Kiitämme kaikkia blogin lukijoita tähänastisesta mukana olosta!

Elinvoiman lähteet –projektitiimi

Raportti: Elinvoimainen Suomi (pdf)

- Läpi vuosikymmenten Suomen vaurastumisen on taannut vienti- ja teollisuusvetoinen talous. Nyt globalisaatio on muuttanut teollisen tuotannon maantiedettä ja olemme siirtymässä tuotantolähtöisestä toiminnasta kohti ihmis- ja ratkaisukeskeistä palvelutaloutta. Tämä siirtymä edellyttää meiltä aivan uutta ajattelua ja toimintaa, sanoo Sari Baldauf, Sitran toteuttaman Suomen elinvoiman lähteet -kehitysohjelman puheenjohtaja.

Teollisuuden ja yhteiskunnan instituutioiden on nyt menestyäkseen yhä enemmän perustettava toimintansa käyttäjien tarpeista lähteviin uusiin palveluratkaisuihin ja tuotteisiin. Muutos ulottuu myös siihen, miten miellämme talouden kasvun, työn luonteen, ihmisten tavan olla ja toimia osana työyhteisöjä tai yhteiskuntaa.

- Yksi ala ei vie meitä enää ylös, eikä uutta Nokiaa tule. Emme yksinkertaisesti palaa entisenlaiseen lintukotoon. Nyt on etsittävä uusia kestävän kasvun aloja. Samalla on kehitettävä hyvinvointimalliamme niin, että sen hyvät puolet säilyvät ja huonot passivoivat puolet vähentyvät, sanoo huippuekonomistien näkemyksistä koostuvan Kriisin jälkeen -kirjan toimittaja Pekka Ylä-Anttila Etlasta.

Uudet kasvun alat perustuvatkin kestävään uudistumiseen. Maailman mittakaavassa ilmastotalous, globaalit verkostot ja avoimet innovaatiot tulevat synnyttämään uutta kasvua ja liiketoimintaa. Esimerkkinä voidaan käyttää veden puhdistusta, jonka ympärille on syntymässä nopeasti kasvavaa tutkimus- ja kehitystoimintaa. Tällainen kasvu ja toimintatapa on Suomen mahdollisuus.

Paikallisella tasolla hierarkkisten instituutioiden ja toimintatapojen sijaan esimerkiksi yhteiskunnalliset yritykset, ruohonjuuritason innovaatiopesäkkeet, pienet hyvinvointipalveluyritykset ja vertaistuotanto ovat sellaisia tekemisen muotoja, joiden avulla tulevaisuutta voidaan rakentaa.

- Tarve muutokselle oli olemassa jo ennen finanssikriisiä. Kriisin myötä paine muutokseen on kuitenkin lisääntynyt. Kriisi osoitti jälleen kerran, kuinka vaikeasti ennustettavaksi maailma on muuttunut. Talouspolitiikassa on varauduttava monenlaisiin tulevaisuuksiin, Pekka Ylä-Anttila toteaa.

Ihmiset muutoksen tekijöinä

Suomen elinvoiman lähteet -kehitysohjelmassa on 200 suomalaisen päättäjän ja vaikuttajan voimin etsitty niitä polkuja, joiden myötä Suomi voi olla ajan ennustamattomuudesta ja uhkakuvista huolimatta hyvä paikka elää ja tehdä työtä myös tulevaisuudessa. Keskeiseksi ratkaisuksi nähtiin rohkeus tarttua muutokseen.

- Elinvoimaisessa ihmis- ja ratkaisukeskeisessä palvelutaloudessa työn tekeminen ja johtaminen on toisenlaista. Johtajien on osattava johtaa luovia vuorovaikutteisia verkostoja ja tehtävä niistä houkuttelevia. Työn tekeminen taas perustuu yhä enemmän tietotyöhön, työ on voimakkaammin tehtävään kuin asemaan perustuvaa ja usein muuttuvaa. Tarvitaan omakohtaista osaamisen kehittämistä, sisäistä yrittäjähenkeä ja vastuunottoa, Sari Baldauf avaa muutoksen sisältöä.

