Tietoa näistä sivuista
Osallistu Facebookissa
Viimeksi kommentoidut
- essi kommentoi artikkelia Jaana Paavilainen: Elinvoima ja sen lähteet
- Vielä julkisista palveluista « Lasse Männistö kommentoi artikkelia Lasse Männistö: Julkisten palveluiden on uudistuttava
- Tweets that mention Elinvoimainen Suomi | Suomen elinvoiman lähteet -- Topsy.com kommentoi artikkelia Elinvoimainen Suomi
- Lauri Gröhn kommentoi artikkelia Dan Koivulaakso: Luovuus syntyy yhteisöllisyydestä ja vauraus jakamisesta
- Antti Kääriäinen kommentoi artikkelia Dan Koivulaakso: Luovuus syntyy yhteisöllisyydestä ja vauraus jakamisesta
Suomen elinvoiman lähteet –kehitysohjelmassa etsitään laajalla yhteiskunnallisten päättäjien ja vaikuttajien joukolla ratkaisuja siihen, mistä Suomi voi ammentaa elinvoimansa tulevaisuudessa. Ohjelman avulla työstetään toimenpiteiksi näkemyksiä siitä, miten maailmaa ravisteleva finanssi- ja talouskriisi, ilmastonmuutos, väestön ikääntyminen ja tieto- ja viestintätekniikan kehitys muuttavat Suomen toimintaympäristöä. Tavoitteena on tunnistaa tärkeimmät tekijät, joiden avulla Suomi voi vahvistaa ja uudistaa elinvoimaisuuttaan, kilpailukykyään ja hyvinvointiaan.
Lasse Männistö: Julkisten palveluiden on uudistuttava
Suomen elinvoiman lähteitä pohtiva Sitran ohjelma on edennyt konkretiaa etsivään vaiheeseensa – onhan ohjelmassa tehty paljon työtä jo viime vuoden syyskuusta lukien.
Eräinä ohjelman osa-alueina olemme käsitelleet ennakoituja muutoksia ihmisten arjen hyvinvoinnissa sekä yhteiskunnan tarjoamien hyvinvointia tukevien palveluiden tulevaisuutta. Eräänä havaintonamme ovat olleet esimerkiksi työelämän paineiden keskeltä esiin kumpuavat uudet tarpeet elämänhallintaa helpottaville palveluille. Olemme miettineet, miten voisimme tulevaisuudessa tukea tällaisten palveluiden syntymistä ja saavutettavuutta.
Suomen velkaantuessa voimakkaasti selvitäkseen talouslamasta ja eläkepommin odottaessa heti seuraavan kulman takana, olemme keskustelleet myös julkisten palveluiden tulevaisuudesta. Julkisten palveluiden rahoittamiseen liittyy tulevina vuosina valtavia haasteita ja lisäksi nykyiset palvelut eivät useinkaan kohtaa kuntalaisten sisällöllisiä ja laadullisia tarpeita.
Uskon kuitenkin, että yhtälö on ratkaistavissa niin, että palveluntuotannon tehokkuus paranee ja samalla voimme tarjota kuntalaiselle entistä parempia palveluita. Tämä on kuitenkin mahdollista vain, jos uskallamme rohkeasti kyseenalaistaa vallitsevan paradigman julkisessa palveluntuotannossa.
Tällä hetkellä julkisen sektorin palveluntuotantoa leimaavat vahvat linjaorganisaatiot, joiden raja-aitojen ylittäminen on ollut poikkeus säännön sijaan. Tiedon ja parhaiden käytäntöjen jakaminen sekä toiminnan vertailu ja arviointi yli yksikkörajojen eivät valitettavasti ole useinkaan juurtuneet itsestään selviksi osiksi toimintaa.
Vasta viime vuosina on herätty keskustelemaan esimerkiksi erilaisista elinkaarimalleista, jotka lähtisivät liikkeelle asiakkaan palveluiden tai turvaverkkojen tarpeista organisaation ja tietyn palvelun sisällön sijaan. Keskustelu on kuitenkin toistaiseksi johtanut vasta muutamiin organisaatiolaatikoiden siirtoihin samojen vanhojen linjaorganisaatioiden välillä.
Julkisen sektorin tapa organisoida palveluntuotanto ei ole onnistunut parantamaan palveluiden tuottavuutta, päinvastoin. Julkiset virkasuhteet eivät myöskään ole seuranneet aikaansa ja selkeät kannustimet siihen, mitä työntekijältä todella toivotaan, ovat olleet harvinaisia.
