Tietoa näistä sivuista
Osallistu Facebookissa
Viimeksi kommentoidut
- essi kommentoi artikkelia Jaana Paavilainen: Elinvoima ja sen lähteet
- Vielä julkisista palveluista « Lasse Männistö kommentoi artikkelia Lasse Männistö: Julkisten palveluiden on uudistuttava
- Tweets that mention Elinvoimainen Suomi | Suomen elinvoiman lähteet -- Topsy.com kommentoi artikkelia Elinvoimainen Suomi
- Lauri Gröhn kommentoi artikkelia Dan Koivulaakso: Luovuus syntyy yhteisöllisyydestä ja vauraus jakamisesta
- Antti Kääriäinen kommentoi artikkelia Dan Koivulaakso: Luovuus syntyy yhteisöllisyydestä ja vauraus jakamisesta
Tavoitteena muutoskykyinen Suomi
21.9.2009
Elämme paraikaa syvälle käyvien muutosten keskellä – joista nyt kaikkien huulilla oleva talouskriisi on vain jäävuoren huippu. Muun muassa globalisaatiokehitys, ilmastonmuutos, väestön ikääntyminen sekä jatkuvasti kiihtyvä teknologian kehitys tulevat lähivuosina merkittävästi muuttamaan sitä toimintaympäristöä, jossa olemme tottuneet toimimaan – tahdoimme sitä itse täällä Suomessa tai emme. Talouskriisi vain nopeuttaa uusien ratkaisujen löytämisen välttämättömyyttä. Perinteisen teollisen elinkeinorakenteemme muutospaineet sekä julkisen sektorin kriisiytyvä kehitys ovat nopeasti johtamassa vaikeaan tilanteeseen, joka haastaa nykyiset toimintamallimme.
Meidän on siis syvällisesti ymmärrettävä omat vahvuutemme ja heikkoutemme globaalissa toimintaympäristössä. Miten tuemme ja vahvistamme omia vahvuuksiamme globaalien verkostojen kautta ja miten hyödynnämme vahvuuksiamme verkostopartneriemme kanssa? Mitä koulutusjärjestelmän, sosiaaliturvan ja terveydenhuollon ominaisuuksia meidän on uudistettava ja mitkä säilytettävä ja vahvistettava? Onko nykyinen hyvin siiloutunut hallintomme pikemminkin dynaamisen toiminnan este kuin sen mahdollistaja? Ja millaista osaamista ja suhtautumista muuhun maailmaan tarvitsemme tulevaisuudessa? Onko meidän enää mahdollista pärjätä pelkästään tuotannollisen maailman kovalla osaamisella, vai tuleeko meidän panostaa merkittävästi lisää pehmeämpään osaamiseen, kuten palvelut, design, ja käyttäytymistieteet? Voimmeko pärjätä ollenkaan olematta maailman avomielisin ja sopeutumiskykyisin maa?
Omien vahvuuksiemme ja heikkouksiemme tunnistamisen lisäksi tarvitsemme aitoa keskustelua arvostuksistamme ja odotuksistamme. Mihin suuntaan haluamme Suomea viedä? Tämä on tärkeää jo senkin takia, että myllerrysten keskellä elävät ihmiset hakevat ennustettavuutta elämäänsä. Yhteiset tulevaisuuskuvat ovat tärkeä ihmisiä motivoiva voima, eräänlainen hyvinvoinnin perusedellytys, ja parhaassa tapauksessa tärkeä kansallinen voimavara. Näin silloinkin, kun kansalaisten näkemykset yksittäisistä lyhyen aikavälin ilmiöistä eroavat toisistaan, ja erityisesti silloin kun näkyvissä on uhkia. Luottamuksellisen yhteistyön kautta syntyneet yhteiset tulevaisuuskuvat ovat suorastaan välttämättömiä, mikäli haluamme motivoida ihmisiä panostamaan resurssejaan asioihin, jotka ovat kansallisesti merkityksellisiä – ja pitkällä aikavälillä heidän omaa hyvinvointiaan parantavia.