- Toimintaympäristömme muutokset edellyttävät meiltä ihmisinä enemmän oma-aloitteisuutta, valppautta, kykyä ja halua toimia niin paikallisissa yhteisöissä kuin globaaleissa verkostoissa. Yhä useamman on uskallettava yrittää ja kasvattaa yritystään kohti kansainvälisiä markkinoita. On avauduttava rohkeammin monikulttuurisuudelle ja ymmärrettävä että emme voi käpertyä pohjoiseen nurkkaamme, Sari Baldauf luettelee kulttuurimme ja ajattelumme kipupisteitä ja muutostarpeita.

Sitran yliasiamies Mikko Kosonen on erittäin tyytyväinen keskustelunavauksiin, joita Elinvoimainen Suomi -raportti sekä Kriisin jälkeen -kirja tarjoavat.

- Sitra ottaa näin osaa meneillään olevaan keskusteluun Suomen tulevaisuudesta. Kriisin jälkeen -kirja tarjoaa huippuekonomistien vahvoja näkemyksiä finanssikriisin synnystä, sen vaikutuksista ja siitä mihin suuntaan nyt on katsottava. Suomen elinvoiman lähteet -kehitysohjelma puolestaan on mahdollistanut poikkeuksellisen laajan osallistujajoukon työskentelyn elinvoimaisten tulevaisuudenpolkujen hahmottamiseksi.

Lisätietoja:

www.sitra.fi, www.elinvoimanlahteet.fi

Yliasiamies Mikko Kosonen, 09 6189 9289, etunimi.sukunimi@sitra.fi
Tutkimusjohtaja Pekka Ylä-Anttila, 050 5253697, pekka.yla-anttila@etla.fi
Sitran viestintä Elina Kiiski, 044 540 3367, elina.kiiski@sitra.fi

Elinvoimainen Suomi -raportti on ladattavissa maksutta Sitran verkkosivuilta tai tilattavissa julkaisut@sitra.fi (09) 6189 9289.

Kriisin jälkeen -kirjaa voi ostaa hyvin varustetuista kirjakaupoista hintaan 42,00 euroa. Sitä voi myös tilata Taloustiedosta tilaukset@taloustieto.fi, puh 09 609 90212.

Julkaisujen tiedot:
Kohti elinvoimaista Suomea -raportti
Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra
ISBN 978-951-563-712-3 (nid.)
ISBN 978-951-563-713-0
Helsinki, 2010

Kriisin jälkeen
Sitra 288
ISSN 0785-8388
ISBN 978-951-628-500-2
Yliopistopaino, Helsinki 2010

On ollut kerta kaikkiaan upeaa nähdä aktiivinen osallistuminen ja sitoutuminen tähän yhteiseen kokeiluhankkeeseemme. Emme kukaan tarkkaan ottaen tienneet mihin tämä matka meidät vie – mutta tästä huolimatta hyppäsimme tuntemattomaan ja löysimme kuin löysimme jotain uutta. Ja mikä tärkeintä, kaikki se mitä löysimme ja saavutimme, löydettiin ja saavutettiin yhdessä. Ja tämä on jo sellaisenaan arvokasta!

No mitä me sitten olemme saaneet yhdessä aikaan? Minä en ehkä ole työmme tulosten paras ja objektiivisin arvioija – eikä niitä näin aikaisessa vaiheessa oikein voikaan arvioida. Tähän sopii erinomaisesti Winston Churchillin kuuluisa toteamus, että “this is the end of the beginning”, eli olemme parhaimmillaankin vain saattaneet käyntiin jotain myöhemmin tärkeäksi osoittautuvaa, joka pikkuhiljaa muuttaa Suomea ja maailmaa entistä paremmaksi.

Hieman konkreettisemmin sanottuna, olemme mielestäni saaneet aikaan ainakin seuraavia tärkeitä asioita:

