Tietoa näistä sivuista
Osallistu Facebookissa
Viimeksi kommentoidut
- essi kommentoi artikkelia Jaana Paavilainen: Elinvoima ja sen lähteet
- Vielä julkisista palveluista « Lasse Männistö kommentoi artikkelia Lasse Männistö: Julkisten palveluiden on uudistuttava
- Tweets that mention Elinvoimainen Suomi | Suomen elinvoiman lähteet -- Topsy.com kommentoi artikkelia Elinvoimainen Suomi
- Lauri Gröhn kommentoi artikkelia Dan Koivulaakso: Luovuus syntyy yhteisöllisyydestä ja vauraus jakamisesta
- Antti Kääriäinen kommentoi artikkelia Dan Koivulaakso: Luovuus syntyy yhteisöllisyydestä ja vauraus jakamisesta
Suomen elinvoiman lähteet –kehitysohjelmassa etsitään laajalla yhteiskunnallisten päättäjien ja vaikuttajien joukolla ratkaisuja siihen, mistä Suomi voi ammentaa elinvoimansa tulevaisuudessa. Ohjelman avulla työstetään toimenpiteiksi näkemyksiä siitä, miten maailmaa ravisteleva finanssi- ja talouskriisi, ilmastonmuutos, väestön ikääntyminen ja tieto- ja viestintätekniikan kehitys muuttavat Suomen toimintaympäristöä. Tavoitteena on tunnistaa tärkeimmät tekijät, joiden avulla Suomi voi vahvistaa ja uudistaa elinvoimaisuuttaan, kilpailukykyään ja hyvinvointiaan.
Ensimmäisen työpajan satoa
11.11.2009
Kehitysohjelmamme joulukuun Vaikuttajafoorumia syyskuisen tehtäväksiannon pohjalta valmisteleva ensimmäinen 30 asiantuntijan työpaja kokoontui lokakuun lopun harmaan sateisessa säässä ja synkeiden talousuutisten keskellä. Ei kuitenkaan masentuneena tai toivonsa heittäneenä, vaan energisellä ”sotaa apatiaa vastaan” -asenteella, tavoitteena löytää tapoja, joilla lamaantunut Suomi saadaan havahtumaan tekemisen tahtoon ja meininkiin. Maailmassa, jossa suuret murrokset muuttavat perusteellisesti useimpien toimialojen ansaintalogiikkaa ja myös julkisen sektorin toiminnan perusteita. Tilanteessa, jossa aikaa ei ole hukattavaksi.
Kriittiseksi tekijäksi Suomen tulevaisuudelle todettiin henki. Henkeen kuuluu usko tulevaisuuteen, tosissaan (vaan ei vailla huumorintajua, pakonomaisesti tai ilottomasti) tekeminen, oman kortensa kekoon kantaminen, muiden arvostaminen ja rohkaiseminen sekä luottamuksellinen yhteistyö. Henki pohjaa arvoihin ja rakentaa elinvoimaisuutta. Jotta henki voi kasvaa yhteisölliseksi nosteeksi, tarvitaan tulevaisuuden näköaloja, suuntaa.
Tahtotila on elinvoimainen Suomi ja sitä hahmoteltiin seuraavien adjektiivien avulla: innostava, rohkea, riskinottokykyinen, osaava, osallistuva, välittävä, moninaisuutta arvostava, yhteistyökykyinen ja mukaankutsuva. Yksi osa meneillään olevaa työtä on määritellä elinvoimalle konkreettisia, seurattavissa olevia mittareita yksilön, organisaatioiden ja yhteiskunnan kannalta.
Keskiössä työpajaprosessissa on ihminen ja mielekäs tekeminen, työ, joka muodostaa tärkeän osan oman arvon tunteesta ja elämän kokemisesta merkityksellisenä. Sen lisäksi, että se on sekä yksilön että kansantalouden toimeentulon perusta. Työn luonne ja sisältö muuttuu siirtyessämme tieto- ja palveluyhteiskuntaan; samanaikaisesti tuotannon kansainvälistyminen vähentää teollista työtä täällä. Suuri huolenaihe on, mistä työtä ihmisille poistuneiden teollisten työpaikkojen sijaan, mistä riittävän vahvoja uuden kasvun alkuja. Huolenaihe on myös se, miten pystymme uudistamaan usein hierarkkisia toimintatapojamme vuorovaikutteisemmiksi, sellaisiksi, joilla pysymme vaikeasti ennakoitavan maailman pulssilla ja kehityksessä mukana.