Lähitulevaisuuden suurten haasteiden kääntäminen voitoksi edellyttää meiltä tähänastisten menestysreseptien uudelleenarviointia ja monien täysin uusien toimintamallien kehittämistä. Onko esimerkiksi nykyinen vallalla oleva tapamme tuottaa tuotteita ja palveluja enää tarkoituksenmukainen? Suomen hyvinvointiahan on koko sodanjälkeisen ajan rakennettu menestyksellisesti tuotantolähtöisen ohjauksen varaan. Tietoyhteiskunnan palvelujen kehittäminen edellyttää kuitenkin käyttäjälähtöistä toimintamallia, jossa tuotteen käyttäjät ja viime kädessä kansalaiset kytketään aktiiviseksi mukaan uusien, yhteisille standardeille perustuvien palvelujen ja ratkaisujen kehittämisprosessiin.
Tietointensiivisten palvelujen kehittäminen edellyttää myös uudenlaista, entistä tiiviimpää julkisen ja yksityisen sektorin sekä kansalaisjärjestöjen välistä yhteistyötä – ja sen myötä entistä selkeämpiä yhteisiä pelisääntöjä. Meidän on nykyistä selvemmin päätettävä mitä palveluja tuotamme keskitetysti ja mitä hajautetusti ja keiden toimesta. Meidän on myös tarkennettava käsitystämme hyvästä johtajuudesta. Palveluvetoisessa tietoyhteiskunnassa hierarkiaan nojaavalla asemavallalla ei pitkälle pötkitä. Henry Mintzberg ehdottaakin tämän kesän Harvard Business Review’ssä leadership ja management -käsitteiden korvaamista käsitteellä communityship. Mintzberg peräänkuuluttaa lisää itsensä peliin heittäviä, joukkojensa keskellä eläviä ja tekemisen substanssissa kiinni olevia vastuuntuntoisia johtajia.
Mutta meillä on näiden haasteiden äärellä myös suuria mahdollisuuksia. Suomella on sopivan kokoisena, hyvin koulutettuna ja yhteistyökykyisenä, vahvan kulttuuriperimän omaavana maana paljon annettavaa maailmalle. Voisimmeko me olla seuraavan sukupolven hyvinvointiyhteiskunnan mallimaa? Suomihan on luotettava ja uskottava maailmanluokan peluri esimerkiksi hyvinvointipalveluissa ja koulutuksessa jo tänään.
Toivon, että tämän kehitysohjelman työskentelyssä päästään avoimeen ja rehelliseen, vallitsevia ajatuksia ja uskomuksia haastavaan keskusteluun sekä vuorovaikutukseen joka vahvistaa yhteistä sitoutumista ja luo kasvavaa innostusta tarvittavaan muutokseen. Sama pätee myös tässä blogissa käytävään keskusteluun.
Mitä väliä näillä ympäripyöreillä jahkailuilla on? Jokainen vähänkin fiksu näkee noi, mut harvalla on aikaa/energiaa/mielenkiintoa kirjata nuo. Ihankivaa jos tästä kasvaa rakentavaa. Yleistävä nyt ei toimi kun vttuiluna.
