Sixten Korkmanin ja Raimo Sailaksen esitykset

Kommentit

1. Lauri Gröhn kirjoitti:

   04.10.2009 kello 23:08

   Korkman:
   “Taloudesta puhuttaessa on tapana korostaa yrittäjyyden merkitystä. Talouden uudistumisen kannalta on kuitenkin syytä alleviivata lähinnä ns. kasvuyrittäjyyden keskeistä roolia. Tällöin on kyse yrittäjästä (”entreprenör”), joka kaupallistaa innovaatioita, kantaa riskiä, koordinoi ja johtaa toimintaa, pyrkimyksenä luoda uusia tuotteita tai palveluja sekä uutta ja nimenomaan kasvavaa liiketoimintaa.”

   Tuossa on kaksi virhettä.

   1. Ei innovaatiota “kaupallisteta”. Innovaatiot ovat menestyksellisesti JO kaupallistettuja konseptuaalisesti uusia tuotteita tai palveluita.

   2. On väärin puhua “kasvuyrittäjistä” yrittäjinä. Siinä vaiheessa kun liikevaihto on noussut merkittävästi, yritys ei enää voi toimia yrittäjämäisesti. Ja useimmiten tuohon kuluu 5-10 vuotta.
2. Petja Jäppinen kirjoitti:

   05.10.2009 kello 11:11

   En sano, että se esittää, mutta tuo Sixten Korkmannin kaavio jossa Suomea verrataan muihin maihin, voisi olla eräänlainen sopeutumiskykyindikaattori.

   Toki sopeutumiseen liittyy myös sellaisia psykologisia ja kulttuurillisia tekijöitä, joita tässä ei ole huomioita, mutta jos ajattelemme tämän niin, että nämä ovat ne yhteiskunnalliset tekijät, jotka vaikuttavat siihen miten ihmiset ottavat vastaan muutoksen, tilanne ei näytä laisinkaan pahalta.

   Eräs suomalaisten helmasynti on pessimismi, joka yleensä lepää rehdin realismin pieluksella. Mutta välillä tämä saa liki itsesäälin piirteitä ja siinä me sitten jätämme huomioimatta meidän kansallisen kulttuurimme ja historiamme positiivisia vaikutuksia kansanluonteeseen.

   Monasti, varsinkin niitten ihmisten jutuissa, joiden ajantaju on korkeintaan kolme kuukautta, kuitenkin esitetään, että Suomi on hidas muuttumaan.

   Todellisuudessa suomalaiset ovat erittäin nopeita muuttumaan ja omaksumaan uusia asioita.

   Kun Suuriruhtinas ja senaatti aikoinaan järjestivät Venäjältä Suomeen kalastusopetusta, katosi vanhemmat kalastustekniikat ammattikalastajilta alle 15 vuodessa koko maasta.

   Aikoinaan Suomessa otettiin polkupyörä käyttöön nopeammin kuin missään muualla Euroopassa.

   Vaikka niin puhelin kuin sähkövalo tavoittivat harvan asutuksen vuoksi hitaasti viimeiset syrjät, Suomi oli molempien keksintöjen kanssa nopea omaksuja.

   Suomen teollinen nousu Venäjän uudelleen varustautumisen aikana 1905-1914 on maailman historian nopein.

   Vaikka suomalaiset ovat nopeita omaksumaan uusia asioita, meissä on kuitenkin samaan aikaan tietty muutosvastarinta, joka on luonnollinen osa ihmisyyttä, mutta kärsimme myös muutosnäköharhasta, joka johtuu siitä, että yleensä muutokset, joihin sopeudumme, ovat reagointia ulkoisiin tekijöihin.

   Psykologisesti meidän on helpompi hyväksy ne muutokset, jotka olemme valinneet, kuin ne, jotka joudumme valitsemaan.

