtä Suomalaista fiksua ihmistä kohden löytyy USA:sta 50 fiksua ja Kiinasta satoja. Kun nuo verkottuvat, syntyy kaikenlaista, myös Kiinassa joskus tulevaisuudessa. Suomessa verkottumiseen riittää yleensä vain keskinkertaisuuksia. Syntyy vain kohinaa. Ja kun vielä byrokraatit tukipusseineen työntyvät kaikkialle, muistuttavat kokoukset ja vastaavat lähinnä hartaustilaisuuksia. Ei rukoilla, mutta nuoleskellaan. Samoja asioitahan nuo ovat.
http://grohn.blogit.uusisuomi.fi/2009/02/09/sitran-visio-haihattelee/
Lauri, kun tunnemme vuosien takaa, ajattelin kysyä sinulta että onko sinulla mitään rakentavaa ehdotusta, miten voisimme parantaa tätä maata?
Pojallani on omassa työssään sellainen työjohdollinen asenne, että paras ratkaisu ei ole se, mikä on loogisesti ja analyyttisesti paras, vaan paras on se, jonka on lähinnä looginen ja analyyttisesti paras, jonka toteuttamiseen ihmiset saadaan sitoutettua.
Onko sinulla Lauri joku ehdotus, miten ihmiset saataisiin tekemään yhteistyötä ja millainen olisi se suunnitelma, johon ihmiset saataisiin mukaan.
Ennen muuta olisin kiinnostunut kuulemaan millaisin houkutteluin suomalaiset saadaan sitoutettua siihen suureen suunnitelmaan, minkä haluat meille esittää.
Yhteistyö on yksi eniten väärin käytetty yleissana, mikä ei sallaisenaan tarkoita yhtään mitään.
Ei voi olla mitään Suomalaisten “yhteistä suunnitelmaa”. Suomi ei onneksi ole Neukkula. Politiikka on sitä varten, että voidaan hoitaa yhteisiä asioita kaikkia jotakuinkin tyydyttävällä tavalla.
Suomessa politiikka on korvattu tyhjillä mantroilla ja tavoitteet ja keinot ovat vaihtaneet paikkaa. Ihmisten hyvä on unohdettu ja keinot, kilpailukyky jne. on nostettu tavoitteiksi. Ihmiset ovat yhteiskuntaa varten kuten Neukkulassa, vaikka pitäisi olla päinvastoin.
Yritysten hyvin toimivat johtamismetodit on isketty hallintoon, mihin ne eivät sovi, koska kaikkea ei voi mitata rahalla. Valitettavan usein byrokraatit pitävät panokai tuloksina.
http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/teksti/ktm.html
Mikään sana ei sinänsä tarkoita yhtään mitään, vaan kaikki sanat ovat sopimuspohjaisia, kulttuuri- ja kontekstisidonnaisia.
Joten mitä sinun mielestäsi on “yhteistyö”?
Lainaan itseäni: “Yhteistyö on yksi eniten väärin käytetty yleissana, mikä ei sallaisenaan tarkoita yhtään mitään.”
Eli yhteistyö SELLAISENAAN ei tarkoita yhtään mitään. Se on määriteltävä tapauskohtaisesti. Mutta koskaan ei tehdä niin, vaan tyydytään tyhjään mantraan.
Lauri, olemme juuri pääsemässä elinvoiman lähteille.
Ei keskustelua voida käydä, jos ensin keskustellaan kaikki määritelmät auki, vaan on pystyttävä ymmärtämään käsitteille sellaiset rajat, joitten yhteydessä voidaan avata keskustelu. Sen jälkeen, keskustelun kontekstissa, muodostuu tai ei muodostu, käsitys siitä, mitä käsitteet ovat.
Jos ei kykene muodostamaan ja hyväksymään sitä, että keskustelu tapahtuu sanojen hämärässä, jossa keskustelu itsessään valaisee ja tarkentaa kontekstuaalisen merkityksensä, ei ole syytä osallistua keskusteluun.