• Ensimmäisenä – ja ehkä kaikkein tärkeimpänä – saavutuksena pitäisin yhdessä luomaamme uutta “ihmis- ja ratkaisukeskeistä palveluparadigmaa” tai viitekehystä. Sen tulisi auttaa meitä jäsentämään ja arvioimaan tekojamme ja suunnitelmiamme uudelta pohjalta. Uskaltaisinkin väittää, että monet tämän hetken suunnitelmamme pikemminkin vahvistavat vanhoja teollisen aikakauden rakenteita ja toimintamalleja – sen sijaan, että ne mahdollistaisivat uuden toimintalogiikkamme mukaisesti ihmisten hyvinvoinnin ja kasvun kestävällä tavalla.
• Pitäisin myös erittäin tärkeänä, että onnistuimme prosessimme myötä määrittelemään ja jopa operationalisoimaan uuden toimintaparadigmamme kannalta keskeisen elinvoimakäsitteen. Nyt kun entistä paremmin tiedämme mitkä asiat estävät ja mitkä mahdollistavat elinvoiman, niin voimme kaikki omilla foorumeillamme ryhtyä vahvistamaan sitä – ja näin parantamaan hyvinvointiamme ja kilpailukykyämme.
• On myös äärimmäisen tärkeää ymmärtää, ettei tämä uusi viitekehys ole sama asia kuin uusi visio tai suunnitelma Suomelle. Nopeasti muuttuvassa ja kompleksisessa maailmassa ei ole enää mahdollista määritellä yhtä kirkasta visiota ja suunnitelmaa, vaan joudumme jatkossa operoimaan yhä enemmän yhteisten tulevaisuuskuvien, arvojen ja periaatteiden pohjalta. Ei ole enää mahdollista kertoa ylhäältä käsin mitä muiden halutaan tekevän, vaan johdon tehtävä on mahdollistaa ihmisten hyvä elämä ja uudet bisnekset tarjoamalla heille tätä varten oikeat henkiset ja fyysiset työkalut.
• Edessä olevan muutoksen suuntaamisen kannalta on myös ensisijaisen tärkeää, että onnistuimme prosessimme aikana identifioimaan kolme keskeistä kehityksen painopistealuetta: johtaminen, yrittäjyys ja hyvinvointipalvelut. Transformaatio teollisesta hyvinvointiyhteiskunnasta ihmiskeskeiseksi kestäväksi palvelutaloudeksi edellyttää suuria muutoksia kaikilla näillä alueilla.
• Olen myös erittäin iloinen, että onnistuimme löytämään monia konkreettisia kärkihankkeita, jotka osoittavat, että olemme jo monessa paikassa menossa aivan oikeaan suuntaan. Nyt meidän täytyy vain vauhdittaa näiden uusien ja hyvien käytäntöjen levittäminen näkyvän omistajuuden kautta. Näihin erinomaisiin hankkeisiin voi tutustua vaikuttajafoorumin Elinvoimatalkoiden esitteestä.

Miten siis jatkamme tästä eteenpäin?

Meistä kuullaan seuraavan kerran 29.4., kun julkistamme tämän prosessin loppuraportin sekä samassa yhteydessä Suomen kärkiekonomistien laatiman Kriisin jälkeen -kirjan. Toivon, että tämä raportti ja sen ajatukset leviävät laajasti suomalaisten päätöksentekijöiden sekä kansalaisten keskuudessa. Toivon myös hartaasti, että uusi viitekehyksemme toimii eräänä tärkeänä ohjenuorana seuraavaa hallitusohjelmaa laadittaessa.

Aiomme myös näyttää esimerkkiä siitä, miten uutta viitekehikkoamme voidaan käyttää olemassa olevien suunnitelmien arviointiin – käymällä läpi Sitran oma strategia tämän uuden viitekehyksen valossa. Uskon tämän arvioinnin tuovan joitakin uusia mielenkiintoisia painotuksia nykyisiin toimintoihimme, jotka kuitenkin ovat jo nyt varsin hyvin linjassa tämän prosessin tulemien kanssa.

Itse asiassa monet projektin puitteissa esiin tulleet hankkeet ovat jo nyt jollain tavoin Sitran toimintasuunnitelman työlistalla. Tulemme kuitenkin vielä varmistamaan, että otamme kopin kaikista niistä esiin nousseista palloista, jotka luontevasti saadaan mahtumaan ohjelmiemme tai muiden aktiviteettiemme piiriin.

Ja sitten viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä:

Mielestäni tämä löytöretki on selvästi osoittanut, että tämänlaatuiselle “siviilimaanpuolustuskurssille” on Suomessa sosiaalinen tilaus. Emme halua olla konsensushakuisia (ja sitä kautta tunnelinäköisiä), mutta konsensus sinänsä on tärkeää – silloin kun se syntyy moniäänisen dialogin seurauksena.

Tähän huutoon vastaamiseksi järjestämme jo tulevana syksynä ensimmäisen Elinvoima-alumnikokouksen, jossa arvioimme miten nyt käynnistämämme kärkihankkeet ja uusi ajattelumme ylipäätään on leviämässä yhteiskuntaamme. Ja jos tarpeen yritämme löytää keinoja, miten vauhditamme niiden etenemistä. Tämän hetken ajatuksemme on, että järjestämme näitä alumnikokouksia vastedes kerran vuodessa.