Organisaatio- ja sisältölähtöinen tapa ajatella julkista palveluntuotantoa ei vastaa muuttuvan maailman tarpeisiin. Yhteiskunnassa, jossa ainoa jatkuva asia tuntuu olevan muutos, myös ihmisten elämä ja toimintamallit muuttuvat aiempaa nopeammin. Julkisen palveluntuotannon ja yhteiskunnan tarjonnan tulisi siis kyetä joustavammin mukautumaan jatkuvan muutoksen tarpeeseen.
Julkisen palveluntuotannon osalta todellisten kannustimien luomisen, yli yksikkörajojen tapahtuvan toiminnan mittaamisen ja arvioinnin sekä parhaiden käytäntöjen ja tiedon jakamisen kautta voisimme saavuttaa paljon. Jopa ilman usein niin tuttua kehitysprojektien jatkuvaa virtaa.
Toisaalta julkisen sektorin ei tarvitse tuottaa julkisia palveluita itse. Erilaisten public-private partnershipien ja tiettyjen palveluiden hallitun ulkoistamisen kautta voimme tehostaa palveluiden tuotantoa sekä saada arvokasta osaamista myös julkiselle sektorille. Tämä kuitenkin edellyttää, että pyrimme aktiivisesti synnyttämään toimivia markkinoita sinne, missä se on mahdollista. Lisäksi kuntien hankinta- ja kilpailutusosaamisen tasoa tulisi pyrkiä parantamaan. Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä, meidän tulisi etsiä toimivia tapoja arvioida ja mitata yksityisen sektorin julkiseen palveluntuotantoon osallistumisen tuloksia.
Vieraileva kirjoittaja Lasse Männistö on Helsingin kaupunginvaltuutettu (kok.) ja ollut aktiivinen osallistuja Suomen elinvoiman lähteet -prosessissa.
Jaana Paavilainen: Elinvoima ja sen lähteet
Elinvoima – jo ensimmäisessä kokoontumisessamme nostettiin esiin tämä sana: Mitä se on?
Elinvoimaa ei voi koskettaa, sen voi vain aistia. Se on lataustila, mikä voidaan saada aikaan ihmisissä ja tekemisessä – noste, jonka avulla voidaan saavuttaa asioita, mitkä muutoin saattaisivat vaikuttaa mahdottomilta tai raskailta.
Olemme pohtineet puoli vuotta, kuinka elinvoimaa saadaan lisää. Missio on ollut erityisen tärkeä ja tulee olemaan sitä jatkossakin. Jokaisen meidän tavoiteenamme on ollut nostaa elinvoimaa omassa työ-ja kontaktipiirissämme ja itse tartuin siihen tapojeni mukaisesti hyvin konkreettisesti.
Ensimmäisen kokoontumisen jälkeen selvitin, olisiko mahdollista perustaa paikalliselle tasolle Hämeenlinnaan oma vaikuttajafoorumi. Kannustuksesta innostuneena keräsin paikallisen vaikuttajafoorumin kokoon, missä lähes 20 paikallista vaikuttajaa kokoontuivat pohtimaan elinvoimaisuuden kasvua alueellemme. Jo ensimmäisessä kokoontumisessamme keskustelu oli vilkasta ja innostunutta – Foorumimme toimi pohjana tammikuussa lanseeraatulle idealle: Haluttiin ja kaivattiin konkretiaa, yhdessä tekemistä, uudenlaista verkostoitumista eri tekijöiden sekä päättäjien että tekijöiden kesken. Siitä syntyi Made in Hämeenlinna, joka siis jatkaa paikallisen vaikuttajafoorumin alulle laittamaa yhteistyötä ja elivoimaisuuden lähteiden hakemista.
Made in Hämeenlinna on paikallinen elinvoimaisuuden osoitus, missä erilaiset tekijät kohtaavat toisensa ja yhdessä saavat vahvaa elinvoiman kasvua aikaan. Haettiin paikallisia tuottajia, jotka haluaisivat tehdä alueestamme elinvoimaista tuotteistamalla sitä. Tämä positiivinen vire on jo siirtynyt kuluttajiin, uuden järjestön perustamiseen – ja tulevaisuudessa vahvan paikallisen tekijöiden verkoston kasvamiseen.
Alue on saatava laman jälkeen uuteen iskuun, jotta alalle syntyisi (merkittäviä) kaupallisia menestyksiä. Ainoa tapa saada menestyksiä aikaan on keskittää toimintaa järjestäytyneeseen verkostoon, joka suuntautuu aktiivisesti ulospäin. Verkosto on paikka, mistä hajallaan olevat yritykset löydetään keskitetysti ja yhdessä rakennetaan yhdestä tuotemerkistä kattomerkki, jonka alla yritykset voivat toimia.