Uskon että kaikille muille tätä keskustelua seuraavilla esim. “uskon”, “että”, “kaikille”, “muille”, “tätä”, “keskustelua”, “seuraavilla” luovat riittävän mielikuvan siitä, että luotan heidän voivan tuottaa tarpeelliset mielikuvat käytettävistä käsitteistä, jotta voimme jatkaa keskustelua.
Keskustelun tarkoitus ei voi olla eksaktin mielikuvan jakaminen, koska emme voi tuntea toisen mielikuva käsitteistöä kuin kielen luoman varjon kautta, josta syystä me voimme luottaa vain siihen, että toinen kykee varjosta päättelemään mitä me yritämme sanoa.
Ensimmäisessä ammatissani puhuttiin riittävän laadun ajatuksesta. Täydellinen ei yleensä palvele asiakkaan tarpeita, sillä hän ei tunnista sitä, hän ei halua maksaa sitä hintaa mikä tuotteelle tulisi jos siitä tehtäisiin paras mahdollinen.
Sama pätee verkkokeskusteluun.
Riittävää laatua keskustelussa on se, että ihmiset voivat sen perusteella, ei kaikki, mutta riittävän suuri osa, jalostaa keskustelun sisältämää informaatiota tiedoksi, ja toisaalta osaa asettaa sen tiedon omien aikaisempien kokemusten ja tietojen joukkoon, niin että siitä on hyötyä, puhumattakaan, että hän kykenisi luomaan siitä jotakin uutta.
Jos sinulla on tästä itse asiasta, elinvoiman lähteistä, jonkinlainen näkemys, olisin kiinnostunut lukemaan sen, sen jälkeen kun olen lukenut sen, voin sitten arvioida itse, miten se sopii niihin käsitteisiin, joilla minä käsittelen olemassa olevaa.
Ja tässä on sitten minulle elinvoiman lähde.
Minä en kuvittele saavani täydellistä tietoa, vaan ainoastaan informaatiota.
Kun luen Baldaufin osuuden, ohitan ensin detaljit, sen mitä hän sanoi, ja keskityn siihen, mitä minä kuvittelen hänen tarkoittavan.
Sen jälkeen minä vertaan oletustani aikaisempiin kokemuksiin, tietoon, täydennän sitä kenties jollakin informaatiolla toisesta lähteestä ja luo mielikuvan siitä, mikä Baldaufin sanoman merkitys oli minulle.
Jos minusta tuntuu, että en ole ymmärtänyt, niin silloin kysymys on minun kokemus- ja kontekstimaaiman ristiriidasta, joka saattaa johtua myös siitä, että toinen meistä on jossakin kohden vetänyt vääriä oletamuksia saamastaan informaatiosta, jalostanut sen vääräksi tiedoksi.
Kuitenkaan yksityiskohtainen käsitteiden avaaminen ei poista väärää tietoa, vaan keskustelu, jossa yritämme yhteen sovittaa meidän kontekstiaalista tapaamme ymmärtää maailma.
Ja se on minulle henkilökohtainen elinvoiman lähde.
Taas on Sitra lähtenyt käyttämään veromarkkojen johonkin täysin järjettömään hankkeeseen, jossa pannaan sanoa putkeen, joissa ei ole mitään järkeä. Sarin teksti on kuin suoraan puppulausegeneraattorista: ”Herättääkö se riittävästi mielikuvaa jatkuvasta kasvudynamiikan edellytysten ylläpitämisestä muuttuvissa olosuhteissa?” Niin onpa todella hienoa, että on ”jatkuvaa kasvudynamiikan edellytysten ylläpitäminen muuttuvissa olosuhteissa” on yhteiskuntamme kantava voima. Olisihan se turhaa tavoitella teknologista kehitystä, joka talouskasvun lähde, tai hyvinvointia.