Toinen keskeinen uusi aloite on Elinvoima-foorumit, jotka tulevat olemaan talouspolitiikan johtamiskoulutusten kaltaisia avainvaikuttajille suunnattuja yhteensä noin viikon mittaisia  johtamiskoulutuksia. Tavoitteenamme on ainakin nyt alkuun järjestää kaksi kurssia vuodessa aina n. 30 vaikuttajalle kerrallaan. Näiden kurssien sisältö on vielä luonnollisesti auki, mutta selvää on, että niissä tullaan kattamaan uuden viitekehyksemme mukaisen yhteiskuntapolitiikan peruskysymyksiä mukaan lukien talouspolitiikka.

Näillä askelilla jatkamme eteenpäin.

Ensimmäinen vaikuttajafoorumi ei pelkästään vaikuttanut. Lavalla istui joukko miehiä toistamassa tuttuja madonlukuja talouden tilasta. Mietin, onko projekti vain sitä samaa vanhaa. Ensimmäisessä työpajassa keskustelu lensi sinne tänne Suomesta ja suomalaisuudesta talvisodan henkeen ja yrittäjämäiseen asenteeseen. Pohdin jo itsekseni, kuinka iso osa osallistujista äänestää Kokoomusta.

Olen saanut muuttaa mielipidettäni projektista. Osallistujat haluavat etsiä jotain uutta. Vaikka en ole samaa mieltä läheskään kaikesta keskusteluissa esillä olleista asioista, on keskustelu ollut kiintoisaa ja hedelmällistä. On hyvä olla mukana pohdinnoissa, joissa kaikki ei ole päivänpolitiikkaa ja jossa ihmisillä ei ole ennalta asettuja positioita. Kun keskusteluissa päästiin keskittymään tiettyihin teemoihin, ihmisten ajatukset ja ideat monipuolistuivat – osallistujiin tuli enemmän väriä.

Työskentelymme loppuvaiheissa olen ollut mukana niin sanotussa kontekstityöryhmässä, jossa on pohdittu laajemmin Suomen muutoksia niin talouden rakenteiden, ympäröivän maailman kuin ilmastonmuutoksenkin kannalta. Mielestäni olemme tässä ryhmässä melko hyvin pystyneet irrottautumaan nykyhetken painolasteista ja pohtimaan, mitä muutoksia taustalla on käynnissä ja mitä on mahdollisesti tulossa. Emme tee skenaarioita, emme tieteellistä tutkimust, mutta uskoisin, että emme silti aivan metsään mene pohdinnoissamme talouden paradigman muutoksista.

Poliitikko minussa nostaa kuitenkin päätään. Meitä istuu työpajoissa kolmisenkymmentä henkeä eri taustoista mutta silti melko homogeenisina: olemme valkoisia, korkeasti koulutettuja, kaupunkilaisia, hyväkuntoisia ja työelämäikäisiä. Meidän pohdinnoistamme tuskin syntyy mitään kaduntallaajaa kiinnostavaa. Syntyykö siitä jotain päättäjiä kiinnostavaa? Vaikuttajafoorumeissa istuu parisensataa tämän maan keskeistä toimijaa. Olen katsellut näiden päättäjien elämää melko läheltä. Seminaaria ja keskustelutilaisuutta on monenlaista ja lukuisaa. Jääkö työstämme heille mitään sellaista käteen, joka muuntuisi teoiksi? Päätyykö loppuraporttimme vain kirjarivin jatkoksi pölyttymään?

Parilla tapaamisella ja yhdellä kirjasella emme saa ajatuksiamme siirtymään muille. Varsinkin poliitikot ovat omaksuneet ajattelutapansa ehkä jo vuosikymmeniä sitten – hevillä emme niitä muuta. Ainoa tapa lienee se, että pystymme sanomaan jotain uutta mutta silti sellaista, joka sopii olemassa olevaan ajatteluun ja käsityksiin maailmasta. Siinä meille tehtävää.

Kirjoittaja on Vihreiden puoluehallituksen jäsen ja aktiivinen osallistuja Suomen elinvoiman lähteet -prosessissa.

