Hienoa, että innovaatiosta puhutaan ja kirjoitetaan ja asioille jopa yritetään tehdä jotakin niiden laidan parantamiseksi. Nokialta pyydettiin kommentoimaan tätä keskustelua, jotenpa muutama kommentti:

1. Ensinnäkin näkisin, että tässä keskustelussa on paljon hyvää. Hengen korostaminen on tärkeää, kuten Sari Baldauf tuo esille. Hengen ja tahtotilan tärkeyden tiedän henk koht kokemuksesta esim. sitä kautta, että olen pelannut jonkin verran koripalloa. Joukkueista voittaa usein se, jossa on parempi henki ja jolla on muita parempi tahtotila.

2. Rakentavaa kritiikkiä: Toisaalta koripalloilijana tiedän myös, että voittaminen vaatii, että tiedetään, että mikä on urheilun laji, kuka on mahdollinen vastustaja, ketkä ovat “meidän” joukkueessa ja ketkä “niiden” puolella, kauan ottelu kestää, mitkä ovat muita pelin sääntöjä, jne. Kun a) tiedetään mitä tehdään ja b) henki on kunnossa, niin sitten pallo on ns. hallussa.

3. Synteesi: Kun pallo on koripallossa hallussa niin sitten voidaan pelikentällä vähän improvisoidakin, mikä edelleen parantaa menestymismahdollisuuksia. Improvisaatio tarkoittaa, että pelaajat hyödyntävät mahdollisuuksia ja paikkaavat puutteita, joita valmentajan suunnitelma ei ole tarkasti speksannut. Kun siis tarkastelen tätä elinvoimapuhetta ja -kirjoittelua edellämainituista koripallovertausten näkökulmista niin tulkitsisin, että suomalaiset ovat tässä diskurssissa joukkue ja vastustajat ovat kaikki muut. Urheilulajin erityispiirteet, pelin säännöt ja niin edelleen tarvitsisivat vielä vähän täsmennystä. Pallo on vaarassa joutua hukkaan. Nykydiskurssi jättää liian vähän sijaa improvisaatiolle. Elinvoima ja innovatiivisuus uhkaavat jäädä virkamiestason puuhasteluksi, siis puheeksi ja kirjoitteluksi, mutta ei käytännön elinvoimaksi, innovatiivisuudeksi, tai mitä sitten mahdollisesti tavoitellaankaan. Näen itseni tässä asiassa (en niinkään osana elinvoimayhteisöä kuin) osana suurta yleisöä, jonka on vaikea innostua.

4. Esimerkki nykydiskurssista: Sixten Korkman vakuuttaa meille, että hän ja muut Suomen päätöksentekijöiden eliitissä kyllä tietävät mitä ollaan tekemässä, että se ei ole ongelma, ainoastaan tekeminen on ongelma Petja Jäppinen kertoo, että kunhan panostetaan EUR 100 miljoonaa niin sitten tapahtuu. Itselläni on toisenlainen kuva — ei kenties parempi, mutta hieman erilainen.

5. Kommentti innovatiivisesta marginaalista: Kun UniPid-verkosto eli Suomen yliopistojen kehitysmaaopetuksen ja -tutkimuksen verkoston nimissä olemme yhdessä noin 10 Euroopan Unionin maan ja 3 Afrikan Unionin maan kanssa etsineet meille katto-organisaatiota jostakin Suomen monista ministeriöistä tai niiden alaisista rahoittajaorganisaatioista haasteeksi on muodostunut, että kaikki ministeriöt ovat organisaatioidensa uudistumisen ja suurhankkeidensa ikeessä, ja on ollut vaikeata löytää kansainvälisen tutkimusverkoston yhteistyön aikataulun vaatimusten puitteissa Suomesta katto-organisaatiota, VAIKKA TÄMÄ EI MAKSAISI MITÄÄN tälle ministeriölle tai rahoittajaorganisaatiolle. Ministeriöissä valittellaan, että ERAfrica-hankkeemme on juuri sitä, mitä suomalaisten pitäisi tehdä viimeistään parin vuoden päästä. He valittelevat myös, että heidän tapauksessa Suomessa nykyuudistumiset muodot eivät jätä sijaa improvisaatiolle. Vasta sitten kun panostetaan paljon rahaa ja energiaa johonkin hankkeeseen, voidaan tästä hankkeesta kuitata hyötyjä. Muistuttaisin, että myös Neuvostoliitossa governance toimi panos- eikä tuotosvetoisesti.