Makroekonomisti, tuo ensimmäinen blogikirjoitus oli lyhennelmä avauspuheenvuorostani. Puheen taustana näkyi viitekehys (http://www.elinvoimanlahteet.fi/wp-content/uploads/2009/10/MASTER-VF-1-esitykset-final-murros.png ), jossa kasvudynamiikka määritellään elinvoiman, taloudellisen kasvun ja kilpailukyvyn sekä aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin kautta. Teknologinen kehitys on yksi trendeistä, joka kasvudynamiikkaan vaikuttaa. Muita ovat mm. globalisaatio, väestön rakenne ja ilmaston muutos. Toivottavasti tämä selventää taustalla olevaa ajattelua. Käsitteitä on myös määritelty täällä Suomen Elinvoiman lähteet -sivuilla.
Minuun saa mieluusti Sarina viitata, mutta olisi mukava, jos myös kommentoija rohkenisi esiintyä omalla nimellään
Avainkäsitteistä poimittu:
“Hyvinvointia ei voida saavuttaa ja ylläpitää ilman talouden kasvua ja kilpailukykyä. Toisaalta kilpailukyky murroksessa edellyttää välttämättä uudistumista ja elinvoimaa.”
Tuohon liittyy paradoksi. Jos hyvinvoinnin ylläpito edellyttää “talouden kasvua”, johtaako parempi taloudellinen kasvu parempaan hyvinvointiin? Tuskin. Hyvinvointi voidaan myös määritellä siten, ettei taloudellista kasvua tarvita. Ei pitäisi ratsastaa piilo-oletuksilla/agendoilla.
Toisekseen Krugmanin mukaan “kansallinen kilpailukyky” ei tarkoita yhtään mitään. Jos taas puhutaankin, niinkuin pitää, yritysten kilpailukyvystä, on edellytyksenä uudistuminen ilman murrostakin.
Minä luulin aiemmin että Suomen Itsenäisyyden Juhlarahasto on jonkinlainen julkinen “think tank” eduskunnan vaikutusvallan alaisuudessa, tai ainakin läheisyydessä.
Niinpä olen joskus odottanut Sitralta kulttuuripainoitteisempia aloitteita, mutta ilmeisesti “rahaa, rahaa, rahaa!” riittää ohjelmajulistukseksi?
Todennäköisesti talouselämän etujärjestöjen (EK, EVA) pukinsorkka näkyy painotuksissa?
Tässä on pari esimerkkiä siitä, kuinka kyvyttömiä suomalaiset “think tankit” ovat. Kyseessä on pari SWOTin, joiden nimiluettelossa kansakunnan kermaa. Tulos on korkeintaan kokkelipiimää:
Tiede- ja teknologianeuvoston surkea SWOT:
http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/teksti/swot.html
Tietoyhteiskuntastrategian surkea SWOT
http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/teksti/swot2.html
Otetaan vielä esimerkiksi Sitran takavuosien tietoyhteiskunstrategia:
http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/teksti/sitraske.html
http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/teksti/sitra.html
Tekijät ovat fiksuja Suomen huippuja, mutta näinhin oto-hommiin heiltä ei koskaan ole riittänyt aikaa. Mutta olettaisi kuitenkin, että he näkisivät tulosten surkeuden ja reagoisivat asiaan. Koska näin ei ole tapahtunut, ei liene muuta selitystä, että tekijät eivät edes itse lue noita raporttejaan.
Tämän projektin voisi peruuttaa ja porukka voisi keskittyä lukemaan uunituoretta Suomen innovaatiojärjestelmän arviointiraporttia:
http://www.tem.fi/index.phtml?s=3161
Siinä on sanottu suoraan monta asiaa, joita allekirjoittanutkin on vuosikaudet toitottanut, mutta joita byrokraatit eivät joko ole ymmärtäneet tai joita he oman “etunsa” vuoksi torjuneet.
Voi ei! Nyt tuntuu olevan koko talouskasvun lähde hukassa!
