Olisiko tässä sanottu vähän turhan optimistisesti.

”Hyvinvointia ei voida saavuttaa ja ylläpitää ilman talouden kasvua ja kilpailukykyä. Toisaalta kilpailukyky murroksessa edellyttää välttämättä uudistumista ja elinvoimaa. Mutta elinvoimaa voi olla – ja Suomella on sitä ollut – ilman kilpailukykyä ja hyvinvointia. Elinvoima sinänsä ei kuitenkaan ole riittävä edellytys kilpailukyvylle ja hyvinvoinnille. Kyse on siitä suuntautuuko elinvoima uudistumiseen ja kilpailukyvyn kehittämiseen. Talouden kasvun ja kilpailukyvyn edistämisen vaatimat toimenpiteet saattavat johtaa – ja ovat myös usein johtaneet – negatiivisiin hyvinvointivaikutuksiin. Saavutettu hyvinvointi voi olla elinvoiman kannalta joko rakentavaa (investoinnit tulevaisuuteen) tai rappeuttavaa (vahingollinen kuluttaminen nykyhetkessä).”

Miten tätä voi muuten lukea kuin että kansalaisten elinvoiman perimmäinen tarkoitus on kansakunnan taloudellisen kilpailukyvyn parantaminen. Mikä tässä ajatuksessa on uutta ja innostavaa? Eikö näin ole kyllästymiseen asti ajateltu ja sen mukaan toimittu ja eivätkö myös kaikki hitlerit ja stalinit ole pyrkineet elinvoimaistamaan kannattajiaan ja kansojaan voimakkaammiksi ja kilpailukykyisemmiksi?

Miten nouseva sukupolvi voisi innostua kasvuun ja kilpailukykyyn panostamisesta, kun se näkee nykytalouden aiheuttamat maailmanlaajuiset uhat. Kilpailussa menestyvien ja menestymättömien välinen kuilu kasvaa. Sosiaaliset ongelmat lisääntyvät ja luonto ylikuormittuu. Eikä se tapahdu sen vuoksi, että ihmiset saisivat jokapäiväisen leipänsä vaan sen vuoksi, että kilpailu omistuksesta ja markkinoista on niin kovaa. On taisteltava öljystä, metsistä ja kaloista ja parhaista aivoista, joilla edellä mainittuja saadaan haalittua itselle. On laajennuttava ja kasvettava, on etsittävä kustannussäästöjä ja annettava potkuja, on huijattava ja hyväksikäytettävä, on suojauduttava ja hyökättävä.

Millaista elinvoimaa tästä saa? Eikö pitäisi pikemminkin innostua päinvastaisesta suunnasta. Tutkia miksi kilpailu markkinoista on niin armotonta. Mitkä talouden säännöt kannustavat liialliseen kovuuteen ja miksi niitä noudatetaan.

Kilpailustahan ei mihinkään päästä, eikä pidäkään. Mutta palkinnon suuruudella voidaan säädellä sitä, miten paljon voimavaroja vain toisten voittamiseen käytetään. Ja kaupan ja omistamisen säännöillä voidaan säädellä sen palkinnon suuruutta, joka omaisuuden ja markkinoiden hallintaan liittyy.

Jos tästä suuresta elinvoimatalkoisiin osallistuvasta joukosta löytyisi vähääkään todella uuteen ja tarpeelliseen muutokseen tähtäävää luovuutta, niin näihin kysymyksiinhän se kohdistuisi. Vielä siitä ei näy jälkeäkään.

Jos iloisen ruotsalaisuuden tarjoama vastaus ei mieltä rauhoita, kekseliäs pohjoisen matkailija voi samalla reissulla viivähtää synkistelemässä 1300-luvun tyyliin rekonstruoidussa kirkossa Paavo Väyrysen tilalla Keminmaalla.

http://grohn.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/07/kasvuyritykset-vaaraksi-suomen-tulevaisuudelle/

Voisinpa viitata vanhaan kolumniini bisnes.fin sivuilla.

Mutta olisin kiinnostunut lukemaan muitten näkemyksen siitä, mitä olisi tehtävä.

Mistä syntyy yritysluovuus?
Mitä voitaisiin tehdä, jotta uusille yrityksille syntyisi otollinen ympäristö?
Tai sitten, miksi emme pistäisi vain lappu luukulle?

Vientiä tarvitaan jotta voisimme tuoda. Tuottavuuden lisäystä tarvitsemme jotta voisimme kuluttaa enemmän.

Tuossa mielessä ekonomisti Christian Kellermannin ohje Suomelle, ”Murtakaa vientiteollisuuden hegemonia” (HS 6.11.09), on oikean suuntainen.

Lisätään tuohon suomalaisten harhainen kasvuyrityspolitiikka, jonka järjettömyys paljastuu kun tiedetään, että USA:n kotimarkkinat ovat 100 kertaa Suomen kotimarkkinoita suuremmat.