Mielipiteitäni ja uskomuksiani älyni&elämänkokemukseni pohjalta.Ensin:Olen kouluja käymätön,lukihäiriöinen 50v.mies.Omaan sydäntä,empatiaa,sekä huomattavan korkean Äo.n.Ok, asiani:Yhteistyö,VUOROvaikutustaito,”valmiit ajattelumallit” ja asenne.Ihminen pystyy poistamaan negatiivisia valmiita,tottuneita ajattelumallejaan,jos haluaa.Yhteistyö kilpailijan kanssa on lukon avain kehitykseen.Vuorovaikutustaitoja pitäisi tänä päivänä opettaa aikuisille ihmisille.Perustelen:On mielestäni huono selitys selittää prioriteetein,kiireellä,infotulvalla,kysymystulvalla silloin kun kyse on ystävästäsi,tai jostakusta hyvästä netti-kamustasi sitä tosiasiaa että nykypäivän nettikäytöstavat ovat ala-arvoiset.Kuin myös puhelinkäytöstavat.Kysykää kiltit(pahat eivät piittaa:) itseltänne:Kuinka moni “kerkeää” vastaamaan ystävälleen takaisin esim.textariin:”Onneksi olkoon,kivaa vappua”,jne.Eli kun ihmiset yeisellä tasolla noudattavat vallitsevia netti- tapoja,niin ei siksi koeta huonoksi VUOROvaikutustaidoksi olla vastaamatta mitään.Ei edes ymmärretä sitä tosiasiaa,että kommenteilla saa eniten julkisuutta,näkyvyyttä jos ja ku sellaisissa formaateissa “vaikutetaan”,esim:myspace.Kaikki nämä käytöstavat tarttuvat lapsiin,jotka taatusti omaksuvat nämä välinpitämättömät ajattelumallit moneen muuhunkin kasvamiseensa.Yhteistyö on ollut aina mailman tärkein asia ihmisen hyvinvoinnin kannalta.Sillä on saatu sodatkin loppumaan,kunnes yhteistyöt loppuvat ja uudet alkavat.Yhteistyökykyä lisää mielestäni eniten jokaisen oma-asenne.Yleensä ongelman ytimen löytäminen onnistuu kyllä lopulta,mutta miten ne ratkaistaan?Mielestäni parhaiten yhteistyöllä vastapuolen,kilpailijan kanssa.
Paljon on asioita, joita pitää muuttaa. Perinteinen ylhäältä alas johdettu malli on ajautumassa alas, niin valtio kuin yritys mutta myös perhetasolla. Kun tieto ja taito ei ole yksissä käsissä, vaan monen ihmisen hallussa, niin kansalaisten, yritysten ja valtioiden tapa toimia tulee muuttumaan.
Monella ihmisellä on jo nyt omaa kansalaisidentiteettiä vahvempana kuuluminen henkisesti samaan porukkaan. Esimerkiksi nuorilla skeittaajilla on enemmän samanlaisia arvoja keskenään ympäri maailmaa kuin samaan ikään kuuluvilla muilla oman maan ei-skeittaavilla nuorilla. Itselläni arvot ovat joskus enemmän ei-suomalaisia, vaan lähempänä samanhenkisiä kokeilijoita ja uuden ei-niin- formaalin yrittäjien kanssa, joita löytyy ympäri maailmaa. Kiitos uuden teknologian.
Tämän haasteen tunnustaminen ja mahdollisuuksien luominen tarjoaa sen, että kuten artikkelissa mainittiin Mintzberhin sanoneen:
“itsensä peliin heittäviä, joukkojensa keskellä eläviä ja tekemisen substanssissa kiinni olevia vastuuntuntoisia johtajia.”
Suomalaisuuden vahvuus on joskus jopa positiivinen jääräpäisyys, mutta taito toimia kokoavana voimana. Se, mitä meidän yhteiskunta tarvitsee, on luopua yhden totuuden uskosta ja vahvistaa meidän nuorten oma-aloitteisuutta ja rohkeutta olla jotakin mieltä, vaikka vanhemmille se tuntuu niin oudolta. Hyvä itsetunto suuressa porukassa ei ole ollut meidän paras ominaisuus. Sen pitää muuttua, jotta me uskallamme esittää jopa eriäviä mielipiteitä, silläkin uhalla että kaikki eivät siitä pidä. Samoin mahdollisuus epäonnistua pitää sallia, sillä moni hyvä asia tulee kokeilun ja erehdyksen kautta. Jos uskallusta kokeilla ensimmäisen epäonnistumisen jälkeen lannistetaan, ei siitä hyvää seuraa.
Suomen Elinvoiman Lähteet esitykset tarrautuvat maailmantalouden ja kansallisvaltion yläkäsitteisiin ja tilastoihin, mutta tilastot, käppyrät ja juhlavat esitykset eivät johda innovaatioihin, jos massat, joukot, joukkoälyttäjät eivät tartu tarjolla oleviin viisauksiin.
Tälläkin kertaa ratkaisut tehdään pajoissa, autotalleissa ja ehkä entistä laajemmin suoraan verkossa (joukkoäly).
Suomi elää edelleen metsästä, jos lähestymme vihreää kultaa uudella tavalla.
Bioenergian ja muiden biojalosteiden tuotantoa voidaan kehittää myös suurten metsäjättien ulkopuolella, jos uudistusten tekijät saavat huomiota osakseen.
