Elinvoima ja muut avainkäsitteet

Kehitysohjelman lähestymistavan keskeisiä ”uusia” käsitteitä ovat kasvudynamiikka ja elinvoima. Näiden käsitteiden käytöllä pyritään löytämään uusia tuoreita näkökulmia ja ideoita täydentämään vakiintuneita hyvinvointi- ja kilpailukykypohdintoja. Avainkäsitteiden sisältöä voidaan luonnehtia seuraavasti:

• Kasvudynamiikka on tapa, jolla luodaan jatkuvaa uudistumista sekä kestävää kehitystä ja menestystä ulkoisen murroksen vaatimusten mukaisesti. Kasvudynamiikan tekijöitä ovat elinvoima, talouden kasvu ja kilpailukyky sekä aineellinen ja henkinen hyvinvointi.
• Hyvinvointi on kansalaisten kokemaa sekä aineellista vaurautta, että henkistä hyvinvointia sekä näiden jakautumista ja käyttöä.
• Talouden kasvu ja kilpailukyky on talouden / työelämän tuottavuutta sekä kykyä tuottaa ainutlaatuisia tai ylivoimaisia hyötyjä – yritykset asiakkailleen ja alueet investoijille.
• Elinvoima on tahtoa ja kykyä, sekä mahdollisuuksia ja voimavaroja uudistua eli kehittää tai synnyttää, toimeenpanna ja saavuttaa asioita.

Seuraavassa esitetään vielä muutamia ajatuksia hyvinvointi-, kilpailukyky- ja elinvoima-käsitteiden välisistä yhteyksistä:

• Hyvinvointia ei voida saavuttaa ja ylläpitää ilman talouden kasvua ja kilpailukykyä. Toisaalta kilpailukyky murroksessa edellyttää välttämättä uudistumista ja elinvoimaa.
• Mutta elinvoimaa voi olla – ja Suomella on sitä ollut – ilman kilpailukykyä ja hyvinvointia.
• Elinvoima sinänsä ei kuitenkaan ole riittävä edellytys kilpailukyvylle ja hyvinvoinnille. Kyse on siitä suuntautuuko elinvoima uudistumiseen ja kilpailukyvyn kehittämiseen.
• Talouden kasvun ja kilpailukyvyn edistämisen vaatimat toimenpiteet saattavat johtaa – ja
  ovat myös usein johtaneet – negatiivisiin hyvinvointivaikutuksiin.
• Saavutettu hyvinvointi voi olla elinvoiman kannalta joko rakentavaa (investoinnit tulevaisuuteen) tai rappeuttavaa (vahingollinen kuluttaminen nykyhetkessä).

Kasvudynamiikka

Kasvudynamiikan ja sen tekijöiden ja niiden vaikutussuhteiden tarkastelussa ovat seuraavat näkökohdat tärkeitä:

• Miten elinvoimasta ja sen lähteistä luodaan talouden kasvua ja kilpailukykyä?
  • elinvoiman tekijöiden määrä ja laatu sekä kohdentuminen tulevaisuuden kasvu-potentiaalien ja kilpailukyvyn ydinasioiden kannalta (esim. työvoiman saatavuus, osaaminen, asenteet)
• Miten talouden kasvu ja kilpailu(kyky) vaikuttaa aineelliseen ja henkiseen hyvinvointiin?
  • kasvun ja kilpailukyvyn tulosten (esim. lisääntyneet resurssit, työ, pääoma) allokoituminen ja kilpailukyvyn kehittämisen ”ulkoisvaikutukset”
• Miten aineellista ja henkistä hyvinvointia käytetään elinvoimaan ja sen lähteisiin?
  • hyvinvoinnin voimavarojen käyttö / investointi tulevaisuuden rakentamiseen tai käyttö haitalliseen kulutukseen tai ”väärään” säästämiseen

Kasvudynamiikan perustana ovat arvot ja uskomukset, jotka määrittävät tarkoitusperiä, päämääriä ja keinoja sekä ajattelun ja toiminnan aikajänteitä. Kyse on siis siitä, mille henkisille ja hengellisille perustoille rakennetaan. Mistä arvoista ja uskomuksista on pidettävä kiinni ja mistä on luovuttava, mitä unohdettua on löydettävä uudestaan? Mikä on itseisarvoista ja mikä välineellistä?

Elinvoima-käsitteen sisällöstä

Elinvoima-käsite on innostava ja mielenkiintoinen käsite. Se pistää ajatuksia liikkeelle ja herättää monia mielleyhtymiä ja samalla paljon uusia kysymyksiä. Mutta samalla sen moniselitteisyys ja laaja-alaisuus voi luoda kommunikaatio-ongelmia ja hajaannusta työskentelyyn. Seuraavassa elinvoima-käsitteen sisällön luonnehdintaa:

• Elinvoima on ydinolemukseltaan energiaa, dynamiikkaa, luovuutta, voimaa, kestävyyttä ja terveyttä; se on iloa, innostusta, tulevaisuudenuskoa, uteliaisuutta, yrittäjyyttä.
• Elinvoima ilmenee muutoksena, uudistumisena ja vahvistumisena, kehityksenä ja kasvuna, lisääntymisenä ja moninkertaistumisena, vaurastumisena. Elinvoima luo elinvoimaa.
• Elinvoima on siten monien erilaisten henkisten ja aineellisten tekijöiden yhteisvaikutuksen tulosta. Kansakunnan elinvoiman tekijöitä voivat olla esimerkiksi seuraavat:
  • väestö – ikärakenne, koulutus, työllisyys, terveys
  • henkiset ja hengelliset – merkitys, tahto, uskomukset, toivo, moraali
  • aineelliset – luonnonvarat, pääoma, infrastruktuurit
  • sosiaaliset – luottamus, yhteisöllisyys, arvot, kulttuuri, perinteet
  • systeemiset – päätöksenteko, instituutiot ja järjestelmä.
• Elinvoimaan ja sen lähteisiin ja esteisiin liittyvät myös vuorovaikutukset eri (toimija)tasojen välillä: yksilö, yhteisö / yritys, yhteiskunta, luomakunta.