   Suomen kansantalous on pieni. Pääomamarkkinat, varsinkin aloittavien yritysten osalta, ovat lähinnä pateettiset. Tämä tarkoittaa sitä, että me emme kykene taloudellisessa mielessä olemaan mikään merkittävä muutostekijä, emme edes omalta osaltamme, vaan meidän on käytettävä muutoskykymme reaktiiviseen, ei proaktiiviseen muutokseen, ja siinä on eräs muutosvastarintamme piikkejä.

   Itselläni on vankka usko suomalaisuuteen, ja perin heikko usko maailmantalouden vakaaseen kehitykseen.

   Tulevassa jatkuvan käännekohdan, kriisin, maailmassa, uskon, että vaikka suomalaisten reaktiivinen sopeutumiskyky tulee olemaan tarpeen ja vaikka me joudumme koville, niin tulevat 25-50 vuotta tulevat olemaan muille maille, ainakin keskimääräisesti, vaikeampia kuin meille, jotka olemme joutuneet muutaman vuosituhannen ajan tuttumaan siihen, että muutos tulee aina, joskus hallana, sitten tulvana, tai sitten muutoin vaan.
3. Antti Ainamo kirjoitti:

   02.01.2010 kello 1:42

   UUTTA NOKIAA VAI NEUVOSTOLIITTOA ETSIMÄSSÄ?

   Hienoa, että innovaatiosta puhutaan ja kirjoitetaan ja asioille jopa yritetään tehdä jotakin niiden laidan parantamiseksi. Nokialta pyydettiin kommentoimaan tätä keskustelua, jotenpa muutama kommentti:

   1. Ensinnäkin näkisin, että tässä keskustelussa on paljon hyvää. Hengen korostaminen on tärkeää, kuten Sari Baldauf tuo esille. Hengen ja tahtotilan tärkeyden tiedän henk koht kokemuksesta esim. sitä kautta, että olen pelannut jonkin verran koripalloa. Joukkueista voittaa usein se, jossa on parempi henki ja jolla on muita parempi tahtotila.

   2. Rakentavaa kritiikkiä: Toisaalta koripalloilijana tiedän myös, että voittaminen vaatii, että tiedetään, että mikä on urheilun laji, kuka on mahdollinen vastustaja, ketkä ovat “meidän” joukkueessa ja ketkä “niiden” puolella, kauan ottelu kestää, mitkä ovat muita pelin sääntöjä, jne. Kun a) tiedetään mitä tehdään ja b) henki on kunnossa, niin sitten pallo on ns. hallussa.

   3. Synteesi: Kun pallo on koripallossa hallussa niin sitten voidaan pelikentällä vähän improvisoidakin, mikä edelleen parantaa menestymismahdollisuuksia. Improvisaatio tarkoittaa, että pelaajat hyödyntävät mahdollisuuksia ja paikkaavat puutteita, joita valmentajan suunnitelma ei ole tarkasti speksannut. Kun siis tarkastelen tätä elinvoimapuhetta ja -kirjoittelua edellämainituista koripallovertausten näkökulmista niin tulkitsisin, että suomalaiset ovat tässä diskurssissa joukkue ja vastustajat ovat kaikki muut. Urheilulajin erityispiirteet, pelin säännöt ja niin edelleen tarvitsisivat vielä vähän täsmennystä. Pallo on vaarassa joutua hukkaan. Nykydiskurssi jättää liian vähän sijaa improvisaatiolle. Elinvoima ja innovatiivisuus uhkaavat jäädä virkamiestason puuhasteluksi, siis puheeksi ja kirjoitteluksi, mutta ei käytännön elinvoimaksi, innovatiivisuudeksi, tai mitä sitten mahdollisesti tavoitellaankaan. Näen itseni tässä asiassa (en niinkään osana elinvoimayhteisöä kuin) osana suurta yleisöä, jonka on vaikea innostua.

   4. Esimerkki nykydiskurssista: Sixten Korkman vakuuttaa meille, että hän ja muut Suomen päätöksentekijöiden eliitissä kyllä tietävät mitä ollaan tekemässä, että se ei ole ongelma, ainoastaan tekeminen on ongelma Petja Jäppinen kertoo, että kunhan panostetaan EUR 100 miljoonaa niin sitten tapahtuu. Itselläni on toisenlainen kuva — ei kenties parempi, mutta hieman erilainen.