Mobiiliteknologian ja Internetin yhdistämisessä on miljoonasti työtä. Mobile 2.0 on vielä alkutekijöissään. Jokapaikan tietotekniikan kehittäjiä on myös Nokian ja muiden mobiililaitevalmistajien ulkopuolella.
Teknologiateollisuutemme kansainvälistymisessä voisimme hyödyntää avoimia yhteistyömalleja. Suomi on maantieteellisesti syrjässä, mutta verkkoteknologian avulla voimme siirtää osaamistamme keskelle maailmankylää.
Suomi 2.0 synnyttäminen onnistuu joukkovoimalla. Esimerkkejä kansalaisten Qaikuista löytyy muun muassa täältä.
http://www.qaiku.com/channels/show/Suomi2/view/1dea9b331f18b8ca9b311deb84f0184c6fa10a110a1/#qaiku_1deab3837efdd78ab3811deb279336f925e16231623
Suomi selviää, jos jalkaudumme todellisuuteen.
Vastustuskykyinen Suomi
Kaiken innovaatiokohkauksen keskellä vallitsee talouden realiteetit. Kun jatkuvasti jätetään käyttämättä Suomen tärkein pääoma, ansioverotuksen keventämisen mahdollisuus, innovaatioiden työllistävää vaikutusta saa haikailla ja huhuilla aivan turhaan. Ei ole tulemassa.
Verotuksen taso on parlamentaarinen saavutus ja parlamentaarisuus on rakenteeltaan hidas. Se on hitaampi kuin maailman talouden käännökset. Olisi syytä ottaa tämä hitaus paremmin huomioon ja antaa yhteiskuntamme taloushallinnolle lisää downforcea mutkiin. Nyt puskee pahasti ulos aina kun suhdanne kääntyy.
Valtionvarainministeriöön tarvitaan oikeus nostaa tai laskea ansioverotuksen tasoa kolmen kuukauden määräajaksi vallitsevaan tasoon nähden ylös tai alas yhden prosenttiyksikön verran ilman parlamentaarista erillislupaa. Tällä vivulla valtionvarainministeriö pystyisi nykyistä paremmin kiihdyttämään tai hillitsemään talouden nousuja ja laskuja. Taseessa tietysti pitää olla myös vastaavaa lyhytaikaisen vaihtelun rahoittamiseen, mutta eiköpä siinä jo tuon verran olekin.
“Menestysreseptien uudelleenarviointi” etenkin kun se tapahtuu “200 ylimmän päättäjän” toimesta tuskin johtaa mihinkään.
Tarvittaisiin eräänlainen nollabudjetointi ja sen voivat suorittaa vain uudet naamat, jotka eivät ole olleet vanhoja kaavoja rakentamassa.
Viimeisen 15 vuoden aikana tuo sama joukko on ollut mukana laatimassa useita kymmeniä strategia- ym. papereita. Yksikään niistä ei ole ollut siihen uhratun vaivan arvoinen hyödyistä puhumattakaan. Nyt siis paperi n+1. Hohhoijaa.
– Elinvoiman lähteet voisivat aidosti lähteä aluksi eduskunnan ja virkamiesten korjaussarjasta, missä kansakuntaa tulehduttavat tulehtuneet toimintamallit modifioidaan ”ei toivotuiksi” ja korvataan dojolaisella ”oikean ja väärän” -tunnistamisen lisenssi-ajokorteilla. Vaikuttajapoliitikkojen valehtelu siis kansalaisten pettäminen olisi säädettävä sanktioin, kuten yhdyskuntapalvelua ruokapalkalla. – Kansalaisten arvostus on nostettava uudelle tasolle kähminnän sijasta. – Onko Suomesta onnelllisuusparatiisiksi=?
Erityinen huomio Suomen Kolin juurelle laskettujen uuskolonianismin uraanikaivoshankkeiden suuntaan, missä kansa saa uuden 20-vuotisjatkumon – terveyselämänkurssin alamäkeen.
- Peräänkuulutankin, missä piilee suomalainen ”omatunto”, ”sisu” ja ”oikean. ja väärän” -tunnistamisen taito?