Työpaja päätti lähteä hakemaan polkuja kohti tahtotilaa seuraavista näkökulmista:
- Yrittäjyys
- Osaaminen ja innovaatioympäristö
- Johtaminen ja hallinta (governance)
- Kestävä malli hyvinvointiyhteiskunnalle
Aidon avautumisen…
Kaikkiin näkökulmiin liittyy tavalla tai toisella Suomen avautuminen ja verkottuminen. Suomi on voimakkaasti viennistä riippuva kansantalous. Mikä on roolimme uudenlaisessa kansainvälisessä työnjaossa? Missä olemme aloitteentekijöitä, perustajia ja yhteistyöhön kokoavan osaamisen alustoja, missä menemme mukaan omalla lisäarvollamme toisten käynnistämiin ideoihin? Avautuminen tarkoittaa sitä, että Suomi ja suomalaiset kytkeytyvät todella osaksi kansainvälisiä verkostoja… ja muualta tulevat sekä muualla toimivat osaksi meidän verkostojamme. Digitaalisessa, jälkiteollisessa maailmassa valtiot kilpailevat kyvyllään toimia innovaatio- ja yrittäjäympäristönä, ei niinkään perinteisillä suhteellisilla tuotannontekijäeduilla ja -eroilla. Oleellista on, että muualtakin halutaan tulla Suomeen käynnistämään ja kehittämään uusia, kiinnostavia juttuja. Meidän on ajateltava useammin outside-in, maailmanlaajuisesta näkökulmasta käsin kuin sisälähtöisesti ja -pölytteisesti, oman joukon kesken.
Mihin Suomen pitäisi sitten panostuksiaan kohdentaa? Ovatko julkiset panostukset toisaalta liian pirstoutuneita ja toisaalta liiaksi ”vanhoja” aloja tukevia? Globaaleissa meneillään olevissa paradigmamuutoksissa (esimerkkinä ihmisten arvoissa tapahtuneet muutokset energiaa ja ympäristöä säästäviä sekä päästöjä vähentäviä ratkaisuja suosiviksi, sääntelyn lisäksi) aukeaa isoja kansainvälisiä mahdollisuuksia, mutta myös kilpailu tulee olemaan kovaa ja riskit siten suuria. Miten Suomi voi parantaa mahdollisuuksiaan toimia merkittävänä innovaatioympäristönä? Millä alueilla meillä on mahdollisuuksia kehittää maailmanluokan osaamista ja ratkaisuja? Paljon appeita tähän pohdintaan ja myös välittömille toimille tarjoaa vastajulkistettu innovaatiojärjestelmämme arviointi.
…ja verkottumisen välttämättömyys
Maiden välisen liiketoiminnan sijoittumismittelön ohella tärkeäksi nousee erilaisten kansainvälisten verkostojen välinen kilpailu. Digitaalisessa maailmassa verkostoissa toimivien ei tarvitse olla fyysisesti samassa paikassa: pieni väestöpohja ei ole rajoite, jos pystytään rakentamaan liiketoimintoja, yhteisöjä ja avoimia innovaatioalustoja, jotka houkuttelevat osaajia eri puolilta maailmaa mukaan toimijoiksi.
Digitalisaatio ja sen mahdollistama toimintaprosessien automatisointi, käyttäjälähtöisten palveluiden tuottaminen ja jatkuva vuorovaikutus on läpitunkeva osa nykyaikaista yhteiskuntaa. Tällä on valtava merkitys niin toimintojen organisoimiselle, johtamiselle, tavoille tehdä työtä kuin uuden osaamisen luomiselle – siksi se myös haastaa, jopa velvoittaa olemassa olevien rakenteiden, instituutioiden ja toimintamallien kriittiseen tarkasteluun. Siilomaiseen työskentelyyn ja päällekkäisyyksiin ei ole syytä eikä varaa, käyttäjä/tarvelähtöinen ajattelu vaatii vahvistamista, toimijoiden viidakko karsimista ja tehtäväjaot kirkastamista. Digitalisaatio ja verkkoympäristö tarjoavat sekä bisnesmalli-innovaatioiden että tuottavuuden lisäämismahdollisuuksia eritoten palvelusektorilla. Tästä n. 50% koostuu julkisista palveluista – iso haaste ja iso mahdollisuus!