6. So what: Väittäisin, että suomalaista elinvoimaa edistäisi, että elinvoimaa annettaisi syntyä myös entisten tai nykyisten “siilojen” ulkopuolelta. Suomessa kun ministeriöitä ja yliopistoja uudistetaan niin lisääntyvä rahoitus murtaa kenties joitakin siiloja yhdistettävien yliopistojen välillä, mutta rakentaa samalla isompia siiloja. Uusissa suursiiloissa on entistä vahvemmat ja korkeamma seinät.

7. Yhteenveto: Henki ja tahtotila eivät mielestäni riitä, jos pallo on hukassa. Uutta Nokia etsiessä on hyvä muistaa, että Nokian nousu perustui suurelta osin improvisaatiolle, jota yksilöt ja pienryhmät tekivät päällikkötasolla. Sittemmin Nokia on menestynyt vähemmän hyvin. Nokialla on ollut vähemmän sijaa improvisaatiolle, vaikka esim. 3G Notebook on poikkeus. Improvisaatio edistää menestystä. Kun improvisaatio on tavoittelemisen arvoista, esimerkiksi Lauri Gröhnin kriittiset kommentit kaipaisivat huomioimista. Hänhän on musiikki-ihmisiä. Musiikin kanssa olevat ihmiset tietävät usein muita ihmisiä paremmin, että mitä on improvisaatio, miten sitä voidaan tehdä jne, jopa niin, että yleisökin innostuu.

Samalla käytän tämän mahdollisuuden toivottaa Hyvää uutta vuotta myös Sinulle.

Meidän puolella,
Antti

Vaivoin ennen joulua (ratkaisu 16.12.) lähtivät EU:n ja yritysten yhteisellä rahalla käyntiin ensimmäiset suurhankkeet. Niitä on kolme, Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin kestävän kehityksen energia, ilmastonmuutoksen vaikutusten pehmentäminen ja tulevaisuuden tiedon ja viestinnän yhteisö (future innovation and communication scoiety).

Kolmannessa ovat mukana Aalto-yliopisto, VTT ja Nokia. HIITin rooli ei ollut eikä ole mitenkään vähäinen. Hankkeen ykkösketjussa pelasi professori Martti Mäntylä, jonka Urheiluruutu-henkinen selostus (”miltäs nyt tuntuu”) löytyy osoitteesta

http://inhiit.blogspot.com/2009/12/eit-ict-labs-suomeen-kuinkas-se-kavi.htm
Avoimen tieteellisen kilpailun voittaminen tällaisessa pelissä, jossa pelimerkin suuruus on luokkaa 100 miljoonaa euroa vuodessa, ei ole tutkimuksen puolella verrattavissa Eurovision laulukilpailun voittamiseen. Se on niin paljon kovempi kisa.

“Today is a great day for innovation in Europe. With the selection of the first three Knowledge and Innovation Communities, the European Institute of Innovation and Technology marks the starting point of a new approach to innovation and knowledge sharing. The KICs will be our test-beds for an entirely new type of collaborations across the innovation web, bringing together our most excellent resources from higher education, research, business and entrepreneurship. Through the KICs we want to generate real impact in terms of new business creation, entrepreneurship and societal benefit…”

http://eit.europa.eu/press/news-archive/single-view/article/the-european-institute-of-innovation-and-technology-eit-launches-first-three-knowledge-and-innovat.html

Tähän mennessä on tapahtunut… Loppukilpailussa voittanut paperi panostaa erittäin vahvasti ihmisiin, joiden elämää ja toimintaa tekniikan pitää auttaa, ei enää tekniikkaan, jonka ympärillä pyörii tarpeettomia ja pahan hajuisia ihmisiä.

HIITin sisäinen nimitys tutkimussuunnalle on ”social networking”.

Luonnollisesti iskemme kiinni köyhyyteen ja osattomuuteen. Ei teknologia sitä ratkaise, mutta ei se ole liioin vailla merkitystä.