Elinvoima itsessään on käsitteenä haasteellinen, sillä yhden elinvoima voi tukahduttaa muiden mahdollisuuksia mielekkääseen ja hyvään elämään. Tämä onkin ansiokkaasti todettu ohjelmamme elinvoimamäärittelyn yhteydessä: ”Talouden kasvun ja kilpailukyvyn edistämisen vaatimat toimenpiteet saattavat johtaa – ja ovat myös usein johtaneet – negatiivisiin hyvinvointivaikutuksiin.”

Esimerkkinä negatiivisista hyvinvointivaikutuksena voisin mainita public-private-partnershipit (PPP), joista on keskusteltu työpajoissa. Valitettavan usein moiset ovat osoittautuneet katastrofeiksi. Isossa-Britanniassa ammattiliitot ja ruohonjuuritason liikkeet ovat kamppailleet esimerkiksi metron PPP-sopimuksista aiheutuneita epäinhimillisiä työehtoja ja valtavia rahoitusvajeita vastaan kutsuen niitä kalliiksi epäonnistumisiksi. Riskinä julkisen ja yksityisen yhteistyössä onkin, että kansalaiset ja veronmaksajat kantavat riskin pelureiden korjatessa voitot. Aidosti elinvoimaisessa yhteisössä näin ei ole.

Olen itse osallistunut hyvinvointityöryhmään työskentelemällä vertaistuotannon parissa. Näenkin yhteisöllisyyden ja omaehtoisen yhdessä toimimisen ehdottomana edellytyksenä elinvoimaiselle kehitykselle. Julkinen sektori toimii usein byrokraattisesti ja yritysmaailman ainoa tehtävä on maksimoida voitot, ihmisistä ja luonnosta piittaamatta. Tarvitsemme siis julkisen vallan uudistumisen lisäksi uudenlaista yhteisöllisyyttä, jossa ihmiset toteuttavat itseään ilman, että joku käärii kermat kakusta.

Mitä vertaistuotanto sitten on? Puhtaimmillaan vertaistuotantoa on havaittavissa tiedontuotannon ja tietotekniikan parissa, esimerkiksi avoimen lähdekoodin ohjelmistoissa, wikipediassa tai sosiaalisen median sovelluksissa. Suurena haasteena onkin miten verkossa toimiva yhteisöllisyys jalkautuu myös ns. palvelutuotantoon ja luo hyvinvointia laajalti. Nykyään sovelluksia ovat erilaiset tavaranvaihtopiirit, asumisyhteisöt ja vertaistukeen perustuvat sosiaali- ja terveyspalvelut. Julkisen vallan haasteena onkin miten tukea näitä ihmisten omaan aktiivisuuteen pohjautuvia sovelluksia muilla aloilla.

Yleisenä haasteena vertaistuotannon leviämiselle taas on yhteiskunnassamme valloillaan oleva tiedon yksityistämisen vimma, joista esimerkkejä on nähtävissä esimerkiksi uudessa yliopistolaissa, tiukoissa tekijänoikeus- ja patenttilaeissa sekä yksityisyyttä loukkaavissa valvontamekanismeissa, joilla ihmisten luovuutta ja koko elämää haltuunotetaan ja irroitetaan tuotoksistaan.

Vieraileva kirjoittaja Dan Koivulaakso on Suomen elinvoiman lähteet -prosessin aktiivinen osallistuja ja Vasemmistonuorten puheenjohtaja.

Eräinä ohjelman osa-alueina olemme käsitelleet ennakoituja muutoksia ihmisten arjen hyvinvoinnissa sekä yhteiskunnan tarjoamien hyvinvointia tukevien palveluiden tulevaisuutta. Eräänä havaintonamme ovat olleet esimerkiksi työelämän paineiden keskeltä esiin kumpuavat uudet tarpeet elämänhallintaa helpottaville palveluille. Olemme miettineet, miten voisimme tulevaisuudessa tukea tällaisten palveluiden syntymistä ja saavutettavuutta.

Suomen velkaantuessa voimakkaasti selvitäkseen talouslamasta ja eläkepommin odottaessa heti seuraavan kulman takana, olemme keskustelleet myös julkisten palveluiden tulevaisuudesta. Julkisten palveluiden rahoittamiseen liittyy tulevina vuosina valtavia haasteita ja lisäksi nykyiset palvelut eivät useinkaan kohtaa kuntalaisten sisällöllisiä ja laadullisia tarpeita.