   5. Kommentti innovatiivisesta marginaalista: Kun UniPid-verkosto eli Suomen yliopistojen kehitysmaaopetuksen ja -tutkimuksen verkoston nimissä olemme yhdessä noin 10 Euroopan Unionin maan ja 3 Afrikan Unionin maan kanssa etsineet meille katto-organisaatiota jostakin Suomen monista ministeriöistä tai niiden alaisista rahoittajaorganisaatioista haasteeksi on muodostunut, että kaikki ministeriöt ovat organisaatioidensa uudistumisen ja suurhankkeidensa ikeessä, ja on ollut vaikeata löytää kansainvälisen tutkimusverkoston yhteistyön aikataulun vaatimusten puitteissa Suomesta katto-organisaatiota, VAIKKA TÄMÄ EI MAKSAISI MITÄÄN tälle ministeriölle tai rahoittajaorganisaatiolle. Ministeriöissä valittellaan, että ERAfrica-hankkeemme on juuri sitä, mitä suomalaisten pitäisi tehdä viimeistään parin vuoden päästä. He valittelevat myös, että heidän tapauksessa Suomessa nykyuudistumiset muodot eivät jätä sijaa improvisaatiolle. Vasta sitten kun panostetaan paljon rahaa ja energiaa johonkin hankkeeseen, voidaan tästä hankkeesta kuitata hyötyjä. Muistuttaisin, että myös Neuvostoliitossa governance toimi panos- eikä tuotosvetoisesti.

   6. So what: Väittäisin, että suomalaista elinvoimaa edistäisi, että elinvoimaa annettaisi syntyä myös entisten tai nykyisten “siilojen” ulkopuolelta. Suomessa kun ministeriöitä ja yliopistoja uudistetaan niin lisääntyvä rahoitus murtaa kenties joitakin siiloja yhdistettävien yliopistojen välillä, mutta rakentaa samalla isompia siiloja. Uusissa suursiiloissa on entistä vahvemmat ja korkeamma seinät.

   7. Yhteenveto: Henki ja tahtotila eivät mielestäni riitä, jos pallo on hukassa. Uutta Nokia etsiessä on hyvä muistaa, että Nokian nousu perustui suurelta osin improvisaatiolle, jota yksilöt ja pienryhmät tekivät päällikkötasolla. Sittemmin Nokia on menestynyt vähemmän hyvin. Nokialla on ollut vähemmän sijaa improvisaatiolle, vaikka esim. 3G Notebook on poikkeus. Improvisaatio edistää menestystä. Kun improvisaatio on tavoittelemisen arvoista, esimerkiksi Lauri Gröhnin kriittiset kommentit kaipaisivat huomioimista. Hänhän on musiikki-ihmisiä. Musiikin kanssa olevat ihmiset tietävät usein muita ihmisiä paremmin, että mitä on improvisaatio, miten sitä voidaan tehdä jne, jopa niin, että yleisökin innostuu.

   Samalla käytän tämän mahdollisuuden toivottaa Hyvää uutta vuotta myös Sinulle.
   Meidän puolella,
   Antti

Viittaukset

1. Korkman sekoilee innovaatioista ja kasvuyrittäjyydestä - Lauri Gröhn: TIETOYHTEISKUNNAN RAUNIOILLA kirjoitti:

   4.10.2009 23:12

   [...] Korkman: ”Taloudesta puhuttaessa on tapana korostaa yrittäjyyden merkitystä. Talouden uudistumisen kannalta on kuitenkin syytä alleviivata lähinnä ns. kasvuyrittäjyyden keskeistä roolia. Tällöin on kyse yrittäjästä (”entreprenör”), joka kaupallistaa innovaatioita, kantaa riskiä, koordinoi ja johtaa toimintaa, pyrkimyksenä luoda uusia tuotteita tai palveluja sekä uutta ja nimenomaan kasvavaa liiketoimintaa.” [...]