Kymmenen vuotta kehittelemämme oikeudellis-kulttuurihistoriallinen jyvänen on yhtenä mausteena keitossa. Missä innovaatio, siellä kysymys ”kenen” – patentit, tekijänoikeus.

Itse lisään, kaiken aikaisemmin asiassa lausumani uudistaen, ajatuksen. Sanon sitä suorastaan ajatukseksi.

Ympäristön käsittäminen vain elolliseksi ympäristöksi on mielivaltaista, suoraan 1800-luvun puolivälistä nykypäivään siirtynyttä ajattelua, joka on vierasta todellisuudelle ja käyttökelvotonta ja tuo mieleen huonommat fyysikot.

Biotieteet ovat jo luopuneet yrityksestä vedellä rajoja ”eläinten” ja joidenkin muiden välille. Samat tieteet ovat selvittäneet, että periytyminen on sekä eräiden emästen eli siis aineiden että näiden järjestykseen koodatun informaation (rakennussuunnitelman) siirtymistä.

Elävä ympäristö sikaloista ilmakehän tapahtumiin on tärkeä, mutta myös ihmisellä on hyvä olla talo, jossa hän asuu ajatuksiensa ja tunteittensa kanssa. Tyypillisesti hän ei asu yksin. Perhe, joukko tai ryhmä on mukana.

Elämää pitävät yllä uskomusjärjestelmät, nekin joita sanotaan tieteiksi, ja myös ne, joita mainitaan taiteiksi, ja ne joita sanotaan epätieteellisiksi.

Ihminen pitää yhteyttä puhumalla ja kirjoittamalla, ja siihen käytetään välineitä. Muuan väline on kynä. Toinen on rihvelitaulu. Kolmas on tietoverkko. Kun ihminen heittäytyi hurjaksi joskus 30 000 vuotta sitten, luolien seiniin alkoi ilmaantua uskomusjärjestelmiin ja havaintojen maailmaan liittyviä kuvia. Kuvien tuottaminen on tärkeää – ja äänten tuottaminen.

Maataloudessa ei ole ollut sataan vuoteen mitään spontaania. Elintarviketuotanto on luutunut samalla tavalla kuin suuri osa ns. savupiipputeollisuudesta, ja osoittanut myös olevansa samalla tavalla myrkyllinen suhteessa ympäristöön, esimerkiksi vesiin ja ilmaan.

Se mikä on syntynyt mielijohteesta tai vähällä suunnittelulla, on enimmäkseen pahentanut tilannetta. Esimerkki voisi olla lentoliikenne.

Sähköinen ympäristö eli maailmamme digitaalinen osa on yhteydessä siihen ympäristöön, joka rakentuu soluista eli kasvaa, kuolee ja kävelee, lentää ilmassa tai matelee maassa. Emme ole keksimässä ikiliikkujaa emmekä lisää ruutia. Sen sijaan olemme miettineet, mikä on oikeasti tärkeämpää kuin jokin muu.

Alkuperäinen teksti löytyy alla olevasta linkistä
http://kemppinen.blogspot.com/2009/12/iso-asia.html#comments

Sikäli kun olen ihmisten tuntoja oikein tulkinnut, niin tavallista kansalaista masentaa ehkä eniten taloudellisen kilpailun koveneminen.

Se masentaa, että pysyäkseen muiden mukana on opiskeltava yhä enemmän ja tehtävä yhä lujemmin töitä. Ja vaikka opiskelisi kuinka hyvin, työpaikasta on vielä taisteltava. Ja vaikka tekisi töitä kuinka hyvin, työpaikka voi silti mennä alta.

Se masentaa, että kilpailun kiristyessä ihmisten itsekkyys voimistuu. Omaa on nostettava ja muita painettava. Huomiota on saatava ja kyynärpäitä käytettävä. Ahneudesta palkitaan, ei toisten huomioon ottamisesta.

Se masentaa, että työstä palkitaan niin paljon heikommin kuin omistamisesta. Että maailman taloudesta on tulossa yksi suuri kasino, jossa harvat omistajat ja johtajat voittavat ja muut häviävät.

Se masentaa, että koko tämä kilpailutalous on niin kuluttavaa. Se kuluttaa ihmisiä ja se kuluttaa luontoa, eikä kukaan osaa tai halua sanoa, miten tästä kierteestä päästäisiin.

