Tietoa näistä sivuista
Osallistu Facebookissa
Viimeksi kommentoidut
- Vielä julkisista palveluista « Lasse Männistö kommentoi artikkelia Lasse Männistö: Julkisten palveluiden on uudistuttava
- Tweets that mention Elinvoimainen Suomi | Suomen elinvoiman lähteet -- Topsy.com kommentoi artikkelia Elinvoimainen Suomi
- Lauri Gröhn kommentoi artikkelia Dan Koivulaakso: Luovuus syntyy yhteisöllisyydestä ja vauraus jakamisesta
- Antti Kääriäinen kommentoi artikkelia Dan Koivulaakso: Luovuus syntyy yhteisöllisyydestä ja vauraus jakamisesta
- Matti Hyryläinen kommentoi artikkelia Elinvoiman lähteille
Kuvia ensimmäisestä Vaikuttajafoorumista
.jpg){kind=avatar}
23.9.2009
Taloustieteen nobelisti Paul Krugman puhui maanantaina 21.9.2009 Helsingissä maailmantalouden tilanteesta parisataapäiselle yleisölle. Tapahtuma avasi Sitran vetämän kehitysohjelman, joka jatkuu ensi kevääseen. Tämä blogi seuraa kehitysohjelman tapahtumia ja tuo näkökulmia keskusteluun. Edelliset Sarin ja Mikon blogikirjoitukset ovat lyhennelmiä heidän puheistaan, joilla tapahtuma avattiin.
Ohessa kuvia tapahtumasta.
Ensimmäisen Vaikuttajafoorumin tapahtumapaikka.
Taloustieteen nobelisti Paul Krugman ja Sitran yliasiamies Mikko Kosonen.
Sari Baldauf johti puhetta Vaikuttajafoorumissa.
Ei tainnut käydä selville tuossa tilaisuudessa, että taloustieteilijä Krugman on osoittanut, että puhe kansakunnan kilpailukyvystä on väärä rinnastus yritysten kilpailukykyyn ( Paul Krugman: Pop Internationalism, 1997).
Krugman on myös todennut tuon väärän metaforan haitallisuuden. Mantraa ovat silti hokeneet sekä Delors valkoisessa kirjassaan (”The Community will be able to improve its global competitiveness”) että Clinton (”Each nation is like a big corporation…”).
Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn säilyttämistä on julkisessa keskustelussa esitetty sekä tietoyhteiskuntakehityksen edellytykseksi että seuraukseksi. “Kansallinen kilpailukyky” on ollut tämän vuosikymmenen suosituimpia mantroja Suomessa.
Mikä mahtoi olla Krugmanin keskeinen viesti ja lisäarvo kuulijoille sekä tilaisuuden rahoittajille?
Luin SITRAn sivuilta hänen sanoneen seuraavaa:
“Paul Krugman korosti, että talouskriisistä on myös mahdollista nousta”
“Vahva vientivetoisuus on riski pienelle talousalueelle. Viennin rinnalla on syytä vahvistaa myös muita talouden ulottuvuuksia.”
“Krugman kiitti pieniä maita myös niiden turvaverkoista.”
“Tämä lama on ollut suuri inhimillinen kriisi monelle.”
“Jos hallitukset todella sitoutuvat panostamaan ilmastonmuutoksen hillintään, piilee siinä suuria taloudellisia mahdollisuuksia.”
“Tyypillistä tälle lamalle on, että vaikka bruttokansantuote saataisiin kasvuun, työttömyys ei samanaikaisesti ja automaattisesti lähde laskuun.”
“Krugman pohti myös euroaluetta ja totesi että Euroopan keskuspankki on selvinnyt lamasta varsin hyvin. ”
Onko Krugmanin kommenteissa mitään jota ei olisi tiedetty jo ennestään?
Krugman on kiistelty hahmo blogosfääreissä ihan ammattilaistenkin kesken. Häneen tulee suhtautua kriittisesti ja pitää mielessä että hän edustaa Keynesiläistä talousteoriaa. Muitakin ajattelutapoja ja malleja on olemassa.
Krugmanin tapaiselle henkilölle löytyy vastaanlaittajia, vaikkapa Peter Schiff jolla on erilaiset näkemykset taloudesta. Hänen ajattelu on lähinnä Itävaltalaista talousoppia.
http://www.youtube.com/watch?v=EgMclXX5msc
ad Marko Suo-Anttila
“Krugman on kiistelty hahmo blogosfääreissä ihan ammattilaistenkin kesken.” Hyvä.
Onko ideaa, miten me saataisiin kiistelty hahmo kotimaiseenkin keskusteluun?
Minä uskon että eräs asia mikä pitäisi saada rikki, on yksimielisyyden verho.
Samanmielisten kesken ei synny uusia ajatuksia vaan pelkkää selkään taputtelua.
Pitäisi saada aikaan uutta keskustelua, mutta rakentavalla tavalla, jossa ei vain huudeta “väärin sammutettu”, vaan annettaisiin todellisia vaihtoehtoja sellaisella tavalla, joka mahdollistaa uusien ajatuksien synnyn ja vapaan keskustelun sitten niistä kiistanalaisistakin asioista.
Tässä mielessä, kun olen seurannut tätäkin keskustelua, mielessä on ollut, entä jos seuraavassa vastaavassa tapahtumassa avattaisiin ovia reippaammin. Pyydettäisiin sisään sellaisia ihmisiä, joitten ääni ei kenties ole kaikkein kovin, ja joiden tausta ei välttämättä olisi juuri tuossa sidosryhmässä?
Avaisiko se uuden keskustelun, kenties kiistanalaisenkin?
“Onko ideaa, miten me saataisiin kiistelty hahmo kotimaiseenkin keskusteluun?”
“Minä uskon että eräs asia mikä pitäisi saada rikki, on yksimielisyyden verho.”
“Samanmielisten kesken ei synny uusia ajatuksia vaan pelkkää selkään taputtelua.”
Olen samaa mieltä kanssasi konseksunsesta. Tämä verho ei puhkea puheella vaan kivulla.
Mietin tällä hetkellä muuttoa pois Suomesta perheen kera. Miksi ihmeessä olisin täällä kun palkka on tullut Suomen ulkopuolelta jo yli 10 vuotta? Miksi ihmeessä minä kuuntelisin näitä “tuppeen sahattuja” juttuja? Naurettavaa ja vastenmielistä jo edes ajatella.
Kotimaiseen keskusteleen ei saa stimulantteja kuin ulkopuolelta. Suomalaiset päättäjät on pahasti, hävyttömän pahasti unessa, kaukana siitä missä maailmassa tällä hetkellä mennään. Se on ikävää ja epämiellyttävää huomata varsinkin kun huomaa että he eivät ymmärrä sitä itse.