Verkostoon voidaan rakentaa tarvittaessa myös tietynlainen toimintatapa, miten kohdataan asiakas – tietynlainen palvelukonsepti; mitä tarjotaan, kenelle ja miten tuodaan lisäarvoa. Ideoita, vuorovaikustusta ja tiedonvaihtoa. Tapaamiset ja yhteydenpito rakennetaan joustavaksi ja säännölliseksi. Tiivis toimiva verkosto pyritään saamaan myös netissä saavutettavaksi.
Kukin verkostossa pyrkii keskittymään siihen, missä on vahvimmillaan – mistä nauttii, missä on vahvinta osaamista. Aktiivinen, innostunut ja elinvoimainen verkosto tuo uusia ideoita ja ajatuksia, uudenlaisia innovaatioita, tuoteyhdistelmiä. Uudet tuotteet kiinnostavat, laittavat kansainvälisestikin kiinnostavuuden liikkeelle, “veret kiertämään” ja avaa yhteyksiä uusiin mahdollisuuksiin.
Minulle työskentely sekä työpajoissa että vaikuttajafoorumeissa on ollut hyvin antoisaa. Olen halunnut omalla panoksellani, laittamalla itseni likoon, saada elinvoimaa liikkeelle sekä innostunutta asennetta omalla esimerkilläni. Toivon, että kykenemme saamaan uusia aloituksia, ituja kasvamaan ja ihmisiä pohtimaan vaihtoehtoja uusista näkökulmista.
Elinvoima ympäristössämme on kiinni meistä jokaisesta, siksi meidän kaikkien tulisi omalta osaltamme kantaa vastuu siitä, että emme vähennä sen määrää vaan pyrimme kasvattamaan sitä omalla osallistumisellamme.
Vain se, joka kokee ja tahtoo olla elinvoimainen, on sitä.
Vieraileva kirjoittaja Jaana Paavilainen on Suomen Pukutehtaan tirehtööri ja aktiivinen osallistuja Suomen Elinvoiman lähteet -kehitysohjelman vaikuttajafoorumeissa sekä työpajaprosessissa.
Teppo Turkki: Ajatuksia talvisesta työpajasta
Lumi narskuu kymmenien kenkien alla kun Elinvoimaa-työpajalaiset taivaltavat Sannäsin kokoussalilta päärakennuksen ruokalaan. Huuruisessa talvisäässä on lähes parikymmentä astetta pakkasta mutta puhetta se ei hiljennä. Tuntuu kuin jokaisen työpajalaisen jo aamulla alkanut keskustelu jatkuu yhtenä katkeamattomana ajatusten, dialogin ja hahmottamisen energiavirtana. Globalisaation uusi vaihe suhteessa hyvinvointiimme ja yrittäjyyteen? Miten muutoksia pitää johtaa? Miten uusi syntyy rikastuvissa paikallisissa talouksissa? Ja minkälaista johtajuutta meneillään olevassa murroksessa tarvitaan?
Luova tuho ei ole Sannäsissä pelottava käsite. Sari Baldauf hakee elinvoimamme lähteitä syvistä merkityksellisyyden kokemuksista, intohimosta, jotka toimivat luovan nosteen ja tarkoituksemme lähteinä. Ja miten löytää muuttuvan globalisaation virrassa arvokasta elämää itsellemme ja toisillemme; mistä ammentaa innostavaa asennetta, jotta osaisimme hengittää aidommassa vuorovaikutuksessa tosiimme? Missä siintävät ne tulevaisuuskuvat, yksilöiden ja yhteisöjen unelmat, jotka nostavat voimansa maailman eri kulttuurien rikkauksista ja ihmiskunnan hämmästyttävästä kyvystä etsiä, uusiutua ja löytää.
Mitä on oma luontoomme ja suomalaisuuden kulttuuriin kytkeytynyt energiamme suhteessa kiinalaisten Qi-voimaan ja sen virtaan? Hengittääkö intialaisen filosofian Prana-henki meissä? Vai kannammeko uljaana eurooppalaista syvähistoriaa ja kreikkalaisen filosofi Aristoteleen Energeia-voimaa?
Työpajassa liikkuu kiinnostavia taustavirtoja ja hienoja peruskysymyksiä. Jo kohta ne alkoivat konkretisoituvat aikamme kielelle väitteiksi, kuiskauksiksi, huudoiksi ja haasteiksi siitä minkälainen tiekartta meidän kannattaa tulevaisuudeksemme maalata.