Edunvalvonnasta tulevaisuuden rakentamiseen
Yksisilmäinen edunvalvonta, kenen tahansa toimesta, ei kanna erinomaiseen tulemaan missään olosuhteissa. Isoissa murroksissa kaikkien on herättävä laaja-alaisen, totutuista ennakkoasetelmista irrottautuvan avoimen kriittisen arvioinnin välttämättömyyteen: Ollaanko jääty puolustamaan historian linnakkeita? Ovatko tulevaisuuden ja elinvoimaisuuden kannalta oleelliset kysymykset toisaalla? Ja siten myös ihmisten etu?
Moninaisuus rakentaa luovaa jännitettä ja mahdollistaa uuden synnyttämisen. Etenkin, kun mukaan lisätään luottamus ja kunnioitus. Tältä pohjalta monenlaisten taustojen, osaamisten ja ikäkertymien rikastuttama, positiivisen kirjava joukkiomme jatkaa prosessin eteenpäinviemistä.
Vaikuttajat vakavina
14.10.2009
Suomen elinvoiman lähteet -kehitysohjelman ensimmäinen vaikuttajafoorumi veti ilmeet vakaviksi. Noin kaksisataa suomalaista päätöksentekijää ja vaikuttajaa yhteiskunnan eri sektoreilta oli kokoontunut yhden iltapäivän seminaariin pohtimaan ajankohtaista tilannekuvaa ja kiteyttämään suuria Suomen tulevaisuuden määrittävä kysymyksiä.
Johtopäätös tilannearviosta oli ja on haastava. Meillä on takanamme loistava menneisyys – ja tulevaisuus. Mutta ajat ovat pysyvästi muuttuneet, eikä paluuta entiseen ole. Meidän on uudistuttava nopeasti, muuten on edessä syvä taantuminen. Mutta mitä tämä uudistuminen merkitsee ja mitä se pitää sisällään?
Hyvä uutinen oli se, että maailmanloppu on lykkääntynyt, kuten globaalin talouskriisin syistä ja seurauksista alustanut taloustieteen nobelisti Paul Krugman totesi. Samalla hän korosti sitä, että talouskriisi ei vielä suinkaan ole ohi, vaan toipumisessa voi mennä pitkään ja takapakkeja voi tulla. Edelleen hän totesi, että tämä talouskriisi ei johtunut ulkoisista tekijöistä vaan talouden sisäisen ”käyttöjärjestelmän” ongelmista; että olemme rakentaneet globaalin talouden järjestelmän, jonka sisäistä olemusta ja toimintaa emme ymmärrä riittävän hyvin.
Hämmennys ja epävarmuus tulevasta kehityksestä olivat foorumin osanottajien parissa suurta, talouskriisi on osaltaan paljastanut vallitsevien ajatustapojemme heikentyneen selitysvoiman.
Suomi joutuu talouskriisin lisäksi kohtaamaan kaksi rinnakkaista suurta ja nopeasti etenevää rakennemuutosta, elinkeinorakenteen ja väestörakenteen muutokset. Nämä kaikki tekijät yhdessä vaikuttavat tehtävän työn määrään, talouden kokoon ja kasvumahdollisuuksiin sekä myös julkisen sektorin tarpeisiin ja toimintaedellytyksiin. Meillä on nyt nopeasti kasvava kuilu hyvinvointiyhteiskunnan kasvavien vaatimusten ja pienentyvien voimavarojen välillä – huoltosuhde heikkenee nopeasti.
Tämä on tiedostettu, me tiedämme mitä pitää tehdä. Julkinen talouden kestävyys on varmistettava sopeuttamalla sen koko kansantalouden kantokykyä vastaavaksi. Mutta me emme näytä tietävän miten tämä pitää tehdä, kun muutoksia ei oikein saada toteutettua. Ongelmakokonaisuudet ovat suuria ja monimutkaisia ja meillä tuntuu olevan merkittäviä näkemyseroja prioriteeteista ja etenemistavoista.