Toivotan Sitran luotsaamalle vuorovaikutustehtävälle vaikuttavaa menestystä. Tahtotilojen aito kuvaus niin hyvässä kuin huonossa voi johtaa aitoon hyvään, mikäli kokoonpano sisältää aidosta elämästä ymmärtäviä ihmisiä – nimenomaan moniosaajia tarvitaan!!!
- Virkamies- tai johtotasolähtöisenä “lopputuote” on kuitenkin valitettavasti tuomittu epäonnistumaan, jääden lapsukseksi teoreemojen lainausten kykyyn soveltaa viisauksia.
Miksi ei kehitytä innovaatioista huolilmatta=?
- Esteitä on paljon. Kehittymisen esteitä on aivan oikeasti raivattava, tsaarinaikainen virkamiesajattelu kantaa vielä taakkaa erityisesti pientoimijoita, elinkeinonharjoittajia ja pienyrittäjävastaisuudellaan. Siksi isot toimijat saavat lahjana heidänkin tarpeensa kehittyä (=kateutta ei esiinny kasvottomien tai ulkolaisten toimijoiden suuntaan, mutta päinvastoin on laita aidosti pientoimijoita kohtaan, jospa voivat onnistua kehittämisen esteitä on riittämiin!)
- Juuri työministeriössä ei tiedetä mitä toinen laita puuhaa
- Virkamiestasolla innoasioita ei oikeaa ymmärrystä ja tahtotilaa
- keksijät ja pellepelottomat on ajettu ulos nauraen, viestillä, että meiltä ette apua saa tai neuvoja kun ei muillekaan ole sitä vielä tähän päivään mennessä annettu ja kaikkien on oltava samanarvoisia
Innovaatiopolitiikka voi olla kasvotonta, ellei ymmärretä perimmäistä, mistä se aidoimmillaan lähtee. Ääretön rahan tuhlaamisen inno-keinosynnyttely on ärsyttävää, missä tietyt luokitellut piirit saavat epäaitojen tilanteiden toteutukseen suunnattomia innovaatiotukia.
mitä erityistä tarvitaan:
- ”Aito-innovaatiot syntyvät luovuudesta, niukkuudesta ja tarpeesta, periksiantamattomalla sisulla ja hengenpalolla (”Luovuuden lähde – onnellisuus, oikeus onneen ja kansakunnan menestykseen” – uuskalevala ©maurijo.hirvonen)”
- Funktionaalinen käsittelytapa päästää uuteen mallinnustasoon
- ”Onnellisuusihminen”-määrittelyä pohtinut voi ymmärtää Level2 ja 3 -tasoille (normivirkamies ei kykene pääsemään level-1 edemmäksi harkintakyvyssään)
– Luovuus kyydittää intohimoa ideageneroinnista yllättävienkin mentaalimuokkaus-projektien saralle, missä avoin innovaatio kutsuu mukaan haastaviin tehtäviin!
Kutsukaa moniosaajia kehittämisjoukkoon, heitä on tarjolla ja heillä on rohkeutta antaa kaikkensa kansakuntamme kehittämisen tähden? Heitä nyt tarvitaan. Moniosaajilla on tieto, mistä aitoinnovaatiot ja menestystekijät syntyvät. Ne ovat heillä sisäänrakennettuina.
Täydentäisin tuolla
Hankkeen käsitemäärittely sisältää seuraavan kohdan:
http://www.elinvoimanlahteet.fi/info/elinvoima-ja-muut-avainkasitteet
“Hyvinvointi on kansalaisten kokemaa sekä aineellista vaurautta, että henkistä hyvinvointia sekä näiden jakautumista ja käyttöä.”
Ainakin omassa käsiteavaruudessa tuo ei kata kattavasti kansalaisten terveyttä.
Terveys -käsitteen kautta päästään kiinni terveydenhuoltoon, kansan sairastamiseen, (liika)lääkitykseen, elintarvikkeiden laatuun ja terveysvaikutuksiin jne, – kustannuksiin, toimintatapoihin jne., joissa on kosolti kyseenalaistamisen, uudelleenajattelun ja muutoksen paikkoja.