Sari kirjoittaa: “Teknologinen kehitys on yksi trendeistä, joka kasvudynamiikkaan vaikuttaa.” Niin teknologinen kehitys on tietääkseni AINOA talouskasvun lähde pitkässä juoksussa.
Mutta Sari jatkaa: “Muita ovat mm. globalisaatio, väestön rakenne ja ilmaston muutos. Toivottavasti tämä selventää taustalla olevaa ajattelua.”
Olen todella halukas tietämään miten ilmastonmuutos vaikuttaa “kasvudynamiikkaan”!
Monet merkittävät uudet kehitelmät eivät ole esimerkkejä “teknologisesta kehityksestä”, vaan ajatuksista, jotka ovat löytäneet vastakaikua suuresta joukosta käyttäjiä:
Amazon, Google, Skype ja kotimaisista vaikkapa Habbo-hotel, Irc-galleria jne.
Niiden teknologia on ollut kaikkien käytössä, teknologia on ollut valmiina.
http://grohn.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/02/mika-ihmeen-hyva-osaamispotentiaalimme/
Voi Lauri, ota selvää mitä taloustieteessä tarkoittaa termi “teknologinen kehitys”.
Lauri Gröhnin viittaus menestyksellisiin ajatuksiin on helppo lisätä suomalainen suurmenestys: kännykkä – connecting people.
Itse asiassa on jotenkin surkuhupaisaa että suomalaiset, jotka aamulla avaavat työpaikallaan ensitöikseen näyttöruudun ja alkavat sen kautta “juttelemaan” työkavereiden kanssa pahvinen kahvimuki kädessään ovat kehittäneet modernin “yhdistä ihmiset” välineen, sen sijaan että sen olisivat tehneet esim. italialaiset jotka rupattelevat keskenään korttelikuppilassa capuccinon äärellä ennen työmaalle menoaan.
Makroekomistille: Mahdollisesti viittaan Solowin malliin. Hän lisäsi makromalliinsa uuden tekijän, teknologia. Uusi musta laatikko lisää. Mutta ei makrotaloustieteellä ole yhtään mitään annettavaa teknologian tai innovaatioiden tutkimuksessa.
http://grohn.blogit.uusisuomi.fi/2009/01/31/krugmanin-mukaan-valtioilla-ei-voi-olla-kilpailukykya/
NÖYRYYS JA KAVERUUS
Vientivetoinen Suomi ei selviä tästäkään lamasta omin voimin. Kekkosen aikana teollisuutemme pärjäsi Neuvostoliitossa vapaan hinnoittelun ja vähäisen kilpailun ansiosta. Itäviennin menestystä tuettiin ”hyvillä suhteilla”. Nöyryys ja vähäpuheisuus olivat osa kauppapolitiikkaa.
DEVALVAATIO
Metsäteollisuutemme suhdannevaihtelut ylitettiin muutaman vuoden välein tapahtuvilla devalvaatioilla. Suomi elää edelleen metsästä, mutta D-hoitoa ei enää ole tarjolla. Uutta devalvaatiot korvaavaa innovaatiota ei vielä ole keksitty. Perinteisen sellun, paperin ja sahatavaran viennin korvaajaksi tulevat markkinoiden keskuuteen rakennetut tuotantolaitokset. Suomalaiset yritykset sijoittavat muualle selviytyäkseen.
STANDARDOINTI
Nokian menestyksen juuret löytyvät Pohjoismaisesta NMT-yhteistyöstä. Nokia keksi tehokkaan kokoonpanon ja sillä on pärjätty näihin päiviin asti. Patentoitavia oivalluksiakin on rekisteröity, mutta kasaamisen ja levityksen osaajana minä näen Nokian.
KOKOONPANO JA JAKELU
Nyky-Nokia on sekin entistä vähemmän suomalainen yritys. Rahoitus tulee muualta, tuotanto on muualla ja tuotteet myydään muualle. Pääkonttori on edelleen Suomessa, mutta muualle sijoittunut tytäryritystalous jauhaa Nokialle rahaa.