Vielä mittavampi haaste on talouden palauttaminen kasvu-uralle. Perinteiset kasvun moottorit eli metsä-, metalli, ja elektroniikka- ja telekommunikaatioalat hiipuvat eikä uusia vastaavia ole vielä näköpiirissä. Mistä saadaan lisää työtä nyt ja tulevaisuudessa? Talouden kasvustrategia on hukassa ja sen myötä hyvinvointi uhattuna.
Me emme myöskään kyseenalaista, ainakaan kovin laajalti, nykyisen yhteiskuntapolitiikan suurta päämäärää, hyvinvointiyhteiskuntaa sen nykyisessä muodossaan. Puolustaessamme sitä mitä me itse asiassa puolustamme, sen saavutuksia, sen rakenteita ja järjestelmiä vai sen peruslähtökohtia eli palveluiden universaalisuutta ja rahoituksen yhteisvastuuta? Mitä meidän täytyy uudistaa ja mistä luopua voidaksemme säilyttää? Vai pitäisikö meidän syvällisemmin kyseenalaistaa ja pohtia myös perimmäisiä tarkoitusperiämme?
Toisaalta Suomella ja suomalaisilla on toki paljon mahdollisuuksia ja vahvuuksia, joiden varaan rakentaa hyvää tulevaisuutta. Toimintaympäristön monet suuret trendit, kuten ilmastomuutos, globalisaation uudet vaiheet, teknologioiden kehitys, väestönkasvu ja luonnonvarojen riittävyys, avaavat sinänsä uusia mahdollisuuksien ikkunoita. Ja Suomella on erittäin hyvät lähtökohdat kuten syvällistä osaamista ja korkean tason teknologiaa, luonnonvaroja, vakaat yhteiskunnalliset olot, sekä myös strategista näkemystä ja ketteryyttä näiden mahdollisuuksien hyödyntämiseen.
Pikkujättiläisen on vain uudelleen löydettävä itsensä, tehtävänsä ja paikkansa nopeasti muuttuvassa maailmassa. Kun Suomen suurta kansallista teollisen hyvinvointivaltion rakentamisprojektia aikanaan käynnistettiin, suomalaisilta kysyttiin malttia vaurastua. Nyt Suomelta ja suomalaisilta kysytään rohkeutta uudistua.
Foorumi-iltapäivän lähestyessä päätöstään ja vaikuttajien käydessä loppukeskusteluaan nousi yksi huoli ja kaipuu ylitse muiden. Me kaipaamme tuoretta intoa ja inspiraatiota uudistua ja uudistaa, mutta emme oikein tiedä mitä se on ja mistä sitä löytyy?
Nimenomaan tästä on tässä kehitysohjelmassa kyse, etsimme polkuja elinvoiman lähteille.
Sixten Korkmanin ja Raimo Sailaksen esitykset
.jpg){kind=avatar}
23.9.2009
Ohessa maanantaisessa Vaikuttajafoorumissa esiintyneiden Sixten Korkmanin ja Raimo Sailaksen esitykset.
Sixten Korkmanin esitys (pdf, 532 kB)
Raimo Sailaksen esitys (pdf, 252 kB)
Kuvia ensimmäisestä Vaikuttajafoorumista
23.9.2009
Taloustieteen nobelisti Paul Krugman puhui maanantaina 21.9.2009 Helsingissä maailmantalouden tilanteesta parisataapäiselle yleisölle. Tapahtuma avasi Sitran vetämän kehitysohjelman, joka jatkuu ensi kevääseen. Tämä blogi seuraa kehitysohjelman tapahtumia ja tuo näkökulmia keskusteluun. Edelliset Sarin ja Mikon blogikirjoitukset ovat lyhennelmiä heidän puheistaan, joilla tapahtuma avattiin.
Ohessa kuvia tapahtumasta.
Ensimmäisen Vaikuttajafoorumin tapahtumapaikka.
Taloustieteen nobelisti Paul Krugman ja Sitran yliasiamies Mikko Kosonen.
Sari Baldauf johti puhetta Vaikuttajafoorumissa.