Uskon kuitenkin, että yhtälö on ratkaistavissa niin, että palveluntuotannon tehokkuus paranee ja samalla voimme tarjota kuntalaiselle entistä parempia palveluita. Tämä on kuitenkin mahdollista vain, jos uskallamme rohkeasti kyseenalaistaa vallitsevan paradigman julkisessa palveluntuotannossa.

Tällä hetkellä julkisen sektorin palveluntuotantoa leimaavat vahvat linjaorganisaatiot, joiden raja-aitojen ylittäminen on ollut poikkeus säännön sijaan. Tiedon ja parhaiden käytäntöjen jakaminen sekä toiminnan vertailu ja arviointi yli yksikkörajojen eivät valitettavasti ole useinkaan juurtuneet itsestään selviksi osiksi toimintaa.

Vasta viime vuosina on herätty keskustelemaan esimerkiksi erilaisista elinkaarimalleista, jotka lähtisivät liikkeelle asiakkaan palveluiden tai turvaverkkojen tarpeista organisaation ja tietyn palvelun sisällön sijaan. Keskustelu on kuitenkin toistaiseksi johtanut vasta muutamiin organisaatiolaatikoiden siirtoihin samojen vanhojen linjaorganisaatioiden välillä.

Julkisen sektorin tapa organisoida palveluntuotanto ei ole onnistunut parantamaan palveluiden tuottavuutta, päinvastoin. Julkiset virkasuhteet eivät myöskään ole seuranneet aikaansa ja selkeät kannustimet siihen, mitä työntekijältä todella toivotaan, ovat olleet harvinaisia.

Organisaatio- ja sisältölähtöinen tapa ajatella julkista palveluntuotantoa ei vastaa muuttuvan maailman tarpeisiin. Yhteiskunnassa, jossa ainoa jatkuva asia tuntuu olevan muutos, myös ihmisten elämä ja toimintamallit muuttuvat aiempaa nopeammin. Julkisen palveluntuotannon ja yhteiskunnan tarjonnan tulisi siis kyetä joustavammin mukautumaan jatkuvan muutoksen tarpeeseen.

Julkisen palveluntuotannon osalta todellisten kannustimien luomisen, yli yksikkörajojen tapahtuvan toiminnan mittaamisen ja arvioinnin sekä parhaiden käytäntöjen ja tiedon jakamisen kautta voisimme saavuttaa paljon. Jopa ilman usein niin tuttua kehitysprojektien jatkuvaa virtaa.

Toisaalta julkisen sektorin ei tarvitse tuottaa julkisia palveluita itse. Erilaisten public-private partnershipien ja tiettyjen palveluiden hallitun ulkoistamisen kautta voimme tehostaa palveluiden tuotantoa sekä saada arvokasta osaamista myös julkiselle sektorille. Tämä kuitenkin edellyttää, että pyrimme aktiivisesti synnyttämään toimivia markkinoita sinne, missä se on mahdollista. Lisäksi kuntien hankinta- ja kilpailutusosaamisen tasoa tulisi pyrkiä parantamaan. Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä, meidän tulisi etsiä toimivia tapoja arvioida ja mitata yksityisen sektorin julkiseen palveluntuotantoon osallistumisen tuloksia.

Vieraileva kirjoittaja Lasse Männistö on Helsingin kaupunginvaltuutettu (kok.) ja ollut aktiivinen osallistuja Suomen elinvoiman lähteet -prosessissa.

Elinvoimaa ei voi koskettaa, sen voi vain aistia. Se on lataustila, mikä voidaan saada aikaan ihmisissä ja tekemisessä – noste, jonka avulla voidaan saavuttaa asioita, mitkä muutoin saattaisivat vaikuttaa mahdottomilta tai raskailta.

Olemme pohtineet puoli vuotta, kuinka elinvoimaa saadaan lisää. Missio on ollut erityisen tärkeä ja tulee olemaan sitä jatkossakin. Jokaisen meidän tavoiteenamme on ollut nostaa elinvoimaa omassa työ-ja kontaktipiirissämme ja itse tartuin siihen tapojeni mukaisesti hyvin konkreettisesti.

