Tietysti oma tilanteeni on toinen kuin normaalisti, kun olen juuri tämän ns.sosiaalisen median, tai kuten mieluummin sanon, yhteisöllisen viestinnän, asiantuntija.

Ylläpitämäni D&Q- verkosto on synnyttänyt useita uusia yrityksiä ja näissä luotu useita uusia työpaikkoja ja suurimmat verkostossa luodut sopimukset ovat useiden miljoonien arvoisia.

Verkostot ovat aina olleet inhimillisen toiminnan keskeisiä tekijöitä, oikeastaan inhimillinen toiminta perustuu yhteisöihin, eli siis verkostoihin, joiden kesken on mahdollista tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia.

Yhteisöllisyyden ympärillä on paljon hypeä ja sen sortin konsulttia, joiden moraalia saatan epäillä, eikä yhteisöllinen viestintä sovi kaikille yrityksille samalla tavoin ja minusta on väärin sanoa että kaikkien tulisi olla mukana

Internet kuitenkin tarjoaa uuden median ihmisen sosiaalisten suhteiden ylläpidolle ja mm. laaja ja kansainvälinen sukulaisuus suhteiden ylläpito on omalta osaltani helpottunut niin, että olen alkanut pitää yhteysttä moniin sukulaisiin, joita muutoin olen tavannut vain hautajaisissa.

Tiivistynyt yhteydenpito omiin sukulaisiin on nyt mahdollisesti johtamassa oman yritystoimintani kansainvälistymiseen, kun nämä nepotistiset suhteet avaavat uusia ovia maailmalla.

Samoin verkostossa ja verkon kautta ylläpidetys luottamukselliset suhteet mahdollistavat syventävän tiedonhankinnan, niin että kemisti Jyväskylässä kertoo jälkikäsittelystä, pankkimies Lontoosta valistaa rahoituksesta, tädin mies Göteborgissa avittaa kuljetusten suunnittelussa, opettaja MIT:istä patenteissa ja serkkupoika Wellingtonista hankintakanavista ja serkkutyttö Wexfordista käännöksissä. Ja jos hanke etenee niin serkku Saarijärveltä tietää miten tätä juhlimme.

Yhteisöllinen viestintä ja toimintatapa luonnollisesti sopii paremmin niille, joilla on siihen taipumusta, osaavat hoitaa sosiaalisia suhteita, omaavat riittävät kommunikaatiotaidot ja sellaiset henkilökohtaiset resurssit, että kykenevät ottamaan käyttöön tehostuvan viestinnän edut.

Ja niin kuin aikoinaan 1800-luvun puolenvälin jälkeen Wilkinssonin teräksen jalostus metodi mullisti teollisuuden sielläkin missä ei suoraan jalostettu terästä ja tiputti monia yrityksiä, joilla siihen asti oli ollut toimiva bisnes, pois markkinoilta, niin tässäkin alan ulkopuoliselta vaikuttava kilpailutekijä, internet ja sen avulla tehostuva yhteisöllinen viestintä.

On myös ymmärrettävä se, että alteraatiostressi aiheuttaa osassa ihmisiä ahdistusta, ja uskoakseni, meissä kaikissa, jossakin määrin.

Aikaisemmin se tieto, minkä ihminen ehti opetella ennen kuin täytti 15 riitti koko hänen elinajakseen. Suuri osa meidän esi-isistämme eli koko ikänsä yhteisössä jossa oli alle 180 jäsentä, monet tapasivat elinaikanaan kenties 600-800 ihmistä, kaikkineen.

Se että me joudumme koko ajan oppimana uutta, ahdistaa, sillä se tieto ja kokemus on se, mitä me olemme. Jatkuva uuden oppiminen tuntuu kyseenalaistavan ihmisen identiteetin; “Se mitä minä olen, ei riitä, vaan minun on tultava joksikin muuksi”. Kutsun ilmiötä alteraatiostressiksi.
Ymmärtäähän että se ahdistaa.

Samaan aikaan, esim. työpaikalla, meidän tulisi miettiä, miten voisimme uudistua ilman että aiheutamme alaisillemme ylimääräistä alteraatiostressiä, meidän on myös opittava elämään sen kanssa, että se on osa sitä hintaa, minkä maksamme modernista yhteiskunnassa ja teknologian evoluutio on asettunut pysyvästi nopeammaksi kuin kulttuurievoluutio.

Tuollaisia verkoton kuhertelukausista on satoja esimerkkejä, mutta harvoin niistä mitään syntyy. Kivahan noita jonkun tarjoamia tarjoomuksia on nautiskella.

Sanoisin, että pikemmin imevät sitä “elinvoimaa” kuin synnyttävät. Pienessä maassa on vähän huippuja ja kun porukka verkottuu, pääsosa on keskinkertaisuuksia. Kun keskinkertaisuudet verkottuvat, syntyy tyhjää kohinaa. Ehkä muutamia pariutumisia, tilapäisiä.

Tuo projekti on tyypillinen esimerkki siitä, kuinka työryhmissä tyhmyys tiivistyy:

http://grohn.blogit.uusisuomi.fi/2010/02/18/tyoryhmissa-tyhmyys-tiivistyy/

Minä olen seurannut tätä keskustelua hieman skeptisesti. Koko elinvoiman käsite on alusta asti vaikuttanut hieman epämääräiseltä.

Sitten taas kaukaa seuraten, ja vähän lähempääkin, appivanhemmat asuvat Pukutehtaan vieressä, kyllä näkee käytännössä, miten elinvoima toteutuu Hämeenlinnan osalta.

Minusta tuntuu, että eräs Suomea rajoittava tekijä on tietty virkamiesmäisyys. Ihmiset ajattelevat liikaa virkamiesten joko rajoittavan tai tekevän päätöksiä, riippuu näkökulmasta, mutta niin tai näin, ei olla valmiita tekemään omia päätöksiä, koska odotetaan muitten tekevän ne.

Hämeenlinnan osalta minusta virkamiehet voisivat kyllä tehdä yhden elinvoimaa lisäävän päätöksen.

Kaavoittaa hurjasti lisää asuntoja.
Hämeenlinnan sijainti on loistava. Sieltä on kohtuullinen matka Suomen tärkeimpiin aluekeskuksiin, hyvät yhteydet kaikkialle ja vaikka Vanaja luo erään rajoittavan tekijän eheälle kaupunkirakenteelle, se ei todellakaan ole ylittämätön esti.

Kaavoittamalla radan varteen, asemalta etelään, ja toisaalta moottoritien kannelle tuhdisti asuntoja, voisi, vaikka ei kenties välittömästi, niin pitkällä tähtäimellä, Hämeenlinna saada aivan uutta potkua elinvoimaisena aluekeskuksena suurkeskusten, Helsingin, Turun ja… mikä se nyt siellä Nokian vieressä olikaan… välissä.