Ja se masentaa lopullisesti, että ne keinot, joilla kansalaisia nyt yritetään piristää ja elinvoimaistaa, ovat juuri sellaisia kannustimia, jotka edelleen koventavat taloudellista kilpailua.

Mutta onneksi Machiavelli menee vihdoin roskiin myös täällä. Mannermaiset ajattelijat havaitsivat hänet kaikkien diktaattoreiden oppi-isäksi jo kauan sitten.

Sen sijaan meillä kaikki on historiaa, tai paremminkin menneisyyden hallintaa kuten politiikan tohtorit sanovat, olipa sitten äänessä Erkki Tuomioja, Alexander Stubb, Seppo Kääriäinen, Olli Rehn, Alpo Rusi, Paavo tai Raimo Väyrynen, Teija Tiilikainen, Lasse Lehtinen jne.

Hieman yllättäen Risto E J Penttilä poikkeaa blogikirjoituksessaan (18.11.09) tohtorien valtavirrasta:

“Vain harva sveitsiläinen tietää, kuka on maan presidentti tai ulkoministeri. Pääasia on, että asiat hoituvat eikä hallitus liikaa puutu ihmisten tai kantonien elämään. Eurooppa näyttää seuraavan Sveitsin viitoittamalla tiellä. Tänään todennäköisesti paljastuu, että presidentiksi tulee joku harvan tuntema belgialainen, hollantilainen tai suomalainen. Kyllä kai se näinkin menee.”

Sen sijaan tohtori Esko Antola on jo useaan otteeseen ehtinyt vaatimaan Olli Rehnille painavaa salkkua yrittämättäkään perustella miksi se olisi juuri Rehnille saati pienelle Suomelle tarpeen, ellemme sitten halua olla machiavellistejä?

Enemmistöön kuuluvat muodostavat pelkällä olemassaolollaan uhan vähemmistöön kuuluville – siinäpä suomalaisen älymystön sisä- ja ulkopoliittinen probleemi?

”Se, mikä on yksinkertaista on väärää. Se, mikä ei ole yksinkertaista, on hyödytöntä”

Nyt näyttäisi siltä, että tässä ohjelmassa ollaan ainakin vielä tuon lauseen alkuosassa.

Yleisiä kehittämisen perusvaaroja ovat ainakin seuraavat:

• Tehdään liian yleinen, kaikkea syleilevä konteksti, strategia tai ohjelma, jonka suuntaava, ohjaava tai operationaalinen arvo on mitäänsanomaton.

• Käydään jatkuvaa debattia ja dialogia irrallisista yksityiskohdista pohtimatta, erilaisten asioiden vuorovaikutusta, relaatioita, implikaatiota, välillisiä ja välittömiä vaikutuksia.

• Asiat esitetään vain omista lähtökohdista käsin, käytetään vain oman viiteryhmän intressiartikulointia, pyritään lobbaamaan oman intressiryhmän arvot ja toimintatavat yleisesti hyväksytyksi, vallitsevaksi käytännöksi, eikä haluta ymmärtää muita lähtökohtia tai lähestymistapoja.

Hyvän kehitysohjelman rakentamisessa oli otettava huomioon ainakin seuraavat asiat:

1 On asetettava päämäärät, jotka ovat kaikkien tulkittavissa ja ymmärrettävissä.

2 On käytävä keskustelu tulkinnoista ja sovittava yhteinen ja konkreettinen tapa lähestyä asioita.

3 On arvioita asioiden nykytila avoimesti ja suhteessa manifestoituihin päämääriin.

4 On nostettava avoimesti esiin nykyiset ristiriidat, potentiaaliset konfliktit, erimielisyydet ja erilaiset intressit.

5 On arvioitava kuilu asioiden nykytilan ja päämärien (niiden tulkintojen) välillä.

6 On arvioitava sitä, miten paljon aikaa, mitä ja millaisia voimavaroja tarvitaan, jotta päämääriin voitaisiin päästä.

7 On sovittava siitä, miten intressit sovitetaan yhteen, mistä voimavarat otetaan ja miten ne kohdennetaan.

8 On pystyttävä luomaan intoa, tahtoa ja halua päämäärien toteuttamiseksi.

9 On pystyttävä organisoimaan, mobilisoimaan ja koordinoimaan ihmiset päämäärien saavuttamiseksi. On päätettävä, millä tasolla, miten ja kuka toteuttaa sovitut toimet.