Ensimmäisen kokoontumisen jälkeen selvitin, olisiko mahdollista perustaa paikalliselle tasolle Hämeenlinnaan oma vaikuttajafoorumi. Kannustuksesta innostuneena keräsin paikallisen  vaikuttajafoorumin kokoon, missä lähes 20 paikallista vaikuttajaa kokoontuivat pohtimaan elinvoimaisuuden kasvua alueellemme. Jo ensimmäisessä kokoontumisessamme keskustelu oli vilkasta ja innostunutta – Foorumimme toimi pohjana tammikuussa lanseeraatulle idealle: Haluttiin ja kaivattiin konkretiaa, yhdessä tekemistä, uudenlaista verkostoitumista eri tekijöiden sekä päättäjien että tekijöiden kesken. Siitä syntyi Made in Hämeenlinna, joka siis jatkaa paikallisen vaikuttajafoorumin alulle laittamaa yhteistyötä ja elivoimaisuuden lähteiden hakemista.

Made in Hämeenlinna on paikallinen elinvoimaisuuden osoitus, missä erilaiset tekijät kohtaavat toisensa ja yhdessä saavat vahvaa elinvoiman kasvua aikaan. Haettiin paikallisia tuottajia, jotka haluaisivat tehdä alueestamme elinvoimaista tuotteistamalla sitä. Tämä positiivinen vire on jo siirtynyt kuluttajiin, uuden järjestön perustamiseen – ja tulevaisuudessa vahvan paikallisen tekijöiden verkoston kasvamiseen.

Alue on saatava laman jälkeen uuteen iskuun, jotta alalle syntyisi (merkittäviä) kaupallisia menestyksiä. Ainoa tapa saada menestyksiä aikaan on keskittää toimintaa järjestäytyneeseen verkostoon, joka suuntautuu aktiivisesti ulospäin. Verkosto on paikka, mistä hajallaan olevat yritykset löydetään keskitetysti ja yhdessä rakennetaan yhdestä tuotemerkistä kattomerkki, jonka alla yritykset voivat toimia.

Verkostoon voidaan rakentaa tarvittaessa myös tietynlainen toimintatapa, miten kohdataan asiakas – tietynlainen palvelukonsepti; mitä tarjotaan, kenelle ja miten tuodaan lisäarvoa. Ideoita, vuorovaikustusta ja tiedonvaihtoa. Tapaamiset ja yhteydenpito rakennetaan joustavaksi ja säännölliseksi. Tiivis toimiva verkosto pyritään saamaan myös netissä saavutettavaksi.

Kukin verkostossa pyrkii keskittymään siihen, missä on vahvimmillaan – mistä nauttii, missä on vahvinta osaamista. Aktiivinen, innostunut ja elinvoimainen verkosto tuo uusia ideoita ja ajatuksia, uudenlaisia innovaatioita, tuoteyhdistelmiä. Uudet tuotteet kiinnostavat, laittavat kansainvälisestikin kiinnostavuuden liikkeelle, “veret kiertämään” ja avaa yhteyksiä uusiin mahdollisuuksiin.

Minulle työskentely sekä työpajoissa että vaikuttajafoorumeissa on ollut hyvin antoisaa. Olen halunnut omalla panoksellani, laittamalla itseni likoon, saada elinvoimaa liikkeelle sekä innostunutta asennetta omalla esimerkilläni. Toivon, että kykenemme saamaan uusia aloituksia, ituja kasvamaan ja ihmisiä pohtimaan vaihtoehtoja uusista näkökulmista.

Elinvoima ympäristössämme on kiinni meistä jokaisesta, siksi meidän kaikkien tulisi omalta osaltamme kantaa vastuu siitä, että emme vähennä sen määrää vaan pyrimme kasvattamaan sitä omalla osallistumisellamme.

Vain se, joka kokee ja tahtoo olla elinvoimainen, on sitä.

Vieraileva kirjoittaja Jaana Paavilainen on Suomen Pukutehtaan tirehtööri ja aktiivinen osallistuja Suomen Elinvoiman lähteet -kehitysohjelman vaikuttajafoorumeissa sekä työpajaprosessissa.

Luova tuho ei ole Sannäsissä pelottava käsite. Sari Baldauf hakee elinvoimamme lähteitä syvistä merkityksellisyyden kokemuksista, intohimosta, jotka toimivat luovan nosteen ja tarkoituksemme lähteinä. Ja miten löytää muuttuvan globalisaation virrassa arvokasta elämää itsellemme ja toisillemme; mistä ammentaa innostavaa asennetta, jotta osaisimme hengittää aidommassa vuorovaikutuksessa tosiimme? Missä siintävät ne tulevaisuuskuvat, yksilöiden ja yhteisöjen unelmat, jotka nostavat voimansa maailman eri kulttuurien rikkauksista ja ihmiskunnan hämmästyttävästä kyvystä etsiä, uusiutua ja löytää.