Tavoitteena pitäisi olla kansalaisen koko elinkaaren kattavasti “terveenä hautaan”!
Nyt olemme pääsemässä “villakoiran” ytimeen!
Jore esitti ainutlaatuisia kannatettavia asioita.
Mikäli olemme jo tai ajaudumme jatkossa vajaakuntoisiksi valta- ja virkakoneistomme ohjaamana, niin miksi edes puhumme elinvoimasta tahtotilana ellei kysymyksessä ole aito elinvoiman tarkoitustila.
Sama tilanne on innovaation ja aito-innovaation tasoilla, missä jälkimmäinen voi tuottaa kansalle vaurautta, edellinen voi tuottaa vääristymiä.
Erityinen huomio Suomen Kolin juurelle laskettujen vesi-intensiivisten uraanikaivosten käynnistämishankkeiden suuntaan, missä kansa saa uuden 20-vuotisjatkumon – terveyselämänkurssin alamäkeen.
- Peräänkuulutan edelleen, missä piilee suomalainen ”omatunto”, ”sisu” ja ”oikean. ja väärän” -tunnistamisen taito?
HUOMAA: Puhdas ja aito vesi voimavaranamme voi jäädä PIAN myytiksi!!!
Vaara on jo yllättävän lähellä ympäristöministerin lausumankin tähden, missä Suomesta leivotaan uraanikaivosmekkaa. Nyt Suomen Kolin juurelle on ulkolaisia toimijoita jopa rynnäkköön saakka kaikkein vaarallisinta kaivos- ja jätetoimintaa tuomassa.
Kulunut kesä osoitti sen ja uuskolonianismi ajaa kohti suomalaisen vesionnellisuuden täystuhoa. Kysymyksiä on esitettävä kaikkialle!
Miten voimme kohdata huomisen, mikäli omilla päätöksillämme tuhoamme aidoimman Suomen luonnonvaran, elinkeino- ja elinvoimaympäristön?
Onko kysymyksessä itsetuhovietti, suomalainen tapa osoittaa muukalaisille arvostusta, uhrautumistapa ja nuoleminen, kansan uhraaminen viiden tähden maailmanjuhlien tähden vaiko vain suomalaisen villitysjatkumon huipentuma?
Kiitos hyvistä huomioista. Tämän avauksen ja koko ohjelman tarkoitus on saada ihmiset keskustelemaan ja etsimään yhdessä ratkaisuja yhteisiin haasteisiimme. Siksi on mukavaa nähdä, että ihmiset ovat kokeneet ohjelman tarpeelliseksi ja keskustelu on käynnistynyt. Se on juuri se mitä haluamme.
Tämä ohjelma on vain yksi prosessi ja mahdollisuus näiden tärkeiden kysymysten taklaamiseksi. Emme luonnollisestikaan tässä ohjelmassa pysty ottamaan kantaa ja työstämään kaikkia esille nousevia kysymyksiä, mutta muutoksen ja elinvoiman kannalta on tärkeää että keskustelu verkossa on mahdollisimman laajaa. Tällöin varmasti lähtee liikkeelle paljon muitakin hyviä asioita.
Kekkosta siiteeraan kommenttini-lyhyen alkuun.