Lisätään vielä, että Teknologiapolitiikka on keskittynyt mantroihin ja panosten lisäämiseen ja tulokset ovat olleet olemattomat. Nokia saavutuksilla ratsastaminen alkaa olla tiensä päässä.

Lopuksi vielä Suomen veropolitiikka, jonka toimimattomuus on nähty, sillä kulutus ja ulkomaiset investoinnit eivät ole lisääntyneet.

Loppupäätelmä: Suomi ei enää pitkään kestää nykyisen hallituksen täydellisen epäpätevää talouspolitiikkaa.

Vientivetoinen Suomi ei selviä tästäkään lamasta omin voimin. Kekkosen aikana teollisuutemme pärjäsi Neuvostoliitossa vapaan hinnoittelun ja vähäisen kilpailun ansiosta. Itäviennin menestystä tuettiin ”hyvillä suhteilla”. Nöyryys ja vähäpuheisuus olivat osa kauppapolitiikkaa.

DEVALVAATIO

Metsäteollisuutemme suhdannevaihtelut ylitettiin muutaman vuoden välein tapahtuvilla devalvaatioilla. Suomi elää edelleen metsästä, mutta D-hoitoa ei enää ole tarjolla. Uutta devalvaatiot korvaavaa innovaatiota ei vielä ole keksitty. Perinteisen sellun, paperin ja sahatavaran viennin korvaajaksi tulevat markkinoiden keskuuteen rakennetut tuotantolaitokset. Suomalaiset yritykset sijoittavat muualle selviytyäkseen.

STANDARDOINTI

Nokian menestyksen juuret löytyvät Pohjoismaisesta NMT-yhteistyöstä. Nokia keksi tehokkaan kokoonpanon ja sillä on pärjätty näihin päiviin asti. Patentoitavia oivalluksiakin on rekisteröity, mutta kasaamisen ja levityksen osaajana minä näen Nokian.

KOKOONPANO JA JAKELU

Nyky-Nokia on sekin entistä vähemmän suomalainen yritys. Rahoitus tulee muualta, tuotanto on muualla ja tuotteet myydään muualle. Pääkonttori on edelleen Suomessa, mutta muualle sijoittunut tytäryritystalous jauhaa Nokialle rahaa.

UNIONISMIA

90-luvun laman murtajaksi tarjottiin jäsenyyttä Euroopan Unionissa. Teollisuutemme löysi EU:sta neuvostoromahduksen korvikkeen ja korvaajan. Menestystä kesti niin kauan, kun ostovoimaa ja investointivoimaa riitti. Maailmantalouden moottoria pyörittivät amerikkalaiset, jotka ostivat velaksi kaikkea, mikä merten yli liikkui.

MURUSIA MAAILMANTALAOUDEN LATTIALTA

Leipä on entistä pienempinä palasina maailmalla. Joudumme jatkossa menemään merta edemmäs kalaan. Suurten kalojen tilalle tarvitaan enemmän pienempää riistaa. Kohdealueiden etsinnässä turvaudumme suurennuslasiin ja mikroskooppiin.
Poimimme murusia maailmantalouden lattialta. Takapihojen roskakorit ja kaatopaikat sisältävät arvotavaraa. Jätteissä on elinvoimaa ja niistä irtoaa energiaa.

MONINAPAINEN MAAILMA

Presidentti Barack Obama lupasi hiljattain, ettei hän lepää ennen kuin työttömyys on nujerrettu. USA:n työttömyys on jo yli 10 prosenttia. Sääliksi käy ensimmäisen kauden presidenttiä, koska unettomia öitä tulee runsaasti.

Suomessa kukaan ei ole sortunut lupaamaan ratkaisua, koska uudesta uljaasta noususta ei kellään ole tietoa.

EMPATIA, AUTTAMINEN, OMITUISUUS JA ERILAISUUS

Osaamista, innovaatioita, luovuutta ja ketteryyttä esitetään kyllästymiseen asti keinoiksi. Mutta hätäpäissämme emme ole huomanneet, mihin resursseja tällä kertaa pitäisi suunnata. Siksi näitä terapiasessioita tarvitaan. Jos ei muuta niin puhutaan siitä, mistä on puute. Maksukykyiset asiakkaat ovat menneet maan alle.

Ilmaisjakelu on ollut pitkään muodissa Internetissä. Google on tehnyt ”ilmaisesta” toimivan rahakoneen. Pitäisikö meidän palata nöyryyteen ja kaveruuteen? Ehkä empatiasta, auttamisesta, tukemisesta ja ymmärtämisestä irtoaisi uutta? Maailmantalouden ongelmat eivät ole kadonneet.

Tapahtuuko talouden takapihoilla arvomuutoksia, joita emme pysty tajuamaan entisillä asenteilla ja lähestymistavoilla?

Erilaisuus ja outous tarjoavat ehkä kombinaation, jota emme ole vielä riittävästi hyödyntäneet.

http://grohn.blogit.uusisuomi.fi/2009/01/31/krugmanin-mukaan-valtioilla-ei-voi-olla-kilpailukykya/