Mitä on oma luontoomme ja suomalaisuuden kulttuuriin kytkeytynyt energiamme suhteessa kiinalaisten Qi-voimaan ja sen virtaan? Hengittääkö intialaisen filosofian Prana-henki meissä? Vai kannammeko uljaana eurooppalaista syvähistoriaa ja kreikkalaisen filosofi Aristoteleen Energeia-voimaa?

Työpajassa liikkuu kiinnostavia taustavirtoja ja hienoja peruskysymyksiä. Jo kohta ne alkoivat konkretisoituvat aikamme kielelle väitteiksi, kuiskauksiksi, huudoiksi ja haasteiksi siitä minkälainen tiekartta meidän kannattaa tulevaisuudeksemme maalata.

Vieraileva kirjoittaja Teppo Turkki on Sitran viestintäjohtaja ja osallistuja Suomen elinvoiman lähteet -kehitysohjelmassa. Teppo tulee myös kirjoittamaan kehitysohjelman loppuraporttia.

Joulukuun vaikuttajafoorumi näki Suomen tulevaisuuden menestyksen avaimina ilmastonmuutoksen torjumisen ja siihen liittyvien liiketoimintamahdollisuuksien hyödyntämisen. Vaikuttajat uskovat myös, että hyvinvointia on luotava uusin keinoin ja että kuntien palvelurakenteet tarvitsevat täystuuletuksen.

Tärkeimmäksi teemaksi Suomen tulevaisuuden menestyksen kannalta nähtiin ilmastonmuutos ja siihen liittyvät toimet. Ilmastonmuutoksen vääjäämättömyys vaatii vaikuttajafoorumin mukaan syvällisiä muutoksia niin yksilöiltä yrityksiltä kuin yhteiskunnilta.

- Ilmastonmuutos tarjoaa kuitenkin suuria mahdollisuuksia taloudelle, murros on verrattavissa teolliseen vallankumoukseen. Bisnestä on kurotettava kohti uusia mahdollisuuksia kun samalla yritysten, kuntien ja valtion on investoitava uusiin liiketoimintamuotoihin, kertoi teemaa foorumissa esitellyt Tuuli Kaskinen.

Toiseksi tärkeäksi yhteiskunnallisen menestyksen tekijäksi nähtiin hyvinvoinnin luominen tekemällä asioita hyvin ja jakamalla yhteisesti ymmärrystä siitä, että saavutettujen etujen valvonnalla ei voida ylläpitää hyvinvointia pitkällä tähtäimellä.

- Tarvitsemme tekemisen meininkiä, ihmisten aitoa halua osallistua yhteisiin asioihin sekä vastuunkantoa, totesi teemaa työryhmässä työstänyt Paavali Kukkonen.

Kolmanneksi tärkeimmäksi teemaksi vaikuttajafoorumi nosti vaatimuksen täystuulettaa kuntien nykyiset palvelurakenteet, josta nähtiin mahdolliseksi luoda myös uusia menestysreseptejä kansainväliselle liiketoiminnalle ja menestykselle.

Vaikuttajafoorumissa käsiteltiin paitsi näitä teemoja, myös yrittäjyyttä, johtajuutta innovaatioita, koulutusta ja osaamista. Teemoista oli muodostettu kymmenen teesiä joista äänestettiin kolme tärkeintä edellä mainittua.

Kehitysohjelma jatkuu  työpajoissa, joissa valittuja teemoja työstetään eteenpäin. Viimeinen vaikuttajafoorumi pidetään 23.3.2010 jolloin kehitysohjelma päättyy.

Vaikuttajafoorumissa saatavien priorisointien pohjalta käännämme huomiomme konkreettisiin toimenpide-ehdotuksiin. Huomasimme ensimmäisen Vaikuttajafoorumin jälkeen, että ei ole helppoa löytää aivan toteutusvalmiita “kypsiä hedelmiä” – vaikka salissa vallitsi yksimielisyys siitä, mille asioille olisi jotain tehtävä, ovat konkreettiset keinot vaikeampia löytää. Meillä ei ehkä ole etabloituneita tapoja tehdä laajempia toimenpiteitä edeltäviä kokeiluja, joiden kautta muutoksia saataisiin käyntiin. Ajatuksenne kokeilukulttuurin edistämiseksi ovat tervetulleita!