“Te onnettomat tunarit”
Ok,ettekö te kaikki voimavarat,talodelliset realiteetit sun muut huomioon ottavar ihmiset tajua sitä kaikista tärkeintä faktaa,että suurin voimavara on korviemme väleissä.Siitä päästää suhteiden luomisiin ja niiden ylläpitämisiin,eli hittosoikoon ASENTEET ovat avain kaikkeen hyvään!Osaajia kyllä löytyy joka saralta,mtta vain harva TOTEUTTAA KÄYTÄNÖSSÄ hyviä netti-käytöstapoja.Eli anteeks nyt mut rautalangasta:Missä ihmiset vaikuttavat vapaa aikaan-NETISSÄ.Ok,Härmäläisillä on hyvä ja rehellinen maine.Oisko aika alkaa antaan esimerkkiä hyvistä nettikäytöstavoista, ala Mikael Junger.ESIM:Hän on AINOA pomo joka vastasi takasin facebookissa, kun kiitin kamukutsuni vastaanottamisesta ja hänellä on hitosti fb.kavereita.Hän vastasi vielä fb.meiliini.Hän vastaa myös muille fb,kavereilleen kommenteissaan.Mikä on tärkeämpää kuin HYVIEN syhteiden luominen ja ylläpitäminen hyvinvoinnin edistämiseksi?Kaikki tieto,taito on JO olemassa ja niitä on minusta turha kertoa,tyyliin -äh en viitsi haukkua niitä jotka esittävät älyään ja tietojaan,mielummin kuin yrittävät keksiä ydintä.Itse kirjoitin omasta ÄO.ni edel.kommentissani siksi että joku viisas ottaisi minun kirjoituksen vakavasti.Hävetti ihan hitosti,mut mun oma hävetys ei ole niin tärkeä kuin tämä asia,että kaikilla olisi mahdollisuus hyvään elämään Suomessakin.Sari Baldauf kertoi Arto Nyberk ohjelmassa että on kiinitetty huomiota vuorovaikutustaitoihin.Jos olisin työryhmän jäsen niin ehdottaisin mainosta nettikäytöstapa sellaista,eli VUOROvaikutus tadon merkitystä.Nythän telkkarissa pyörii aikas hyvä mainos toiset huomioivasta käytöksestä.Toistan vielä ytimeni:sanassakin vuorovaikutus on sana vuoro.Mut ihan kaikille toivon musakielellä sanottuna:Hyviä vibraatioita ja hyvään satsaamis asennetta.Ps.sori kirjoitusvirheet,ei olis niin rehellistä jos tarkistaisin:)
Näyttää siltä, että ainakin tämän sivuston ELINVOIMA on kadunnut. Yksi blogisteista ei ole inahtanutkaan.
Tänään tuli lehdestä luettua kaksikin teemaa, joista ajattelen olevan hyötyä täälläkin. Into kirjoittaa on myös osaksi sitä, että ajatukset ovat lähes omiani ja jostain näkökulmasta saman asian kaksi puolta.
Ensin Amerikkaan. Siellä laatulehtien kirjoittajat ovat huolissaan idiotismin kasvamisesta. Osin tämä johtuu kaupallisuudesta, jossa ”ihmiset” haluavat lukea Idols -kilpailijoiden edesottamuksista ja näin pakottavat laatulehdetkin tuottamaan samaa soopaa muun median mukana. Tämänkin ajatuksen syy ja seuraussuhteen pohtiminen voisi olla kannattavaa, mutta varsinainen pointti on seuraava: Jos kaikkia ajatuksia pidetään tasavertaisina, yhtä hyvinä, niin seurauksena on idiotismi. Yhdysvalloilla on pitkä perinne poliittisen korrektiuden alalla, jossa mitään ryhmää tai asiaa ei vahingossakaan kohdella epäsuotuisasti. Ehkä tämä ajattelu on johtanut tilanteeseen, jossa ”kuu on juustoa -uskontoryhmä” saa saman tilan kuin evoluutioteoreetikot.
On helppo havaita sama ongelma suomalaisissa ohjelma, strategia, innovaatio jne papereissa. Alussa ne vain ärsyttävät höttötekstillä, mutta entäpä jos ne, poliittisen korrektiuden kautta, ovat puhdasta idiotismia?
Toinen uutinen toi tiedoksi TEM:lle luovutetun strategiapaperin, joka oli kirjoitettu ulkomaalaisten professorien voimin. Huomiot allokaatiosta, komparatiivisesta edusta ja esimerkiksi ”seurannaisvaikutuksena” tulevasta aluepolitiikan tehottomuudesta ovat tuttuja kansantalouden peruskurssin läpikäyneille. Kysymys onkin se miksi ulkomaisia professoritason henkilöitä tuodaan Suomeen kirjoittamaan itsestäänselvyyksiä? Olisiko nyt kyseessä poliittinen idiotismi?