Elinvoiman lähteille
21.9.2009
Lähdimme suunnittelemaan tätä kehitysohjelmaa teemalla Suomen hyvinvoinnin lähteet kriisin jälkeen. Otsikointi kuitenkin kirvoitti ryhmässämme vilkkaan keskustelun sekä kriisistä ja sen seurauksista, että hyvinvoinnista. Ensinnäkin, onko perusteltua rakentaa mielikuvaa ohimenevästä kriisistä? Vai onko maailma ja Suomi muuttumassa syvällisellä tavalla monien meneillään olevien prosessien yhteisvaikutuksena? Onko meidän mieluumminkin varauduttava maailmaan, jossa sekä jatkuvasti ratkotaan suurempia ja pienempiä kriisejä että hyödynnetään nopeasti mahdollisuuksia uusia toimintamalleja luomalla?
Toisekseen, onko hyvinvointi käsitteenä liian staattinen, passiivinen – vähän niinkuin saavutettu etu? Herättääkö se riittävästi mielikuvaa jatkuvasta kasvudynamiikan edellytysten ylläpitämisestä muuttuvissa olosuhteissa? Johtaako hyvinvoinnista puhuminen liian nopeasti keskusteluun tulosten jakamisesta sen sijaan, että mietittäisiin mistä Suomi tulevaisuudessa elää?
Näistä syistä päädyimme hakemaan Suomen elinvoiman lähteitä. Kyse ei ole sanakikkailusta vaan merkityssisällöstä niin ympäristöoletusten, painotusten, kattavuuden, dynamiikan kuin aikakäsitteenkin osalta. Meidän ajatuksissamme elinvoimaisuus on nimenomaan energiaa ja ideoita, jotka valjastamalla tuotetaan hyvinvointia ja jatkuvaan uudistumiseen perustuvaa taloudellista kasvua ja kilpailukykyä kestävän kehityksen vaatimukset mielessä pitäen.
Elinvoima on laaja käsite. Se kattaa kaiken elävän, siis myös luonnon, ja erilaisten yhteisöjen viriiliyden, eli kyvyn tuottaa lisäarvoa ja uusiutua. Elinvoima vaatii virratakseen sekä aineellista että henkistä ravintoa. Joustavuus ja moninaisuus ovat tärkeitä elinvoiman elementtejä. Huolestuttavaa on, että uusimmissa arvotutkimuksissa suomalaisten on todettu tulleen yhä turvallisuushakuisemmiksi ja muutosta vastustavammiksi. Miten ammentaa suomalaiseen turhan usein ryppyotsaisen vakavaan, muutosta karttavaan toimintaan rennompaa, energiaa ja elämäniloa vapauttavaa otetta? Ja siinä samalla vahvaa tekemisen meininkiä?
Elinvoimaisuuden ylläpitäminen ja kehittäminen vahvojen muutosten maailmassa vaatii tiivistä vuorovaikutussuhdetta muiden toimijoiden ja ympäristön kanssa – siis verkostomaista, mukaan kutsuvaa toimintatapaa suljetun, hierarkisen ja siiloutuneen mallin sijasta. Elinvoima tarvitsee vahvistuakseen moninaisuuden kohtaamista, rakentavaa jännitettä ja impulsseja useasta eri lähteestä. Vahvan vuorovaikutteisuuden vuoksi yksilön – tai yksikön – elinvoimaisuus tai sen puute vaikuttaa koko verkoston toimintaan. Siksi toimenpiteitä pitää miettiä paitsi kansantalouden myös yksittäisten ihmisten voimaannuttamisen kannalta.
Tässä lopuksi tekee mieli haastaa miettimään millaista ajattelumallia – tai käyttöjärjestelmää – Suomen elinvoimaisuuden ja kasvudynamiikan ylläpitäminen tulevaisuudessa edellyttää. Pitääkö sen lähtökohtana olla olemassa olevat instituutiot, sektorit, rakenteet, työnjaot ja toimintamallit? Vai pitääkö lähtökohtana olla ihmiset, kehittyvät tarpeet ja lisäarvoa tuottavan toimijuuden mahdollistaminen? Verkkoplatformien osaltaan mahdollistama laaja-alainen, dynaaminen ja innovatiivinen osallistuminen vai siiloutunut, edunvalvontaan ja usein historiaan nojaava toimintatapa?
Mikä tukee ja mikä estää Suomen kehittymistä ketteräksi “’pikkujättiläiseksi” osana murrosten Eurooppaa ja maailmaa? Näistä teemoista toivomme monipuolista keskustelua tämän prosessin aikana. Motolla: menneestä ei pidä kaivaa esiin tuhkaa, vaan tuli!