UNIONISMIA
90-luvun laman murtajaksi tarjottiin jäsenyyttä Euroopan Unionissa. Teollisuutemme löysi EU:sta neuvostoromahduksen korvikkeen ja korvaajan. Menestystä kesti niin kauan, kun ostovoimaa ja investointivoimaa riitti. Maailmantalouden moottoria pyörittivät amerikkalaiset, jotka ostivat velaksi kaikkea, mikä merten yli liikkui.
MURUSIA MAAILMANTALAOUDEN LATTIALTA
Leipä on entistä pienempinä palasina maailmalla. Joudumme jatkossa menemään merta edemmäs kalaan. Suurten kalojen tilalle tarvitaan enemmän pienempää riistaa. Kohdealueiden etsinnässä turvaudumme suurennuslasiin ja mikroskooppiin.
Poimimme murusia maailmantalouden lattialta. Takapihojen roskakorit ja kaatopaikat sisältävät arvotavaraa. Jätteissä on elinvoimaa ja niistä irtoaa energiaa.
MONINAPAINEN MAAILMA
Presidentti Barack Obama lupasi hiljattain, ettei hän lepää ennen kuin työttömyys on nujerrettu. USA:n työttömyys on jo yli 10 prosenttia. Sääliksi käy ensimmäisen kauden presidenttiä, koska unettomia öitä tulee runsaasti.
Suomessa kukaan ei ole sortunut lupaamaan ratkaisua, koska uudesta uljaasta noususta ei kellään ole tietoa.
EMPATIA, AUTTAMINEN, OMITUISUUS JA ERILAISUUS
Osaamista, innovaatioita, luovuutta ja ketteryyttä esitetään kyllästymiseen asti keinoiksi. Mutta hätäpäissämme emme ole huomanneet, mihin resursseja tällä kertaa pitäisi suunnata. Siksi näitä terapiasessioita tarvitaan. Jos ei muuta niin puhutaan siitä, mistä on puute. Maksukykyiset asiakkaat ovat menneet maan alle.
Ilmaisjakelu on ollut pitkään muodissa Internetissä. Google on tehnyt ”ilmaisesta” toimivan rahakoneen. Pitäisikö meidän palata nöyryyteen ja kaveruuteen? Ehkä empatiasta, auttamisesta, tukemisesta ja ymmärtämisestä irtoaisi uutta? Maailmantalouden ongelmat eivät ole kadonneet.
Tapahtuuko talouden takapihoilla arvomuutoksia, joita emme pysty tajuamaan entisillä asenteilla ja lähestymistavoilla?
Erilaisuus ja outous tarjoavat ehkä kombinaation, jota emme ole vielä riittävästi hyödyntäneet.
Kansalaisten kannalta nobelisti Krugmanin teesit tuntuvat luontevilta:
Vientiä tarvitaan jotta voisimme tuoda. Tuottavuuden lisäystä tarvitsemme jotta voisimme kuluttaa enemmän.
Tuossa mielessä ekonomisti Christian Kellermannin ohje Suomelle, ”Murtakaa vientiteollisuuden hegemonia” (HS 6.11.09), on oikean suuntainen.
Lisätään tuohon suomalaisten harhainen kasvuyrityspolitiikka, jonka järjettömyys paljastuu kun tiedetään, että USA:n kotimarkkinat ovat 100 kertaa Suomen kotimarkkinoita suuremmat.
Lisätään vielä, että Teknologiapolitiikka on keskittynyt mantroihin ja panosten lisäämiseen ja tulokset ovat olleet olemattomat. Nokia saavutuksilla ratsastaminen alkaa olla tiensä päässä.
Lopuksi vielä Suomen veropolitiikka, jonka toimimattomuus on nähty, sillä kulutus ja ulkomaiset investoinnit eivät ole lisääntyneet.