PS: Haluaisin kuitenkin olla mukana tuottamassa idiotismivapaata strategiapaperia
Kyseessä ei ollun strategiapaperi, vaan innovaationjärjestelmän arviointi. Eihän siinä alustavan ltutustumisen jälkeen varsinaista uutta ollut, mutta ehkä nyt suomalaiset byrokraatit vihdoin uskovat järjen sanaa. Rapotti löytyy täältä:
http://www.tem.fi/index.phtml?s=3161
Ja oma blogini asian tiimoilta täältä:
http://grohn.blogit.uusisuomi.fi/2009/10/29/suomen-ns-innovaatiojarjestelma-remonttiin/
PS. NS. kansantaloustiede ei kyllä anna yhtään mitään hyödyllistä innovaatiokeskusteluun.
Innovaatiopaperin kirjoittajien joukossa näkyy monia ekonomisteja (eli kansantaloustieteilijöitä), joskaan en tiedä onko asia hyväksi innovaatiokeskustelulle vai ei.
Minusta innovaatio on väline(arvo) ei päämäärä. Suomessa nyt käytävä innovaatiokeskustelu liittyy yleensä laman voittamiseen, vientiteollisuuden uuteen nousuun (so. uusi Nokia). Ylipäätään keskustelu redusoituu nykyisen elintason säilyttämiseen/parantamiseen. Panos- tuotosanalyysi, elintason mittaaminen, on kansantaloustieteen perusydintä, enkä ymmärrä miten ”innovaatiota” voidaan käsitteellistää ilman tätä tiedettä (puhua toki voidaan).
Innovaatiopapereiden ongelma on lähtökohdissa: Mitään ei muuteta, koska uudet innovaatiot takaavat nykyisen elintason tai jopa parantavat sitä. Kasvatetaan uusi lisäke entistä kokonaisuutta ruokkimaan. Kun oheen liitetään ajatus lisäkkeiden tasa-arvosta, ollaan idiotismissa. Ehkä ulkomaiset kirjoittajat pystyvät vapaammin arvostelemaan rakenteita.
Minusta on lapsellista (ellei rasistista) kuvitella, että Suomeen saataisiin jonkinlainen muuta maailmaa parempi innovointiympäristö.
Eipä tule mieleeni yhtään ekonimistia, jolla merkittäviä tutkimuksia, tai jopa teorian muodostusta innovaatioista, ei etenkään ekonomisteja. Mikrotalouspuolella ehkä ja tuotantotalouden. Perustutkintoja toki löytyy.
Mutta tähän yhdyn täysin:
“Minusta on lapsellista (ellei rasistista) kuvitella, että Suomeen saataisiin jonkinlainen muuta maailmaa parempi innovointiympäristö.”
Ekonomistit ovat innovoineet hyvin harvoin, jos koskaan. Jos tiedätte innovatiivisia ekonomisteja, listatkaa ne, soitellaan heille heti että saadaan talous kuntoon.
Innovaatioita syntyy aivan muualla kuin ekonomistien päässä. Tälle on näyttöä riittävästi lähihistoriassa.
Ei ole mikään ongelma laittaa asioita uuteen kuosiin, vain AIVOT ovat esteenä. Ei ole muuta estettä.
Aivot eivät sellainen pysty yhtään mihinkään. Tarvitaan myös muiden aivoja, sekä tietoa ja kykyä arvioida tuota tietoa. Maailman on täynnä roskatietoa:
http://grohn.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/01/perhosefekti-on-puhdasta-roskaa/
Olisiko sinulla Lauri näkemystä siitä, miten ihmiset saadaan sitoutetuksi tähän aivojen käyttöön ja ajatteluun?
Työpaikoissa henkinen prostituutio on yleistä. Pahinta on, että myös korkeakoulujen tutkijoista on myös tehty älyllisiä prostituutteja – vai ovatko he vain niin tyhmiä? Mutta ongelmana on myös, että poliitikot ovat yritysten bulvaaneja. Tyhmiä vai laskelmoivia?
Ongelmat ovat laajempia, eivät yksilöissä.
Mutta miten tämä olisi ratkaistavissa ja siltä osin kuin ei voi muuttaa, miten olemassa olevia olosuhteita voitaisiin käyttää uudella tavalla?
Kansallisella tasolla voisi aloittaa tästä:
http://keskustelu.kauppalehti.fi/5/i/keskustelu/thread.jspa?threadID=139035&tstart=25