10 On pystyttävä muuttamaan yhteisesti, perustellusti ja nopeasti suuntaa, jos olosuhteiden muutos sitä edellyttää.

Jokainen kohta vaatii laajoja, yksityiskohtaisia, moniulotteisia lähestymistapoja ja perusteluja. Myös yksityiskohtien ja kokonaisuuksien välistä uusista rakenteista, dynamiikasta, konsepteista ja konteksteistä pitää tulla ymmärrettäviä. Se puolestaan vaatii oivallusta, tietoa ja taitoa, tahtoa ja kokemusta, kykyä, osaamista ja halua nähdä asioita uudella tavalla. Mahdolliset heppoiset arviot ja linjavedot tekevät karhunpalveluksen hyvälle asialle.

Jotta tämä olisi edes ylipäätään mahdollista, olisi aluksi tiedettävä, mitä se tässä ohjelmassa peräänkuulutetulla elinvoimalla ihan oikeasti tarkoitetaan ja mistä se kumpuaa ? Mitä ovat tämän elinvoiman potentiaalit, missä ne piilevät, miten elinvoimaa vahvistetaan , miten elinvoimatekijät mobilisoidaan ja kohdennetaan ?

Pahimmillaan tällaisesta projektista voi tulla pelkkää yhteiskunnan valohoitoa ja osallistujien sielunhoitoa, joka pyyhkii todelliset ongelmat ja samalla yhteiskunnan muutostekijät takaisin maton alle.

Hyviä asioita sinänsä, mutta miksi yritysten menestys ei ole tuonut sitä oikeaa hyvinvointia yritysten työntekijöille eikä muullekaan kansalle?

Poliittisella tasolla keinoista on tullut tavoitteita, mitään suuntaa johonkin ei sensijaan ole näkyvissä-

Yksilötasolla valtaosaihmisistä ei tiedä, mitä tekisi elämällään, jos heistä tulisi taloudellisesti riippumattomia, vaikka siihen he pyrkivät ja uhraavat aikansa ja perheensä. Eläkeläisistähän tuon näkee selvästi. Suurin osa on tuuliajolla.

Ehdotan seuraavalle workshopille, että kukin osanottaja kertoisi anonyymisti paperilla, mikä on heidän elämänsä tarkoitus. Siis tarkoitus, ei mikään kvasitarkoitus. Siis ihan itselle tarkoitus, ei muille. Kun tämä selviäisi, siitä voisi jatkaa, jos uskallatte. Sitten voisitte katsoa, mikä voisi olla Suomen suunta, jolle nuo (uudet) keinot voitaisiin alistaa.

Lauri Gröhn
metasäveltäjä, Nauvo

Henkeen kuuluu mielestäni myös luovuus joka tarkoittaa yksilön ja organisaation kykyä käyttää uutta tietoa ja täysin uusia toimintatapoja ongelmien ratkaisuun. Kun luova energia katoaa yksilön elämästä ja yhteiskunnasta, siitä seuraa usein se että aletaan liikaa tuijottamaan jo saavutettuihin etuihin ja olemassa oleviin rakenteisiin kuin itse käsillä olevien ongelmien ratkaisemiseen. Tämä johtaa myös laskevaan negatiiviseen kierteeseen josta on vaikea päästä pois.

Suomen elinvoiman lähteet on hyvä keskustelun avaus jota kannattaa jatkaa. Kannattaa myös miettiä sitä miten voimme antaa tukemme uusille avauksille ja viedä niitä parhaan kykymme mukaan eteenpäin. Suomi ei ole mielestäni ollut kovinkaan ketterä ja nopea maa uusien avauksien käynnistäjänä. Suomen innovaatiojärjestelmän ja kasvuyrittäjyyden suurimpia ongelmia edelleen on ilon, rohkeuden ja energian tukahduttaminen, totesi eräs Nexit Ventures Oy:n sijoitusjohtaja Tekniikan Näköalat lehdessä vuonna 2007.

Tähän ei minulla ole lisättävää.