Loppupäätelmä: Suomi ei enää pitkään kestää nykyisen hallituksen täydellisen epäpätevää talouspolitiikkaa.
Kirjoitin hiljan, viikko pari sitten, omaan blogiini tuosta, miten minä olettaisin, että Suomeen voitaisiin luoda uutta luovia yrityksiä.
Mutta olisin kiinnostunut lukemaan muitten näkemyksen siitä, mitä olisi tehtävä.
Mistä syntyy yritysluovuus?
Mitä voitaisiin tehdä, jotta uusille yrityksille syntyisi otollinen ympäristö?
Tai sitten, miksi emme pistäisi vain lappu luukulle?
Luovia yrityksiä työllistämään yrittäjät itsensä, vai?
Yritysluovuus on välttämätön osa jokaiselle menestyvälle yritykselle.
Kyse on siitä luovuudesta, joka ilmenee yrityksen kilpailuetuna, kykynä tehdä asiat niin, että se erottuu muista yrityksistä omalla alallaan tuottaen jotakin, minkä vuoksi asiakas valitsee juuri sen yrityksen.
Voisinpa viitata vanhaan kolumniini bisnes.fin sivuilla.
Lainaat alan alkeisoppikirjoja. Maailma ei valitettavasti toimi noin.
http://grohn.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/07/kasvuyritykset-vaaraksi-suomen-tulevaisuudelle/
Luin uudelleen tuon Sarin alustuksen ja siihen saadut kommentit. Sari kysyy syntyykö elinvoima instituutioista ja sektoreista vai ihmisistä ja heidän kehittyvistä tarpeistaa. Päivänselvä vastaus on, että tietenkin ihmisistä. Instituutiot ja sektorit voivat kyllä mahdollistaa tai kuten useasti käy estää elinvoiman syntymisen.
Joku kommentoijista piti tulossa olevaa lamaa siunauksellisena. Ehkä se on sitä liberistisen ekomistin mielestä, mutta sen joka työssään kohtaa laman uhrit on toista mieltä. Viime lama syöksi monia yrittäjiä ja heidän perheitään itsemurhiin ja avioeroihin. Kodit menetettiin lainojen takauksina. Pankkien asema turvattiin, mutta ihmiset jätettiin markkinoiden armoille.
Muutama aika sitten julkistettiin tutkimus (Tytti Solantaus , STAKES nyt HTL) laman vaikutuksista lapsiin. Lapset saivat kotona vastaansa ahdistuneet ja ennakoimattomasti käyttäytyneet vanhemmat ja kouluissa ahdistuneet opettajat ja ylisuuret opetusryhmät. Ei ihme, että ihmiset ovat turvallisuushakuisia, se on itsesuojeluvaiston sanelemaa viisautta!
Nykyinen haliitus ei onneksi ole lähtenyt hirmuhallinnon tielle, mutta ei lama hauska eikä terveellinen asia ole sittenkään.
Odotellessamme uuden Nokia putkahtamista kannattaa iloita myös pienimuotoisemmista asioista. Tanskalaiset onnistuvat myymään meille joulukuusia ja kissanhiekkaa. Ei siihen kovin suurta teknologista osaamista tarvita. He juovat olutta ja polttavat tupakkaa ja ovat maailman onnellisinta kansaa. Kerran kysyin eräältä tanskalaiselta syytä tähän. Hän sanoi, että jos panee riman matalalle niin onnistuu ja kun onnistuu niin voi olla onnellinen. Syntyisikö elinvoima siitä, ettei tarvitsisi hävetä epäonnistumista ja että pienikin onnistuminen olisi ilon aihe. Kannustaisiko se nuoria konkretisoimaan ideansa yrityksiksi?
Haaparantaan, Tornionjoen länsirannalle on hyvää vauhtia rakentumassa maailman suurin, 200 hengen sauna. Sen lauteilla suomalainen voi pohtia vastausta ikuiseen kysymykseen: mitä muut meistä ajattelevat?