Vieraileva kirjoittaja Teppo Turkki on Sitran viestintäjohtaja ja osallistuja Suomen elinvoiman lähteet -kehitysohjelmassa. Teppo tulee myös kirjoittamaan kehitysohjelman loppuraporttia.
Terveisiä projektitiimiltä: joulukuun vaikuttajafoorumista kohti työpajatyöskentelyä
Suomen elinvoiman lähteet -kehitysohjelma on jatkanut työskentelyään joulukuun vaikuttajafoorumin jälkeen kohti työpajatyöskentelyä ja kolmatta vaikuttajafoorumia. Varmasti lyhyt summaus on paikallaan siitä, mitä joulukuun vaikuttajafoorumissa tehtiin ja miten työnteko jatkuu kohti maaliskuun huipennusta.
Joulukuun vaikuttajafoorumi näki Suomen tulevaisuuden menestyksen avaimina ilmastonmuutoksen torjumisen ja siihen liittyvien liiketoimintamahdollisuuksien hyödyntämisen. Vaikuttajat uskovat myös, että hyvinvointia on luotava uusin keinoin ja että kuntien palvelurakenteet tarvitsevat täystuuletuksen.
Tärkeimmäksi teemaksi Suomen tulevaisuuden menestyksen kannalta nähtiin ilmastonmuutos ja siihen liittyvät toimet. Ilmastonmuutoksen vääjäämättömyys vaatii vaikuttajafoorumin mukaan syvällisiä muutoksia niin yksilöiltä yrityksiltä kuin yhteiskunnilta.
- Ilmastonmuutos tarjoaa kuitenkin suuria mahdollisuuksia taloudelle, murros on verrattavissa teolliseen vallankumoukseen. Bisnestä on kurotettava kohti uusia mahdollisuuksia kun samalla yritysten, kuntien ja valtion on investoitava uusiin liiketoimintamuotoihin, kertoi teemaa foorumissa esitellyt Tuuli Kaskinen.
Toiseksi tärkeäksi yhteiskunnallisen menestyksen tekijäksi nähtiin hyvinvoinnin luominen tekemällä asioita hyvin ja jakamalla yhteisesti ymmärrystä siitä, että saavutettujen etujen valvonnalla ei voida ylläpitää hyvinvointia pitkällä tähtäimellä.
- Tarvitsemme tekemisen meininkiä, ihmisten aitoa halua osallistua yhteisiin asioihin sekä vastuunkantoa, totesi teemaa työryhmässä työstänyt Paavali Kukkonen.
Kolmanneksi tärkeimmäksi teemaksi vaikuttajafoorumi nosti vaatimuksen täystuulettaa kuntien nykyiset palvelurakenteet, josta nähtiin mahdolliseksi luoda myös uusia menestysreseptejä kansainväliselle liiketoiminnalle ja menestykselle.
Vaikuttajafoorumissa käsiteltiin paitsi näitä teemoja, myös yrittäjyyttä, johtajuutta innovaatioita, koulutusta ja osaamista. Teemoista oli muodostettu kymmenen teesiä joista äänestettiin kolme tärkeintä edellä mainittua.
Kehitysohjelma jatkuu työpajoissa, joissa valittuja teemoja työstetään eteenpäin. Viimeinen vaikuttajafoorumi pidetään 23.3.2010 jolloin kehitysohjelma päättyy.
Vaikuttajafoorumi 2 tänään: Kaikki valmiina
.jpg){kind=avatar}
8.12.2009
Työmme on edennyt kiihkeässä tahdissa toisen työpajan kautta kohti tämänpäiväistä Vaikuttajafoorumia. Ensimmäisessä työpajassa muodostetut teemaryhmät ovat työstäneet ajatteluaan teesien muotoon, jotka työpajalaiset esittävät tänään lukuisalle vaikuttajien joukolle. Tavoitteenamme on ollut terävä, silti rakentava ilmaisu, joka toivottavasti herättää vilkkaan ja antoisan keskustelun.
Vaikuttajafoorumissa saatavien priorisointien pohjalta käännämme huomiomme konkreettisiin toimenpide-ehdotuksiin. Huomasimme ensimmäisen Vaikuttajafoorumin jälkeen, että ei ole helppoa löytää aivan toteutusvalmiita “kypsiä hedelmiä” – vaikka salissa vallitsi yksimielisyys siitä, mille asioille olisi jotain tehtävä, ovat konkreettiset keinot vaikeampia löytää. Meillä ei ehkä ole etabloituneita tapoja tehdä laajempia toimenpiteitä edeltäviä kokeiluja, joiden kautta muutoksia saataisiin käyntiin. Ajatuksenne kokeilukulttuurin edistämiseksi ovat tervetulleita!