Jos iloisen ruotsalaisuuden tarjoama vastaus ei mieltä rauhoita, kekseliäs pohjoisen matkailija voi samalla reissulla viivähtää synkistelemässä 1300-luvun tyyliin rekonstruoidussa kirkossa Paavo Väyrysen tilalla Keminmaalla.
”onnistuimme prosessimme myötä määrittelemään ja jopa operationalisoimaan uuden toimintaparadigmamme kannalta keskeisen elinvoimakäsitteen”
Olisiko tässä sanottu vähän turhan optimistisesti.
”Hyvinvointia ei voida saavuttaa ja ylläpitää ilman talouden kasvua ja kilpailukykyä. Toisaalta kilpailukyky murroksessa edellyttää välttämättä uudistumista ja elinvoimaa. Mutta elinvoimaa voi olla – ja Suomella on sitä ollut – ilman kilpailukykyä ja hyvinvointia. Elinvoima sinänsä ei kuitenkaan ole riittävä edellytys kilpailukyvylle ja hyvinvoinnille. Kyse on siitä suuntautuuko elinvoima uudistumiseen ja kilpailukyvyn kehittämiseen. Talouden kasvun ja kilpailukyvyn edistämisen vaatimat toimenpiteet saattavat johtaa – ja ovat myös usein johtaneet – negatiivisiin hyvinvointivaikutuksiin. Saavutettu hyvinvointi voi olla elinvoiman kannalta joko rakentavaa (investoinnit tulevaisuuteen) tai rappeuttavaa (vahingollinen kuluttaminen nykyhetkessä).”
Miten tätä voi muuten lukea kuin että kansalaisten elinvoiman perimmäinen tarkoitus on kansakunnan taloudellisen kilpailukyvyn parantaminen. Mikä tässä ajatuksessa on uutta ja innostavaa? Eikö näin ole kyllästymiseen asti ajateltu ja sen mukaan toimittu ja eivätkö myös kaikki hitlerit ja stalinit ole pyrkineet elinvoimaistamaan kannattajiaan ja kansojaan voimakkaammiksi ja kilpailukykyisemmiksi?
Miten nouseva sukupolvi voisi innostua kasvuun ja kilpailukykyyn panostamisesta, kun se näkee nykytalouden aiheuttamat maailmanlaajuiset uhat. Kilpailussa menestyvien ja menestymättömien välinen kuilu kasvaa. Sosiaaliset ongelmat lisääntyvät ja luonto ylikuormittuu. Eikä se tapahdu sen vuoksi, että ihmiset saisivat jokapäiväisen leipänsä vaan sen vuoksi, että kilpailu omistuksesta ja markkinoista on niin kovaa. On taisteltava öljystä, metsistä ja kaloista ja parhaista aivoista, joilla edellä mainittuja saadaan haalittua itselle. On laajennuttava ja kasvettava, on etsittävä kustannussäästöjä ja annettava potkuja, on huijattava ja hyväksikäytettävä, on suojauduttava ja hyökättävä.
Millaista elinvoimaa tästä saa? Eikö pitäisi pikemminkin innostua päinvastaisesta suunnasta. Tutkia miksi kilpailu markkinoista on niin armotonta. Mitkä talouden säännöt kannustavat liialliseen kovuuteen ja miksi niitä noudatetaan.
Kilpailustahan ei mihinkään päästä, eikä pidäkään. Mutta palkinnon suuruudella voidaan säädellä sitä, miten paljon voimavaroja vain toisten voittamiseen käytetään. Ja kaupan ja omistamisen säännöillä voidaan säädellä sen palkinnon suuruutta, joka omaisuuden ja markkinoiden hallintaan liittyy.
Jos tästä suuresta elinvoimatalkoisiin osallistuvasta joukosta löytyisi vähääkään todella uuteen ja tarpeelliseen muutokseen tähtäävää luovuutta, niin näihin kysymyksiinhän se kohdistuisi. Vielä siitä ei näy jälkeäkään.